Lue keskustelun säännöt.
Vaarantaako minimalisti-äiti lastensa hyvinvoinnin?
03.09.2025 |
Lueskelin juuri juttua perheestä, jotka elävät hyvin minimalistisessa kodissa. Heillä ei ole sohvaa eikä sänkyjä, vaan nukkuvat futoneilla, jotka ovat päivällä taiteltu kirjahyllyyn. Olohuoneessa pöytä, kirjahylly ja kovia tuoleja. Seinillä ei tauluja, missään ei viherkasveja tai mitään nättiä. Ikkunoissa lakanalta näyttävät valkoiset verhot.
Mietin nyt lähinnä talviaikaa, kun pakostakin ollaan paljon sisällä. Itsestä tuntuisi tuollainen asuminen juuri talvella tosi kylmän kalsealta. Lapset ja aikuisetkin kuitenkin yleisesti hakeutuvat pehmeisiin ja lämpimiin paikkoihin (eläimetkin tietty!). Mietin, onko lapsen hyvä kasvaa tuollaisessa kodissa? Mitä mieltä olette?
Kuuluin jonkun aikaa Facebookin minimalismi-ryhmään, koska mua viehättää ajatus siitä, että ei olisi turhaa tavaraa ja kaikki olisi sitä myötä selkeämpää ja helpompaa. Aika pian kuitenkin huomasin, että ryhmässä oli paljon näitä, joilla juttu alkoi mennä hieman "överiksi", eli siellä kyseltiin voisiko pyykkikorista luopua jos laittaa likaiset pyykit aina koneeseen säilöön. Tuntuu, että tuo on monelle kilpailu, että katsotaan kuka pärjää vähimmällä.
Minusta esim. sohva ei ole turha tavara, enkä näe mitään syytä miksi mun pitäisi elää ilman sohvaa. Tai kaunis taulu seinällä, jota katselen päivittäin - ei todellakaan turha. Kukin tietty tyylillään ja aikuiset saa elää miten haluaa, mutta jotenkin tuo menee vähän kulttimaiseksi ja ei ehkä paras kotiympäristö pienille lapsille.
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoisuudentavoittelua se monilla on, ei ne tuollaiseen lähtisi ilman että sitä saa esitellä somessa uutena elintapana. Minimalismissa on hyvätkin puolensa mutta noin noin pitkälle mennessään, että jopa pyykkikori ja sohva ovat jotain ylimääräistä, naurettavaa.
Tulee mieleen yks älyvapaa artikkeli elintapojen/taloudenhoidon minimalismista, jossa joku perheenpää kertoi että heillä ei mene aikaa esimerkiksi sukkien parittamiseen, kaikki sukat on yksinään korissa. Noinkohan vaan ottavat käteen ensimmäiset sormiin sattuvat sukat, eivätkä lähde valikoimaan? Tuntuu että monet ihmiset on ihan sekaisin elämässään ja siihen koetetaan saada jotain hallintakeinoja mitä naurettavimmilla tavoilla.
Minä otan. Kaikki sukat ovat samanlaisia. Lapset käyttävät välillä eriparisukkia. Ei väliä, jos ei me
Mistä te sukkaminimalismit löydätte vuodesta toiseen niitä samanlaisia sukkia? Jos niitä ei enää ole saatavilla, pitääkö uusia koko sukkavalikoima jos parille uusille sukille on tarve?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä noin äärimmilleen viety minimalismi on ihan sama ilmiö kuin äärimmäinen hamstrauskin. Annetaan tavaralle, tavaroiden järjestelemiselle ja ajattelulle ihan liian suuri painoarvo ja pala omasta elämästä. Toinen haalii, toinen karsii, mutta koko ajan fokus on tavararumbassa. Tavaran tai sen puuttumisen kautta haetaan turvallisuuta, vapautta ja hallinnan tunnetta.
Ei se tavara tai sen puuttuminen niitä kuitenkaan tuo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoisuudentavoittelua se monilla on, ei ne tuollaiseen lähtisi ilman että sitä saa esitellä somessa uutena elintapana. Minimalismissa on hyvätkin puolensa mutta noin noin pitkälle mennessään, että jopa pyykkikori ja sohva ovat jotain ylimääräistä, naurettavaa.
Tulee mieleen yks älyvapaa artikkeli elintapojen/taloudenhoidon minimalismista, jossa joku perheenpää kertoi että heillä ei mene aikaa esimerkiksi sukkien parittamiseen, kaikki sukat on yksinään korissa. Noinkohan vaan ottavat käteen ensimmäiset sormiin sattuvat sukat, eivätkä lähde valikoimaan? Tuntuu että monet ihmiset on ihan sekaisin elämässään ja siihen koetetaan saada jotain hallintakeinoja mitä naurettavimmilla tavoilla.
