Kätilöopisto huonot kokemukset synnytyksestä

Väliliha ei ole siinä ponnistusvaiheessa tärkein asia vaan se syntyvä vauva. Kätilö priorisoi, ja välilihan tukeminen tuskin on tärkeyslistan ensimmäisellä sijalla.

mutta jos sitä nyt kuitenkin tehdään ihan menestyksekkäästi ilman että se vaikuttaa negatiivisesti syntyvän lapsen terveyteen, mutta kuitenkin ehkä vaikuttaa positiivisesti synnyttävän äidin terveyteen, niin onko siinä jotain vikaa?

Ei vaikka imetys ei onnistunut ja lapsen paino putosi liikaa. Ei vaikka lypsin omaa maitoani pulloon; hoitaja tuli, otti pullon pois ja kaatoi maitoni viemäriin.

Ensisynnyttäjälle se oli järkyttävää, varsinkin kun meille teroitettiin ettemme pääse pois sairaalasta ennen kuin lapsen paino on noussut tarpeeksi.

Lopulta lapsen isä salakuljetti korviketta sairaalaan - ihan kuin olisimme olleet rikollisia. Annoimme sitä pullosta ja lapsen paino alkoi nousta heti ja sekä lapsi että vanhemmat voivat paremmin.

Melko fasistiseltahan tuo täydellinen imetyspakko tuntui.

esikoisen sain Naistenklinikalla ja osastolla oli kyllä aivan kätilöstä riippuva juttu kuinka kohdeltiin sekä vauvaa että äitiä. Meillä kanssa rv 36 syntynyttä vauvaa vaan sitkeästi käskettiin imetettäväksi vaikka kuinka sanoin että mitään se ei sieltä ime. Kolmantena päivänä paino olikin tippunut sen 12% lähtöpainon ollessa 2,9 kg ja sinivalon alle 2 vrk samantien. vauva ei enää edes kunnolla herännyt ja tuote isä sai hermoromahduksen ja vaati pulloa lisämaitoa, muuten sitä ei siinäkään vaiheessa olisi annettu. Siihen myös loppui imetysohjeistus tyyliin"se siitä sitten". Tuli uusi kätilö joka oli aika järkyttynyt hommasta ja sanoi että kätilöiden välisiä eroja ei pitäisi olla mutta osa on niin vanhakantaisia että häntä hävetti kollegana.

Kakkonen syntyi kuolleena (tiesimme etukäteen) ja kätilö oli upea, itki itsekin.

Kolmonen syntyi Naikkarilla myös ja sektiolla, sain päättää kaikesta itse kipulääkeistä lähtien. sain myös poikkeuksellisesti nähdä vauvan jo heräämössä. Samoin ilmoitin heti että lisämaitoa annetaan. piste.

Synnytys on niitä elämän suuria hetkiä ja toivoisi että äitiäkin kuunnellan kun nyt ei aivan ihmeitä tai vaarallisia ala vaatimaan.

mulla ainakin pyytämättä on kolmessa synnytyksessä välilihaa tuettu, oon kuvitellut et se on ihan normi homma. välilihaa on myös lämmitetty ponnistusvaiheessa lämpöhauteella. Tämähän vähentää repeämiä ja helpottaa siten kätilönkin työtä.



Viimeisimmässä ei tuettu, koska synnytin haikaranpesässä veteen.



muut on syntyneet kas, koks ja tammisaari.

mulla ainakin pyytämättä on kolmessa synnytyksessä välilihaa tuettu, oon kuvitellut et se on ihan normi homma. välilihaa on myös lämmitetty ponnistusvaiheessa lämpöhauteella. Tämähän vähentää repeämiä ja helpottaa siten kätilönkin työtä.

jotkut kätilöt kykenevät huolehtimaan sekä vauvasta että synnyttävästä äidistä samaan aikaan, ilman, että vauvan terveys vaarantuu ;)

kätilölle aasta ööhön, voisivat synnyttää kotona.

Sama koskee kaikkia muita hoitajille narisijoita. Työrauha pitäisi sallia heillekin.



