Te joilla välilevynpullistuma parani ilman leikkausta

Meidän poika, ,36 v. sai avun kiropraktikolta, nyt käy säännöllisesti 2 kertaa vuodessa.

Kävi ensin lääkärissä ja sai vaan saikkua.

Joku suositteli ja on tyytyväinen apuun.

Omalla kohdalla oli aika tyypillinen iskiasvaiva säteillen aina jalkaterään saakka. Kesti varmaan 3-4 kk ja kokeilin Buranaa, Panadolia, Panacodia ja Norflexiä ilman selvää hyötyä.

Työpaikalla kävi sitten Lyrica esittelijä ja söin muistaakseni viikon kuurin. Kivut alkoivat mennä vähitellen pois ja itse koin että lääke auttoi vaikka vähän outo olo siitä tuli. Magneettikuvissa oli kunnon prolapsi mutta leikkausta ei sitten tarvittukaan.

Vierailija kirjoitti:

Muutaman kuukauden kesti kipu ja jäykkyys. Pahin säteilyoire hermopinteestä tuli sääreen, erittäin vittumainen kipu. Kiropraktikolla lähti paranemaan, menin sinne magneettikuvien kanssa, että pystyi hoitamaan. Lihasrelaksanttia ja kipulääkkeitä meni monta viikkoa.

Ja lisään vielä tähän, että terkkarista sain pilleripurkit ja toteamuksen, että jos ei puolessa vuodessa helpota niin sitten leikkausjonoon. Itse oli apu hankittava, ja myös maksettava. Eli magneettikuvat ja kiropraktikko kaikki omasta pussista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ei ku näitä lukee ja kellään ei kai oo kokonaan parantunu. Ois vaan pitäny suostua leikkaukseen kun sitä ehdotettiin.. Mulla on siit jalassa tuntohäiriöitä, puutumista ja liikkumis vajetta ja oisin jo päässy leikattavaks, mut sillon mun kivut oli lievittyny tosi paljon ja ajattelin et menee ohi ilman leikkausta. Mut siitä viikon päästä alkoki kipu eri kohdassa. (Tää siis ap edelleen, en oo tajunnu aiempiin kirjottaa)

Jos sinulla on edelleen tuntohäiriöitä jalassa, niin mene ihmeessä lääkäriin. Ne tuntohäiriöt voivat jäädä pysyviksi jos selkää ei saada hoidettua riittävän nopeasti.

Tunnen itse miehen, jolla pohjelihas halvaantui pysyvästi kun ei ymmärtänyt mennä riittävän nopeasti lääkäriin.

Hänen olisi pitänyt mennä takaisin lääkäriin silloin kun huomasi ettei pohje enää toimi, mutta hän oli jäänyt odottamaan että paranisi itsestään. Ei parantunut.

Näissä on aina sellainen riski että jalkoihin säteilevät vaivat jäävät pysyviksi ellei puristuksiin jäänyttä hermoa vapauteta riittävän nopeasti.

Riippuu varmaan tilanteesta. Tuollainen riski on olemassa, mutta esim. minulla hermokipu ja tunnottomuus eivät ole jatkuvia ja saan niitä itse fyssarin antamilla venyttelyohjeilla siirrettyä ylöspäin. Ahkeralla venyttelyllä sain oireet jo kerran ajettua varpaista selkään, mutta niitä liikkeitä pitäisi olla tekemässä vähän väliä. Mutta luulen, että tässä on se juju siihen, että kivut eivät jää päälle ja vauriot pysyviksi, jos tietyillä liikkeillä ja asennoilla saa hermon aina edes hetkeksi vapautettua. Tällä tavalla olen vuosia pärjännyt hermoa puristavan pullistuman kanssa. Väärillä liikkeillä vastaavasti saan jalat tunnottomiksi hyvin nopeasti.

En tiedä suosittelenko kenellekään tätä vaihtoehtoa, eikä varmasti kaikille toimi, mutta suosittelen kuitenkin hyvän fyssarin etsimistä ennen leikkaukseen turvautumista, ellei ole red flag oireita tai aivan sietämättömiä kipuja.

Ehkä vuoden verran otti että alkoi helpottaa. Siis se levähtänyt välilevy ei parantunut minnekään vaan madaltui ja kuivahti magneettikuvien mukaan koko lätty. Mutta ei enää paina hermoa ja suurin vaiva on lähinnä aamujäykkä ja rutiseva selkä - mikä käy järkeen kun vaimennusjousi nikamavälistä puuttuu.

Sukulaiseni asuu Saksassa, siellä kuntoutetaan ihan oikeasti. Joudut tai pääset kuntoutuskurssille, joka ei lopu ennen kuin paranet. Joogaa ja vahvistavaa liikuntaa suosittelevat pitkälti. Jos minulla olisi tuo vaiva, maksaisin vaikka omilla rahoillani tuon kuntoutuksen. Ottaisin vaikka velkaa, jos pakko. Terveys on tärkeä asia, ja selän kunto vaikuttaa moneen asiaan. 