Mitä helvettiä. Minimalismi on globaailsti erittäin yleinen trendi ja ollut jo vuosisatoja. Sairaita kommentteja, ilmeisen sairailta kirjoittajilta. Pitäisik
Kuulostat todella vihaiselta ja kireältä ihmiseltä
Ehkä äijä osti uuden sukkaparin talveksi ja joutui taivasalle romppeineen. Tai halusi toteuttaa haaveensa omasta sohvasta. Aika kontrolloivan vaikutelman saan tästä mammasta artikkelin perusteella. Taina II.
Missä he oleilevat yhdessä kotona ollessaan kun ei ole sohvaa, puutuoleillako, vai lattialla? Vai vasta iltaisin patjoilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä te sukkaminimalismit löydätte vuodesta toiseen niitä samanlaisia sukkia? Jos niitä ei enää ole saatavilla, pitääkö uusia koko sukkavalikoima jos parille uusille sukille on tarve?
Hyvä kysymys. :)
Kun on kerralla ostanut vaikka esim. 10 paria samanlaisia sukkia, tulee niitä pidettyä aika lailla tasaisesti. Eli kaikki sukkayksilöt kuluvat aika lailla samaa tahtia, koska parit vaihtuvat koko ajan keskenään. Näin ollen kun sukkien vaihtamisen aika tulee, on kaikki sukat samassa jamassa eli vaihdettava. Silloin voi surutta ostaa taas 10 paria samanlaisia sukkia, vaikkakin eri merkkisiä, jollei vanhaa merkkiä enää löydä.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä noin äärimmilleen viety minimalismi on ihan sama ilmiö kuin äärimmäinen hamstrauskin. Annetaan tavaralle, tavaroiden järjestelemiselle ja ajattelulle ihan liian suuri painoarvo ja pala omasta elämästä. Toinen haalii, toinen karsii, mutta koko ajan fokus on tavararumbassa. Tavaran tai sen puuttumisen kautta haetaan turvallisuuta, vapautta ja hallinnan tunnetta.
Ei se tavara tai sen puuttuminen niitä kuitenkaan tuo.
Joku kutsui sitä aikoinaan tavara-anoreksiaksi. Minusta se oli aika kuvaava termi ja ainakin itse tunnistin omassa minimalismissa hieman samaa kontrollin tarvetta mitä anoreksiaan sanotaan liittyvän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika ankea kämppä tosiaan. En viihtyisi. Käykö lasten kavereita kylässä? Mitä tuolla voi leikkiä?
Vierailija kirjoitti:
Minä olen minimalistista, varsinkin viime aikoina, miettiny eivätkö he pelkää mahdollisia kriisejä?
Myönnän että olen jonkin lievän sortin "preppperi", mutta kyllä minusta kotona pitää olla valmius siihen "jos jotain sattuu".
Ajatellaan vaikka tilannetta että on kovaa pakkasta, lämmöt ja vedet katkeaa, eikä asunnosta saa poistua esim. 3-4 päivään:
Minimalistilla on yksi kattila ja kulho mihin voi hakea palokunnan toimittamaan vettä, vs. esim. minulla on vettä valmiiksi kotona 'kanistereissa'/pulloissa, mutta myös muutama ämpäri varattu siihen jos pitää vettä hakea muualtakin (+jos kanisterit/pullot tyhjentyneet, niitä voi myös täyttää)
-Pakkanen tulee sisään, minimalistinen perheineen tuskin selviää jos ei ole tarpeeksi 'lämmintä' mahdollista varata, ei edes patjoja tmv. Esim. itse olen tarkoituksella varannut, että jos tuollaista tapahtuu on villaisia&
No just tää! Olen itse jonkin sortin minimalisti (lapsella on kyllä oma huone, pehmeä sänky, untuvatäkki ym. - en voi kuvitellakaan että lapsen täytyis elää askeettisesti, lapsuus on kerran vain ja pitää olla oma tila) mutta poikkeustilanteisiin löytyy villaiset makuualustat, nippu lampaantaljoja, untuvamakuupussit, puhtaita peittoja, tyynyjä ja liinavaatteita sekä vaatteita, lähdevettä kanistereissa, ruokaa, nuotiokahvipannu, nuotiopaistinpannu, tulitikkuja, kynttilöitä, risukeitin, poltettavaa, telttoja, led-valoja jne jne. Itse asia "sissikampetta" on niin paljon että sillä pärjäis kevyesti ulkonakin. Ajanvietteeksi on lautapelejä ym. Myös varavessakuviot mietitty.