Esim. kun omainen laitetaan laitoshoitoon, alkaa hirveät vaatimukset ja valitus kaikesta. Olenkin joskus ehdottanut vanhusta takaisin omaisten hoivaan vaikkapa yksityisen hoitorenkaan turvin.



Jo loppuu narinat. Saattaa olla, että laitoksessa kaksi hoitajaa huolehtii 15 vanhusta työvuoron aikana ja sitten joku tärkeä omainen vaatii jatkuvaa palvelua juuri hänen mummolleen.

Parhaamme teemme, mutta hoidamme myös muita kuin sitä yhtä ainoaa.

no, minullekin on käynyt nuo kaikki, mutta en silti osaa pitää sitä huonona kokemuksena. Ehkä se on asenteesta kiinni?



Esitin ainoastaan toiveen siitä, että kipulääkettä annetaan mahdollisimman paljon ja en tiedä mitä tarkalleen tehtiin, mutta kipua en tuntenut missään vaiheessa kovinkaan paljon. Väliliha leikattiin, eikä siitä kerrottu mitään. En ymmärrä mitä olisin siinä voinut edes tehdä, keskityin täysin ponnistamiseen ja minusta hyvä niin.



Oksitosiinia annettiin koko ajan (luultavasti?!), koska synnytys käynnistettiin. En tiennyt missään vaiheessa miten paljon minulle annettiin, aluksi ainakin lisättiin määrää, koska supistuksia ei kuulunut.



Lisämaidosta ei mitään puhuttu, enkä sitä osannut tai tajunnut edes pyytää. Vauvani oli suht rauhallinen ja tyytyväinen ja hänen painonsa kyllä putosi. Olen luullut, että vastasyntyneiden paino putoaa aina vähän ja se on normaalia. Eikö näin sitten ole?



Imetin aina kun vauvalla oli siihen kiinnostusta ja en koskaan epäillyt etteikö maitoa tulisi. Toisena päivänä taisi maitoa tulla niin, että minäkin sitä näin. Hienosti autettiin hyvän imetysasennon löytämisessä ja vauvan imuotetta tarkistettiin ja vauvaa autettiin myös.

Sain esikoiseni kättärillä -96. Lisämaitoa ei saanut, vaikka vauva huusi nälkäänsä. Ja tuore äiti melkein myös väsymystään. Hoitajat toivat lääkäriltä salaa lisämaitoa ja pari tuntia oli rauha maassa, kunnes huuto taas alkoi. Vauva joutui lopulta valokaappiin (keltaisuus) ja kun oli pakko saada nestettä ja riittävän nopeesti, niin sai pullosta.



Toisen lapseni sain pari vuotta myöhemmin muualla ja maitoa annettiin rutisematta ja ihmeteltiin tuota kättärin meininkiä.

[Vauvani oli suht rauhallinen ja tyytyväinen ja hänen painonsa kyllä putosi. Olen luullut, että vastasyntyneiden paino putoaa aina vähän ja se on normaalia. Eikö näin sitten ole?



On käsittääkseni normaalia.

Itse kirjoitin tuossa aiemmin vuoden 1993 kokemuksesta ja toteaisin, että kun lapsen paino putoaa liikaa ja äiti (ensisynnyttäjä) alkaa olla paniikissa, että lapsi kuihtuu käsiin, tuntuu oudolta, ettei sallita edes oman maidon antamista pullosta. Ja onhan se myös erikoista, että vanhemmat joutuvat antamaan salaa lapselleen korviketta painoa nostaakseen. Korvike ei kuitenkaan ole mitään myrkkyä:

Lapsistamme ei kasvanut hentoja vääräselkäisiä allergikkoja, vaan kummastakin tuli terve, allergiaton ja korvatulehdukseton nuori mies ; )

AP:n tapauksessa pointti oli, että paino putosi vauvalla LIIKAA. Normaalia on toki että vauvan paino putoaa, mutta yli 10% pudotukset alkavat olla jo vaaralisia. Lisäksi tässä tapauksessa vauva huusi jatkuvasti nälkäänsä. Meidän tapauksessa lisämaito on onneksi suostuttiin antamaan pullosta.