Mulla 3 kpl parani itsekseen 7kk aikana. Olin vääntynyt vinoon, pikkuhiljaa oikeni. Mutta nyt 8v kepillä ja loppuelämä kepillä, viimeisin ei parantunut. En antanut leikata kun spinaalikanava ahdas ja pelkäsin halvausriskiä. Että jos pakko valita kepillä kuin pyörätuolissa. 

Ei auttanut jumpat eikä muut. Eka pullistuma leikattiin noin vuosi oireiden alkamisesta ja toinen noin vuosi sen jälkeen. Saikulla melkein 3 vuotta, päivässä vähintään 12 kolmiolääkettä että pystyin olemaan edes kotona. Kaikki lääkkeet jäi toiseen leikkauspäivään, sen koommin en ole tarvinnut.

Kyllä "vähän" ahdisti joidenkin "saman kokeneiden" kepeät neuvot, että jumppaa vaan kuule niin sillä menee ohi! Kun neurokirurgista fyssariin määräsivät vaan lepoa ja hidasta kävelyä voinnin mukaan, ja kävellessä valui kyyneleet silmistä...

Minulla oli pullistuma presakraalivälissä. Ei leikattu. 2kk ssikkua ja allasjumppaa. Pikkuhiljaa parani.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli pullistuma presakraalivälissä. Ei leikattu. 2kk ssikkua ja allasjumppaa. Pikkuhiljaa parani.

Ei näitä toki leikatakaan jos vain vähän aikaa kestää. Leikkausta aletaan harkita vasta jos ei 4-5 kuukaudessakaan ole alkanut yhtään helpottaa.

Vuoden verran kesti ja olin pois työelämästä. Lannenikamien 4-5 välissä oli pullistuma. Jumalaton hermokipu säteili reidestä kiertäen pohkeen ulkosivulle ja melkein nilkkaan saakka. Kolmiolääkkeet ja Gabapentin käytössä. Kävely oli haastavaa. Eivät suositelleet leikkausta koska siinä joudutaan aina poistamaan myös selälle tarpeellista rasvaa. Paranihan tuo lopulta. Oli kova vuosi lompakolle ja mielelle.

Puoli vuotta en meinannut päästä sängystä kuin autettuna. Pidin isoa kylmävaraajaa selän alla, että se  tuntuisi. 

En juuri voinut istua vuoteen, seisoin tietokoneella ja jos katsoin tv, makasin jumppapatjalla lattialla. 

Rappusissa vasen jalka petti tämän tästä,  joten kaiteeseen piti turvata hissitön talo 3 krs.

Useampi kuukausi meni siten, etten pystynyt ojentamaan ottamaan mitään. Kaupassa työnsin kärryä, joku lapsistani tai kaveri aina  mukana. Itse vai maksoin, muut otti ostokset hyllystä ja kantoi . Alkuun en voinut ajaa autoa  koska jalka ei toiminut ja vahvat kipulääkkeet. 

Vuoden akuuttivaiheen jälkeen ja kipujen alettua hieman hellittää,  alkoi 2 vuotta kestänyt kuntoutus. 

Työ oli fyysistä, joten eka vuonna vain muutama tunti silloin tällöin, max 1-3 pv viikossa. Kuntoutustuki ja myöhemmin osatyökyvyttömyyseläkkeen turvin. Seuraavana vuonna pidennettiin päiviä.

Noin kolme vuotta meni välilevyn pullistumasta,  että olin lähes kivuton ja jätin kipulääkkeet sekä pystyin palaamaan entisiin  töihin täysimääräisesti. 

Leikkausta ei suositeltu, koska pullistuma oli rangasta ulospäin, ei hermoon eikä selkäytimeen. 

Ystävällä kivut jatkuneet 15 vuotta kuntoutuksesta fysioterapiasta ym huolimatta. Voi myös jäädä crp hermosärky päälle vaikka oire olisi muutoin parantunut.

Ei kannata liian äkkiä alkaa revittelemään. Kävelin alun puoli vuotta 100 -200 metriä, ja sekin vahvojen kipulääkkeiden kera.

Vasta akuuttivaiheen jälkeennkuntoutus fysioterapia ja liikuntaa kohtuudella.

Aloin juoksun ja kuntosalin kyllä kolmen vuoden jälkeen. Uintia vähän siinä välissä ja kävelin kyllä sen minkä kivulta antoi.  Hallaa tekee jos liian aikaisin koittaa rehkiä.  Selkä on silloin rikki ja voi aiheutua lisävammaa. 

Lihominen 3 vuodessa auttoi romahtaneeseen selkään. Nyt läski pitää rangan kasassa, eikä rangalle jää kannettavaa.