Avaamaton leveä varapatja löytyy rullalta että voi tehdä vaikka telttaan pesäkolon jos lämmöt menee. Asuntohan kylmenee todella koleaksi jos ei ole lämmitystä pakkasella. Lattialla nyt muutenkin on hemmetin kylmä nukkua vaikka olis lämmityskin, ainakin tollasessa vanhassa talossa.
Siinä vaiheessa kun menee sähköt, lämmöt ja vedet niin tuollaisessa loukossa on kusessa. Enemmän tuo kuulostaa joltain mielenterveysongelmalta että kaikkea on yksi. Lakana, lautanen, lusikka. Jos koko perhe on oksennustaudissa niin mitäs sitten? Äärimmilleen vietyä kituuttamista. Kun miettii miten edeltävät sukupolvet on raivanneet tietään ja rakentaneet yhteiskuntaa että siitä äärimmäisestä köyhyydestä ja puutteesta päästään pois niin jotkut sitten tekevät itselleen identiteetin köyhäilystä ja vetävät lapsetkin siihen mukaan.
Minimalisti voi olla vaikka olis se sohva, sänky ja jopa useampi muki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen minimalisti, mutta lapsen huone on lapsen valtakunta ja siihen en koske. Luin joskus tutkimuksen, jossa todettiin, että lapset arvostavat enemmän tavaraa kuin elämyksiä. Meillä lapsen huone saakin olla maximalistinen, kunhan hän on itse tyytyväinen. Eikä tämä toki tarkoita sitä, että hamstraisimme lapselle tavaraa, vaan sitä, että lapsen leluja ei aleta huvin vuoksi laskemaan ja karsimaan. Toki joihinkin leluihin hän kyllästyy jne., jolloin niitä myydään, annetaan eteenpäin tms.
Vierailija kirjoitti:
En usko, että tuosta on mitään haittaa..Elämän tärkeät asiat eivät liity sisustukseen.
On sisustusta ja sitten on tavalliseen elämään kuuluvia tavaroita, huonekaluja ja muuta omaisuutta jotka kyllä parantaa elämänlaatua ja helpottaa muutenkin kotona oloa. Kyllähän siitä ihan eri ympäristön ja kasvuolot lapselle synnytetään, jos ei ole juuri mitään omaisuutta ja vanhemmat oikein etsii keinoja pärjätä vieläkin vähemmällä. Lapsi ei voi määritellä sitä, millaisissa oloissa vanhemmat haluaa elää, joten hän on aikalailla olosuhteiden armoilla ja joutuu pärjäämään sillä mitä saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä ankea kämppä. Todella iloton. Lasten huonekin on kuin hylätty leirikeskus. Miksi ei voi olla vaikka kauniita verhoja? Kulahtanut ryppyinen lakana roikkuu ikkunassa.
Mitä vierasvaraa noi edes tarvii, kuka tuonne haluaa yökylään tai mihin edes mahtuu?
Joku mt-ongelma tuolla naisella.
Ja lasten vaatteet säilytetään ... pesukoneen päällä??? Johan ne imee kosteutta kylpyhuoneessa.
Miten esim.matto veisi tilaa? Siinähän se menisi lattialla ja sen päällä olisi kiva pelailla vaikka lautapelejä. Oikein ahdistaa tuollainen paikka. Ei tuo edes näytä kodilta tai siltä että joku asuu siellä.
Vierailija kirjoitti:
Melko varmasti lapset hankkivat isona kotinsa täyteen tavaraa kompensoidakseen sitä, mitä lapsena ei saanut. Voi olla myös yksinäinen vanhuus tulossa perheen vanhemmille. Luuletteko, että lapset saapuvat joulupöytään perheineen vieraaksi?
Juurikin näin. Itselläni omakohtaista kokemusta ja vieläkin ahdistun kun muistelen sitä kotona ollutta ankeutta. Mikään hoardaajaa minusta ei tullut, mutta suhteeni tavaraan ei varmaan ole ihan normaali ja luopuminen on itselleni todella vaikeaa. Vanhempaani kohtaan tunnen edelleen tietynlaista katkeruutta, vaikka ymmärrän että hänen ahdistuksensa tavaroiden suhteen johtui hoitamattomasta mielenterveydenhäiriöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on sellaista rajatilaminimalismia, ettei tiedä pitäiskö ihailla vai tehdä huoli-ilmoitus.
Mä olen elänyt paljon minimalistisemmin..Ja työkseni selvittänyt niiden palvelutarvetta, joista tehty huoli- ilmoitus.
Perheesi kanssa?
Eläisin, jos se olisi puolisolle ok..Mutta hän nyt haluaa mm.sen sohvan..Toki silti elämme askeettisemmln kuin monet muut.
