Miksi erityislapsia on näin paljon??

Koska kyse on nyt "erityislapsista", ei niistä lapsista, joilla on oikeasti diagnoosi kuten autisteilla.



Mitenköhän sinäkään ketään opetat...



20

ei se vanhempien jutustelu nyt vielä ole sama asia kuin erityisopetuspäätös tai terapian SAAMINEN.



Terapioita saa kolmea eri reittiä. Kaikki tarvitsevat oikean lääketieteellisen diagnoosin ja pitkät, perusteelliset tutkimukset.



Terapioita kustantavat keskussairaalapiirit ns. OPS:ina eli ostopalvelusitoumuksina. Kela maksaa terapioita, mutta erittäin, erittäin kitsaasti (vaatii korotettua vammaistukea yleensä). Joskus lyhytaikaista terapiaa saa neuvolan tai kouluterveyden kautta, mutta silloinkin siihen vaaditaan lääketieteellisiä tutkimuksia ja syy.



Eli ei, todellakaan ei toimintaterapiaa kukaan maksa lapselle sillä, että vanhemmista se vaan ois kiva juttu, kun eivät itse jaksa lapsensa kanssa askarrella.



Ap ei edes tiedä, onko niillä luokan lapsilla erityisopetuspäätös ja diagnoosi, kunhan vaan jorisee lämpimikseen.



- se opettaja ja as-lapsen äiti -

Koska kyse on nyt "erityislapsista", ei niistä lapsista, joilla on oikeasti diagnoosi kuten autisteilla. Mitenköhän sinäkään ketään opetat... 20

"erityislapsista", siis ei oikeista erityislapsista? Hä?

Ap yrittää nyt reivata aloitustaan, kun huomasi olevansa väärässä. Sopisi kirjoittaa aloitus ja varsinkin sen otsikko hiukan fiksummin, niin ei loukkaa turhaan isoa joukkoa ihmisiä.

Tässä siis olikin tarkoitus taivastella sitä, että osa vanhemmista ei halua tai osaa tukea lapsiaan?

Oikeasti, eihän ap edes TIEDÄ, onko niillä hänen lapsensa luokkatovereilla diagnoosia tai erityisopetuspäätöstä. Kyllä erityisoppilaita integroidaan myös normaaliluokkiin. Ja se ei ole vanhempien vika, jos tukitoimet mättävät, ei myöskään sen opettajan vika.

-ope ja as-lapsen äiti-

Voi jessus mikä ääliö tämä ns. ope on...

kun täällä haukut isoa ihmisryhmää. Sinä sitten "tiedät", mistä kunkin vieraan lapsen poikkeava käytös johtuu. Että se ei ole mitään sairautta, vaan ihan vaan on väärästä ruokavaliosta kiinni ja siitä, että vanhempansa antavat katsoa K-13 -elokuvia kotona.

Ziisus...

-ope ja as-lapsen äiti-

Oli ehkä 1-3 samassa ikäryhmässä missä leikittiin, nyt tuntuu että niitä on jo yhdellä luokalla 1-3.. Ja en yhtään ihmettele lapsen muuttumista ADHD-lapseksi, kun repii auki kaverin synttäreillä kaverin lahjoja ja äiti vain istuu kahvikuppi kourassa ja hymisee, että "voi kun meidän Jesse on niin innoissaan." Kun ei osata kasvattaa, niin eläähän se mukelo kuin pellossa.

ei ole kyllä mikään ihme, että Suomen koululaitos on tätä tasoa... Häiriköt riehuu ja opet "ymmärtää", kun omankin lapsen kanssa on menty metsään.

hukassa, ja huonosti kasvatettu ja siten vammautettu lapsi on kiva diagnosoida miksi tahansa, jotta vanhemmat voi vaan kohautella olkiaan.

Koska kuten hyvin tässä ketjussa on jo asiantuntevammilta tahoilta kerrottu, ei diagnoosia saa vanhempien halusta. Niitä annetaan pitkien ja perusteellisten lääketieteellisten tutkimusten jälkeen.

ei ole kyllä mikään ihme, että Suomen koululaitos on tätä tasoa... Häiriköt riehuu ja opet "ymmärtää", kun omankin lapsen kanssa on menty metsään.

ja sinä sitten pidät itseäsi tosiaan älykkäänä... hahah.

Kuule, mitä jos pitäisit suusi kiinni, kun et tästä mitään ymmärrä. Oikeasti.

-ope ja as-lapsen äiti-

hukassa, ja huonosti kasvatettu ja siten vammautettu lapsi on kiva diagnosoida miksi tahansa, jotta vanhemmat voi vaan kohautella olkiaan.

Koska kuten hyvin tässä ketjussa on jo asiantuntevammilta tahoilta kerrottu, ei diagnoosia saa vanhempien halusta. Niitä annetaan pitkien ja perusteellisten lääketieteellisten tutkimusten jälkeen.

kunnalta esim. erityisopetuksen järjestämistä, siitä tulee kustannuskysymys ja kunnallinen terveydenhuolto panttaa diagnoosia maailman tappiin asti. Ja lapsi tietysti kärsii.

