Mistä te 40-50 -vuotiaat olette löytäneet iloa enää tulevaan?
Olen vaipunut niin pahaan masennukseen että vaeltelen jo hautausmaalla ja junaradan varrella katselen ohikiitäviä junia iltahämärässä.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh!? Parasta aikaa elämässä. Työelämässä ei tarvitse enää todistella mitään. Lapset liki aikuiset. Talous ja parisuhde kunnossa. Kunto/terveys ei rajoita vielä mitään. Oon nyt 48v
Eikä ole. 40v, ei työelämässä, ei terveyttä, ei parisuhdetta tai perhettä ei harrastuksia, EI MITÄÄN! Yli 40v elämä ON FUCK YOU!!
Niinpä. Surkeasti menee meillä yksinäisillä, joiden työura ei ole koskaan oikein alkanutkaan ja toimeentulo saadaan kelasta. Tasan ei käy nallekarkit.
Vierailija kirjoitti:
Täh!? Parasta aikaa elämässä. Työelämässä ei tarvitse enää todistella mitään. Lapset liki aikuiset. Talous ja parisuhde kunnossa. Kunto/terveys ei rajoita vielä mitään. Oon nyt 48v
Mikä työ? Lapset??
Ymmärsin eräs päivä, että alkoholi ei helpota oloa vaan vain pahentaa sitä. Olin ahdistunut koska odotin, että voi taas juoda olutta.
Lopetin ja aloin uudelleen nauttia elämästä. Viimeksi näin tapahtui ennenkuin aloitin teininä.
Viettämällä aikaa mahdollisimman paljon ulkomailla ja etenkin talvella.
Keskityn löytämään tyytyväisyyttä tähän hetkeen tai aivan lähitulevaisuuteen. Tulevaisuudessa tulee iloa, jos on tullakseen. Minulle riittää tyytyväisyys ja tavallinen olo. En tarvitse iloa kovin usein.