Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En halua enää mitään - kaikki mielenkiinto kadonnut
Kommentit (48)
Mitkä nihilisti-ateistien kokoontumisajot täällä on.
Vai on elämä turhaa?
Buahahaha!! Ei todellakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella moni sanoo samaa. Kaikilla tämä samantyyppinen kokemus ilmeisesti 45-50 välillä kun tavallaan on jo kaiken nähnyt ja kokenut. Mikään ei enää riemastuta nuoren lailla. Ette ole tuntemustenne kanssa yksin.
No minulla on ollut samaa ihan parikymppisenäkin. Ei se aina iästä riipu.
Sama. Ei kiinnosta mikään. Onneksi on maksukanavat.
Ulos jäätyy ja ihmisiä ei jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Todella moni sanoo samaa. Kaikilla tämä samantyyppinen kokemus ilmeisesti 45-50 välillä kun tavallaan on jo kaiken nähnyt ja kokenut. Mikään ei enää riemastuta nuoren lailla. Ette ole tuntemustenne kanssa yksin.
Vaihdevuodet. Korvaushoito on.
Ei auta mielialaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Ihan hirveä tunne kun mikään ei kiinnosta eikä oo tavoitteita, ei koe mielihyvää eikä motivaatiota.
Hmh, mä taas en halua mitään mutta olen tyytyväinen ja ilo on sisimmässä.
Jos ei mikään kiinnosta, juuri se on sellaista mitä voi tehdä vaikka naama norsunvitulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella moni sanoo samaa. Kaikilla tämä samantyyppinen kokemus ilmeisesti 45-50 välillä kun tavallaan on jo kaiken nähnyt ja kokenut. Mikään ei enää riemastuta nuoren lailla. Ette ole tuntemustenne kanssa yksin.
No ei nyt sentään kaikilla 😂
Ymmärrän tuon tunteen, jos elämä on aivan kamalaa kituuttamista ja jatkuvaa vastoinkäymistä. Mutta monet näistä "mikään ei huvita" ihmisistä on elänyt ja elää hyvää elämää ja päässyt kokemaan mielenkiintoisia asioita, mutta eivät ymmärrä hyväosaisuuttaan. Kiitollisuus puuttuu. Elämän tarkoitusta ei kannata hakea materiasta, harrastuksista, matkoista jne, vaan tärkeistä ihmisistä ja elämän jakamisesta heidän kanssaan ja hyvän tekemisestä ja huonompiosaisten auttamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella moni sanoo samaa. Kaikilla tämä samantyyppinen kokemus ilmeisesti 45-50 välillä kun tavallaan on jo kaiken nähnyt ja kokenut. Mikään ei enää riemastuta nuoren lailla. Ette ole tuntemustenne kanssa yksin.
Lohduttava kuulla.
Ei auta estrogeelit tai masennuslääkkeet tippaakaan.
Ikää on jo 58.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on turhaa.
Etenkin puutarhan hoito.
Mulla on haiseva rämemajava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa pyrkiä eroon itsekeskeisyydestä ja kiinnostua muista ihmisistä ja mennä vapaaehtoistyöhön.
Se taitaa olla se korkein valaistumisen taso. Kun ei enää halua mitään. Samalla se on aika masentavaa.
Vierailija kirjoitti:
Se taitaa olla se korkein valaistumisen taso. Kun ei enää halua mitään. Samalla se on aika masentavaa.
En halua edes ilmaa; hengitän sitä. Kaikki tarpeellinen hoituu kuin itsestään. Olo ei ole masentunut; se vain on, ilman glamorisointia ja toitottelua.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa pyrkiä eroon itsekeskeisyydestä ja kiinnostua muista ihmisistä ja mennä vapaaehtoistyöhön.
Tai sitten unohtaa muut ja laittaa itsensä vihdoin etusijalle, jos on tähän asti aina vain elänyt muita varten.
Kiinnostaa millä mekaniikalla aina ajatellaan muiden auttamisen olevan jotenkin mieltä parantavaa ja ylentävää?
Alue: Aihe vapaa
Todella moni sanoo samaa. Kaikilla tämä samantyyppinen kokemus ilmeisesti 45-50 välillä kun tavallaan on jo kaiken nähnyt ja kokenut. Mikään ei enää riemastuta nuoren lailla. Ette ole tuntemustenne kanssa yksin.