Jos joku ei hallitse tavaroitaan tai osaa pakata reppuaan, hän ei vielä ole "erityislapsi"! Erityislapsiksi kutsutaan lapsia, jotka ovat saaneet erityisopetuspäätöksen. Valtaosa heistä on juurikin saanut selvän lääketieteellisen diagnoosin. Joten ap, olet väärässä ja pahasti. Autismikirjo on nimenomaan erityislasten porukkaan kuuluva sakki. Sinä ja kirjoittaja 2 (varsinainen omahyväinen paska) puhutte sen sijaan kasvatuksen ongelmista. Niillä voi toki päästä ns. ESY-opetuksen piiriin, mutta lapsella täytyy olla jotain todella pahasti vialla MUUTAKIN kuin pakkaamaton reppu ja unohtuneet läksyt (niitä on puolella ekaluokkalaisista muutenkin, koska ekalla vasta oikeastaan opetellaan sitä koulussakäymisen taitoa). Mitä tulee ESY-oppilaisiin, niin heidän määränsä ei juurikaan ole noussut, pikemminkin päinvastoin. Tunne-elämän ongelmista kärsivien joukosta osataan nykyään paremmin karsia erikseen neurologisista syistä oirehtivat lapset, esim. juurikin autismikirjon lapset, adhd-lapset, dysfaatikot, si-oireiset jnejne. Eli nykyään ONNEKSI tiedetään, että kaikki lapsen normaalista poikkeava käytös ei johdu huonosta kasvatuksesta ja kodista, vaan iso osa on aivan synnynnäistä, neurologista perua. Ja mitä vikaa on siinä, että osataan tutkia entistä tarkemmin ongelmien syyt? Minusta ei mitään, koska silloin osataan myös paremmin kohdentaa apu ja terapia. Dysfaatikko ei tarvitse psykoterapiaa, vaan apua kielen hahmottamiseen. Asperger-lapsi ei tarraudu rutiineihin, koska olisi kotona pahoinpidelty, vaan koska hakee niistä turvaa kun ei ymmärrä sosiaalisia kiemuroita. TOKI erityisopetuspäätökset ovat myös väylä tukitoimiin kouluissa. Jossain alle 10 oppilaan pienluokassa opettaja toki ehtisi huomioimaan erilaiset oppijat ilman erityisopetuspäätöstäkin, mutta tuollaisia pienluokkia ei enää ole, kun maaseudun pienkoulujakin lakkautetaan. -opettaja ja as-lapsen äiti-

mua ei lakkaa ihmetyttämästä se, mikä vimma jollain av-mammalla on nykyään tehtailla tänne provoja, joissa haukutaan erityislapsia. Mikä ihme hänellä mättää? Tykkääkö potkia heikompiaan?

Koska kyse on nyt "erityislapsista", ei niistä lapsista, joilla on oikeasti diagnoosi kuten autisteilla.

Mitenköhän sinäkään ketään opetat...

20

Taidat olla pudonnut kelkasta jo aikoja sitten. Mitä haluat sanoa sanalla erityislapsi? Ei tavallinen, huonosti kasvatettu lapsi ole erityislapsi, älä nimittele kaikkia. Se sana tarkoittaa niitä joilla on oikea diagnoosi. Nyt täytyy erottaa kaksi ryhmää toisistaan. Ja olen samaa mieltä opettajan kanssa, hän on oikeassa. Sinun on turha rätkyttää vastaan, kun et mistään mitään ymmärrä.

että sinä ymmärrät ja ymmärrät. Että ymmärtämisestä on tullut sekä kotona että työpaikalla elämäntehtävä.



Normaali päätään käyttävä ihminen ei voisikaan noin täydellisesti ymmärtää kuin Täydellinen Ymmärtäjä.

hukassa, ja huonosti kasvatettu ja siten vammautettu lapsi on kiva diagnosoida miksi tahansa, jotta vanhemmat voi vaan kohautella olkiaan.

Koska kuten hyvin tässä ketjussa on jo asiantuntevammilta tahoilta kerrottu, ei diagnoosia saa vanhempien halusta. Niitä annetaan pitkien ja perusteellisten lääketieteellisten tutkimusten jälkeen.

kunnalta esim. erityisopetuksen järjestämistä, siitä tulee kustannuskysymys ja kunnallinen terveydenhuolto panttaa diagnoosia maailman tappiin asti. Ja lapsi tietysti kärsii.

Tosiasia on, että iso osa erityislapsista on alidiagnosoitu tai vaikka diagnoosi olisikin, tukitoimia ja terapiaa ei saa.

Eli aivan päinvastoin kuin ap ja kakkoskommentoija kuvittelevat.