Oksitosiini käytössä oli ongelmana se että sitäkin annettiin liian suurelle nopeudella ja kohtu väsyi. Tämän kertoi kätilölle loppuvaiheessa avustamaan tullut kätilö. Yritin itsekin kertoa tästä ponnistusvaiheen aikana, mutta kätilö ei uskonut..

synnyttänyt 4 lasta Kättärillä, -02, -03, -05 ja -11 ja sama lisämaitokokemus. Ja tähän ketjuun mennessä oikeasti luulin että oon suunnilleen ainut joka joutunut lisämaitoa antamaan, kun siellä suhtauduttiin just niin että ei ole normaalia ja vauva pärjää niillä ekoilla pisaroilla monta päivää (sitä kyllä ihmettelen että eikö tule nestehukka vaikka ravinnoksi riittäisikin?)



Harkitsin kyllä omien tutteleiden mukaan ottamista, enpä tiennyt että joku muukin:D Muuta negatiivista ei olekaan Kättäristä, paitsi se lastenosasto:(

kättärillä ja jumakliude ku ne kiusas sillä saakelin lisämaidon panttauksella. ei voitu antaa ei. mä meinasin kuolla väsymykseen ku en saanu ees paria tuntia kolmen päivän aikana nukkua ku vauva halus olla koko ajan tissillä ja koska esikoinen oli kyseessä niin en osannu nukkuakaan vauva tissillä. imetys, imetys, imetys... plaaplaaplaaaaaa. jäipä sen takia sairaalloinen kammo koko saakelin imetystä kohtaan.

yhden Naistenklinikalla. Meno oli kyllä jossain määrin erilaista. Naistenklinikalla olisin saanut vauvalle heti lisämaitoa, jos olisin vain pyytänyt, mutta koska vauva ei itkenyt vaan imi sinnikkäästi ja koska olin siellä Kättärillä huomannut, että maitoa alkaa minulla jossain vaiheessa tulla, jätin maidot ottamatta.

Kiitos tiedosta ap, osaanpa sitten itse varautua, kun parin kuukauden päästä menen kättärille synnyttämään. Esikoiseni synnytin Naistenklinikalla. Maito ei meinannut nousta ja oli lämmin kesä, ja vauvalle nousi toisena päivänä kuume ja hän alkoi vapista. Kätilöt suosittelivat lisämaitoa, koska ilmeisesti nestehukka aiheutti nuo oireet, ja kuume laskikin lisämaidon myötä. Minulla maito nousi kunnolla vasta neljäntenä päivänä mutta pakkautui rintoihin eikä meinannut herua ulos millään, joten lisämaito tuli tarpeeseen muutaman päivän. Kyllä imetys sitten lähti sujumaan, eikä tarvinnut opetellessa stressata vauvan ravinnonsaannista.

Mulla on myös kokemusta tuosta nälkähuudatuksesta. Lisämaitoa saatiin sitten kun mies kävi karjaisemassa kansliassa, että lapsi on huutanut nälkäänsä 20 tuntia. Lapsi söi ahnaasti ja nukkui sen jälkeen pitkän pätkän, jolloin sain itsekin levätä. Maito nousi vasta kolmantena päivänä.

Samoja ikäviä kokemuksia. Tästä imetysmyönteisyyspolitiikasta pitäisi ehdottomasti varoittaa ensisynnyttäjiä. Minäkin tiesin vasta toisella kertaa ottaa varmuuden vuoksi omat tuttelit kassiin, jos ei saa lisämaitoa. Ekalla kertaa pakkoimetytettiin rinnanpäät rikki ennen kuin maito edes nousi (ei itse asiassa noussut kuin vasta kotona) ja lisämaitoa sai käydä rukoilemassa kuin mitäkin kulta-aarretta. Sekin vähän piti hörpyttää vaivalloisesti. Haikaranpesässä olin ekalla kertaa, joten ei se mikään empaattisuuden pesä ole. Toka kokemus oli positiivisempi, olin paremmin varautunut ongelmatilanteisiin, mutta yllättäen suhtautuminen oli huomattavasti ystävällisempää.