Hemmetin ahdistavia ne neutraalisävyiset tyhjyyttä kolisevat lastenhuoneet, joissa kirjat ja neutraalinväriset, sisustukseen sopivat lelut on aseteltu niin korkealle, ettei lapsi edes saa itse niitä alas. Ja joiden katoissa roikkuu äidin valitsema design-lamppu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että tuosta on mitään haittaa..Elämän tärkeät asiat eivät liity sisustukseen.
On sisustusta ja sitten on tavalliseen elämään kuuluvia tavaroita, huonekaluja ja muuta omaisuutta jotka kyllä parantaa elämänlaatua ja helpottaa muutenkin kotona oloa. Kyllähän siitä ihan eri ympäristön ja kasvuolot lapselle synnytetään, jos ei ole juuri mitään omaisuutta ja vanhemmat oikein etsii keinoja pärjätä vieläkin vähemmällä. Lapsi ei voi määritellä sitä, millaisissa oloissa vanhemmat haluaa elää, joten hän on aikalailla olosuhteiden armoilla ja joutuu pärjäämään sillä mitä saa.
Mun lapsuuden ystävä asui tosi minimalistisessa kodissa ja rakastin olla siellä. Kirjoja heillä tosin oli paljon, muuta ei. Vanhemmat oli professoreja..Siellä luettiin lapsille ääneen ja keskusteltiin..Ihan toista kuin muissa perheissä, joissa jutut olivat arkisia.
Noiden futoni ei ole mikään patja vaan joogafuton (sama kuin pehmeämpi jumppamatto rentoutumisalustaksi). Kunnon futonpatja ei mene rullalle, kun normaali paksuus on 10-20cm. Jumppafuton (5cm) ei ole painavalle aikuiselle mitenkään riittävän ergonominen. Nukkumiseen käytettyjä futoneita pitää myös nostaa sivuun seinää vasten joka aamu, jotta yön aikana imeytynyt hikoilu/kosteus ehtii haihtua. Muuten siinä kasvaa hometta. Käsittelemätön puuvilla alkaa myös haista.
Tietokoneen sijoittaminen keittiöön on paloturvallisuusriski, kun ajansaatossa ruuan rasva kerääntyy sisään komponentteihin, eikä rasvaa saa irti. Ylikuumenevat ennen pitkään.
Pyykkien kuivattaminen puuhenkareilla edistää homeen kasvamista henkariin ja siirtyy sitä kautta vaatteeseen. Miksi ei käytä muovihenkareita.
Saa olla millainen minimalisti tahansa, mutta terveys edellä.
Vierailija kirjoitti:
En usko että todellisuus on aivan sitä, mitä nuo kuvat kertovat. Äidin kaikki vaatteet tuossa yhdessä kuvassa? Hänellä ei siis ole esimerkiksi yhtään kesämekkoa, juhlamekkoa tai urheiluvaatetta?
Mihin tarvitaan erillisiä urheiluvaatteita? Mä ainakin käyn kävelyllä ja jumppaan ihan normaaleissa vaatteissa. Mekotkaan eivät ole millään tavalla pakollisia, kaikki eivät sellaisia käytä.
Vierailija kirjoitti:
Noiden futoni ei ole mikään patja vaan joogafuton (sama kuin pehmeämpi jumppamatto rentoutumisalustaksi). Kunnon futonpatja ei mene rullalle, kun normaali paksuus on 10-20cm. Jumppafuton (5cm) ei ole painavalle aikuiselle mitenkään riittävän ergonominen. Nukkumiseen käytettyjä futoneita pitää myös nostaa sivuun seinää vasten joka aamu, jotta yön aikana imeytynyt hikoilu/kosteus ehtii haihtua. Muuten siinä kasvaa hometta. Käsittelemätön puuvilla alkaa myös haista.
Tietokoneen sijoittaminen keittiöön on paloturvallisuusriski, kun ajansaatossa ruuan rasva kerääntyy sisään komponentteihin, eikä rasvaa saa irti. Ylikuumenevat ennen pitkään.
Pyykkien kuivattaminen puuhenkareilla edistää homeen kasvamista henkariin ja siirtyy sitä kautta vaatteeseen. Miksi ei käytä muovihenkareita.
Saa olla millainen minimalisti tahansa, mutta terveys edellä.
Kunnon puuvillafuton menee rullalle ja sitä kuuluukin rullata, ettei mene pilalle.
Onhan tämmöiset aina aika kaksipiippuisia juttuja, kun vanhemmat tuossa tekevät päätöksiä oman aika äärimmäisyyksiin menevän ideologiansa mukaan ja lasten sitten on vain sopeuduttava. Mielestäni lähtökohtaisesti se on aina vähän epäilyttävää ja epäreilua lapsia kohtaan. He kun eivät asiaan voi mitenkään vaikuttaa, eikä ole oikein varmuutta miten oikeasti asian kokevat ja mitä seurauksia sillä mahdollisesti on tulevaisuudessa.