Miten varmistaa ettei lapsi ikinä päädy isänsä vanhempien huollettavaksi?
He eivät ole sopivia huoltajia. Lapsen isä kuoli lapsen ollessa pieni ja siitä asti nämä isän vanhemmat on käyttäytyneet asiattomasti. Ovat ensinnäkin syyttöneet meitä ja minua, heitä ei kiinnosta lapsi omana itsenään, vaan isänsä jatkeena. Heille lapsi on heidän sukunsa "omaisuutta", vertaavat lasta kaikessa isään eivätkä välitä lapsen omista asioista, mielipiteistä tai mistään muustakaan.
Tällä hetkellä olen yksinhuoltaja ja kaikki on hyvin. Mutta mitä jos minulle tapahtuisi jotain? Minulla on kyllä äiti, mutta toivoisin, että lapsi voisi elää sisaruksensa kanssa, käytännössä siis mieheni ja meidän yhteisen lapsen kanssa.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Adoptio tai oheishuoltajuus. Jälkimmäinenkin, kun oheishuoltaja on lapsen sisaruksen toinen vanhempi, riittää kyllä siihen että lapsi saa jäädä kotiin perheensä kanssa vaikka isovanhemmat alkaisivatkin käräjöidä.
Ei tarvi olla oheishuoltajuus vaan ihan tavallinen huoltajuus.
Perheensisäinen adoptio ratkaisee asian. Tosin en olisi huolissani ilman sitäkään. Isovanhemmilla ei ole mitään oikeutta sinun/teidän lapseen, lasta ei todellakaan alettaisi siirtää kotoaan yhtään mihinkään riitaisille isovanhemmille.
Eikö pääsääntöisesti pyritä siihen, että lapsen elämä muuttuu mahdollisimman vähän? Silloinhan hän jäisi sinne missä nyt on. Mutta tosiaan tuolla adoptolla varmistatte asian. En tiedä, olisiko sun tekemästä testamentista hyötyä? Osaisiko joku esim lastenvalvoja kommentoida tuota?
Vierailija kirjoitti:
Eikö pääsääntöisesti pyritä siihen, että lapsen elämä muuttuu mahdollisimman vähän? Silloinhan hän jäisi sinne missä nyt on. Mutta tosiaan tuolla adoptolla varmistatte asian. En tiedä, olisiko sun tekemästä testamentista hyötyä? Osaisiko joku esim lastenvalvoja kommentoida tuota?
Pikkusiskoni muutti elämään minun ja isäni luokse samana aamuna kun äiti kuoli. Pikkusiskon biologinen isä oli kuollut jo aiemmin. Isä sai pikkusiskon huoltajuuden seuraavalla viikolla kun haki sitä oikeudesta eikä siinä käsittääkseni ollut mitään epäselvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaiset välit miehellä on sinun lapsesi kanssa? Pitääkö lasta omanaan? Jos pitää niin miksi mies ei siinä tapauksessa adoptoisi lasta ja silloin ei tarvisi pahimman sattuessa miettiä menettääkö siinä kohtaa yhden lapsistakin.
Aloitus on hiukan hämmentävä. Yhdessä lauseessa AP sanoo olevansa yksinhuoltaja. Toisessa lauseessa sanoo toivovansa, että lapsi saisi elää sisaruksensa ja hänen miehensä, joka on tämän sisaruksen isä, kanssa.
Mutta joo, onhan näitä tapauksia, joissa lapsi on tuollaisessa tapauksessa saanut jäädä asumaan puolisisaruksensa perheeseen.
Onhan hän yksinhuoltaja sille lapselle, jonka toinen vanhempi on kuollut. Vai kuka muka on se toinen vanhempi, jolla on myös huoltajuus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö pääsääntöisesti pyritä siihen, että lapsen elämä muuttuu mahdollisimman vähän? Silloinhan hän jäisi sinne missä nyt on. Mutta tosiaan tuolla adoptolla varmistatte asian. En tiedä, olisiko sun tekemästä testamentista hyötyä? Osaisiko joku esim lastenvalvoja kommentoida tuota?
Pikkusiskoni muutti elämään minun ja isäni luokse samana aamuna kun äiti kuoli. Pikkusiskon biologinen isä oli kuollut jo aiemmin. Isä sai pikkusiskon huoltajuuden seuraavalla viikolla kun haki sitä oikeudesta eikä siinä käsittääkseni ollut mitään epäselvää.
Höpö höpö. Orpo lapsi menee sijaisperheeseen eikä minnekään muualle. Sossut päättää kuka saa kasvattaa orvon lapsen.
Ennen itsemurhaasi, kirjoita kirje näkyvälle paikalle, jossa haukut isovanhemmat.
Oletko sosiopaatti kun et lastasi sukuun halua, vaan mieluummin ties mihin laitokseen? Luuletko, että voit kauheasti siihen vaikuttaa, mihin hän menee, jos et sukulaissijoitusta halua?
Vierailija kirjoitti:
Ennen itsemurhaasi, kirjoita kirje näkyvälle paikalle, jossa haukut isovanhemmat.
Oletko sosiopaatti kun et lastasi sukuun halua, vaan mieluummin ties mihin laitokseen? Luuletko, että voit kauheasti siihen vaikuttaa, mihin hän menee, jos et sukulaissijoitusta halua?
Lapsen perhe on äiti, sisarus ja tämän sisaruksen isä. Ei ole mitään syytä miksi lapsen pitäisi muuttaa yhtään mihinkään saati ventovieraille epäsopiville isovanhemmille.
Jos nykyinen isäpuoli haluaa jatkaa lapsen huoltajana ja lapsella on kotona kaikki hyvin, on äärimmäisen epätodennäköistä, että mikään virallinen taho lähtisi muuttamaan lapsen elinolosuhteita noin traagisen menetyksen jälkeen. Varsinkin, jos isäpuoli on ollut lapselle pitkään isän asemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö pääsääntöisesti pyritä siihen, että lapsen elämä muuttuu mahdollisimman vähän? Silloinhan hän jäisi sinne missä nyt on. Mutta tosiaan tuolla adoptolla varmistatte asian. En tiedä, olisiko sun tekemästä testamentista hyötyä? Osaisiko joku esim lastenvalvoja kommentoida tuota?
Pikkusiskoni muutti elämään minun ja isäni luokse samana aamuna kun äiti kuoli. Pikkusiskon biologinen isä oli kuollut jo aiemmin. Isä sai pikkusiskon huoltajuuden seuraavalla viikolla kun haki sitä oikeudesta eikä siinä käsittääkseni ollut mitään epäselvää.
Höpö höpö. Orpo lapsi menee sijaisperheeseen eikä minnekään muualle. Sossut päättää kuka saa kasvattaa orvon lapsen.
Miksi sijaisperheeseen jos kerran on toinenkin vaihtoehto?
Adoptio tai oheishuoltajuus. Jälkimmäinenkin, kun oheishuoltaja on lapsen sisaruksen toinen vanhempi, riittää kyllä siihen että lapsi saa jäädä kotiin perheensä kanssa vaikka isovanhemmat alkaisivatkin käräjöidä.