Eka synnytys Kättärillä oli karsea kokemus. Tokaan olisin mennyt Naistenklinikalle, mutta vaavi syntyikin sitten ihan muualla :)

Kättäriä en suosittele kenellekään!!!

Alussa on pakko imettää, et maito nousee ja kätilöitä ohjeistettu että vain lääketieteellinen syy on selkeä syy antaa lisämaitoa. Ei ne tahallaan ketään kiusaa, vaikka se siltä tuntuisi.



Miksei kätilö mielestäsi osannut tehdä työtään? Entäs jos olisit revennyt pahasti ilman episiotomiaa? Ei kaikkea voi itse aina sanella, parasta kun luottaa ammattilaisiin eikä odota liikoja.

P*ka paikka, ylimielinen suhtautuminen, nöyryyttäminen ja maidon panttaamisineen ja välilihaleikkauksineen. Ja monelta olen kuullut ihan samaa. Sama suhtautuminen synnytyksen jälkeen kun kohtu tulehtui, taas samoja kokemuksia muiltakin kuullut.



Never again!

Lisäksi pehmeäkudoksisina rintoina rintapumppu oli tosi kumma vempain, sinne se tötteröön imaisi 10 cm syvyyteen mun rintani, eikä maitoa näkynyt. Ja hauskinta oli, että joka ikinen hoitaja ei uskonut ennenkuin itse nipisteli tissejäni ja vasta sitten lapsi, joka oli alle 2,5 kg sai lisämaitoa. Maito nousi vasta kotona kunnolla ja siltikin rinnat oli tosi pehmoiset.



Toiseksi minun raskausmyrkytykseni oli vähällä jäädä tarkkailematta. Synnytyksen jälkeenhän verenpaineen nousun pitäisi kadota, mullapa nousi lisää. Eikä kukaan mitannut enää osastolla ennenkuin itse hoipersin kilometrien tuntuisen käytävän päähän hoitajien huoneeseen, että onkohan kaikki kunnossa. Oli ilmeisesti niin hurjat lukemat, että hengenlähtö vähällä. Oloni oli niin tajuton, että en ymmärtänyt mistään kutsunapeista mitään, lähdin itse etsimään apua.



Mukavaa vielä oli, että pienikokoisesta lapsestani lähes eka kysymys oli, kun hoitaja näki lapsen, että tupakoitko raskauden aikana. En ole koskaan polttanut, joten kiva kun kysyivät, etteivät turhaan mulkoilleet asiaa kuvitellen pienipainoisuutta itse aiheuttamakseni.



Toisen menin synnyttämään naikkarille ja paljon tyytyväisempi olin.



En suosittele kättäriä kelleen!

Ap on tullut viikko synnytyksen jälkeen kertomaan tuntojaan ja kaikki ovat tyrmänneet hänet täysin. Tätäkö se toisen naisen tukeminen on? Muistan itse kuinka herkillä olin vielä viikko synnytyksen jälkeen ja tuollainen ahdistava mollaaminen olisi särkenyt sydämmeni :(



Mitään muuta en halua kuin toivottaa ap:lle voimia ja haluan myös sanoa, että sinulla on täysi oikeus olla surullinen/vihainen saamastasi kohtelusta. Ei tuo minun mielestä kuulosta reilulta kohtelulta. Voit halutessasi tehdä myös valituksen.



Itselläni myös takana rankka synnytys, jonka takia sairastuin lievään synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Psykologilla käynnit auttoivat ja kävin myös puhumassa vielä muutaman kuukauden jälkeen synyntyksestä kätilön kanssa.

lukea näitäkin palautteita? Eiköhän tärkeintä ole, että vauvan hoito ja elo lähtee hyvällä fiiliksellä käyntiin eikä välttämättä itkua tuhrustaen masentuneena kun vauva kuolee ja maitoo ei tuu ja en osaa mitään ja on tää ankeeta.



Verrattuna muihin sairaaloihin pk-seudulla, jossa äidillä jopa ensisynnyttäjällä olo, että kyllä mä osaan, tää on ihanaa (näin kärjistettynä).