-ope ja as-lapsen äiti-

Siis todellako 6 erityislasta luokalla! Aivan järkyttävää! Mitkä muuten ovat diagnoosit?



Epäilenpä ap, että luokittelit nyt kurittomat/ huonosti kasvatetut lapset nimikkeelle erityislapset. Miksi?



Oman lapseni luokalla yksi erityislapsi. Asumme helsingissä. Tämä erityislapsi ei ole häirikkö.

Kun odotin lastani, olin tehnyt itselleni selväksi että pidän lapsen kurissa, opetan tavat ja tiedot, annan lapsen itsenäistyä ja tuen häntä kaikessa, mitä yrittää. Rakastan niin että sydän halkeaa, sanon sen hänelle myös päivittäin. Annan oikeuden olla oma itsensä mutta kasvatan johdonmukaisesti.



Lapsi syntyi, synnytyksessä oli kuitenkin ongelmia. Koko vauvavuosi meni erilailla kuin olin suunnitellut; lapsi ei viihtynyt sylissä pitkään, koko ajan yritti liikkua ja lähti kävelemään 10kk iässä. Ei kontannut ollenkaan, ei puhunut vaikka hänelle puhuttiin/luettiin/höpöteltiin jne. suurin osa päivästä.



Taaperona alkoivat ongelmat. Jatkuva levottomuus ja tietyissä kehitysvaiheissa jumittaminen. Tuntui, ettei lapsi kuunnellut, suuttui myös mitättömistä asioista. Luulin hetken että uhma oli tullut vuotta liian aikaisin. Lapsi meni hoitoon, aluksi vain kerhomaiseen toimintaan kerran viikossa- kävi muiden lasten päälle, riehui ja hyppi. Jouduimme lopettamaan toiminnan. Myöhemmin hän meni hoitoon ihan päiväkotiin, 4 tuntia/päivä. Samat ongelmat sielläkin, tosin lapsi viihtyi selkeästi ja oppi siellä itsenäisemmäksi.



Nyt meillä on 4-vuotias, joka odottelee diagnoosia. Päiväkodissa on purtu muita niin että veri lentää, rähjätty ja rikottu tavaraa. Lapsi puhuu todella hyvin, muttei osaa ilmaista tunteitaan vähimmissäkään määrin (esim. "olen vihainen"). Toisten puremiset ym. tapahtuvat tilanteissa, joissa ei ole mitään kiistaa päällä. Hyppii, hyppii, hyppii. Mölisee jotain outoa. Roikkuu kiinni aikuisissa. Ei osaa leikkiä ilman ohjausta (kotona ei ole lähdetty leikittämiseen, koska lasten pitääkin tylsistyä ja keksiä itse leikkinsä) , haahuilee paikasta toiseen ja pitää sitä outoa ääntä. Pureskelee kaikkea. Kiellot eivät pysy päässä. Karkaa jokaisessa siirtymätilanteessa. Arvatkaa, onko epäonnistunut olo?



Meillä on tavallinen ydinperhe, mies käy töissä, ei juoda eikä polteta, ei kiroilla tai käytetä väkivaltaa lapsen nähden, telkkarista katsotaan ainoastaan Pikku Kakkonen kerran päivässä, lapsella on omat kotityönsä (huoneen siivoaminen ja pöydän kattaminen joskus) jne. Ja sitten tulee joku viisas, joka sanoo että ongelmakäytös johtuu kodista.

että sinä ymmärrät ja ymmärrät. Että ymmärtämisestä on tullut sekä kotona että työpaikalla elämäntehtävä. Normaali päätään käyttävä ihminen ei voisikaan noin täydellisesti ymmärtää kuin Täydellinen Ymmärtäjä.

mua ei lakkaa ihmetyttämästä se, mikä vimma jollain av-mammalla on nykyään tehtailla tänne provoja, joissa haukutaan erityislapsia. Mikä ihme hänellä mättää? Tykkääkö potkia heikompiaan?

omiin mokiin kaikista muista paitsi itsestä?



Nämä nykyiset alaluokan erityislapset on niitä tulevaisuuden huostaanotettuja teinejä.

Erittäin hyviä kysymyksiä nämä:

mua ei lakkaa ihmetyttämästä se, mikä vimma jollain av-mammalla on nykyään tehtailla tänne provoja, joissa haukutaan erityislapsia. Mikä ihme hänellä mättää? Tykkääkö potkia heikompiaan?

Onko jonkun oma lapsi jäänyt ilman diagnoosia ja tukea? Vai mistä tuollainen hirveä katkeruus ja kateus kumpuaa?

Ihan kuin tässä erityislapsen vanhemmuudessa ja jatkuvassa tukitoimien tappeluruljanssissa ei olisi tarpeeksi kestämistä ilman, että joku puusilmä sitten heittelee sivusta, että "vanhempien kasvatustaidot hukassa, kun lapsi oirehtii".

-ope ja as-lapsen äiti-

Hän taitaa itse olla erityisaikuinen.