raskaus,synnytys ja leikattu selkä

mulla on tehty skolioosin suoristusleikkaus ts. lannenikamat on luudutettu yhteen. olen nyt viimeisilläni raskaana eikä minulla mitään suurempia ongelmia ole ollut. pyynnöstäni selvitettiin et pystyykö puudutukset laittamaan ym. ja kaikki onnistuu. synnytän muutaman viikon sisällä niin voin sitten tulla kertomaan oliko synnytyksessä mitään erikoista, siis jos kiinnostaa

Onpa hienoa kuulla että toistaiseksi ei ole ollut ongelmia!! Haluan ehdottomasti kuulla kaiken, miten synnytys meni, oliko mitään erikoista ym :) Myös minun lannenikamat on luudutettu lantioon, eli juuri sama leikkaus on meille tehty. En ole koskaan edes keskustellut kenenkään kanssa, jolle olisi tehty sama leikkaus ja nimenomaan tämä raskauden mahdollisuus on kovasti vaivannut mieltä. Ehkä sitä sitten uskaltaisi itsekin alkaa pienistä haaveilemaan. Jään odottelemaan synnytyskertomustasi innolla:)

Saman asian parissa kamppailen minäkin. Itselläni vaan selkäviat ovat olleet vähän toisenlaisia. Skolioosia minulla on ollut, mutta ei ikinä pahana. Kaksi välilevyn pullistumaa on leikattu, jolloin oikean jalan hermot olivat tosi pahasti pinteessä ja kivut kovat. Nyt siis mietiskelen raskauden sekä synnytyksen vaikutuksia selkääni. Jotenkin on tullut sellainen tunne, että alakautta en aio synnyttää, sillä tuntuu, että väkisinkin siinä ponnistellessa pullistuu välilevyt uudestaan. Ja kun edelleenkin selkä on ajoittain omituinen ja jaloissa on hermosärkyä ja varpaissa tunnottomuutta. Olisi kiva tosiaan saada tietoa näistä asioista, sillä itsellänikin epätietoisuus tulee vaikuttamaan tuohon raskauden yrittämiseen.

Minulle on tehty skolioosileikkaus. Synnytin kaksi kuukautta sitten pojan. Raskaus ja synnytys meni hyvin, ilman selkäkipuja.Minulle pystyttiin antamaan epiduraalipuudutus ihan normaalisti. Kaikki meni synnytyksessä ihan normaalisti, ei mitään erikoista =)

eli synnyttämässä kävin. ongelmia oli, mut en tiedä eikä lääkärikään osannu sanoo et johtuuko selästä.

sain epiduraalin joka onnistui ja auttoi hyvin supistuskipuihin, siinä ei mitään ongelmaa ollut. mutta ponnistusvaiheessa sitten kun ei enää mitään kivunlievitystä ollut niin helvetti pääsi valloilleen :(

ponnistaessa tuntui kuin lanneranka ja lonkat olisi olleet tulessa, niin paljon sattui että itku tuli. alkoivat epäilemään virhetarjontaa ja niinhän se olikin avosuinen tarjonta eli naama mun mahaa päin tulossa. tässä tarjonnassahan pää on "leveimmillään" ja siksi lääkäri auttoi imukupin kanssa vauvan ulos. ja se sattui aivan saatanasti se imukupin laitto, ts. se kun lääkäri koitti kädellä ettei mun kudoksia ollut jäänyt imukupin väliin. rukoilin että leikkaisivat vauvan ulos, luulin kuolevani :/ huusin kirosin ja potkin kätilöitä. kaiken lisäksi imukuppi irtosi monta kertaa mut lopulta vauva putkahti ulos ja suurin osa kivuista loppui/unohtui siihen :) ponnistus vaihe kesti kauheat 1,5h

lääkäri tuli sitten jälkikäteen keskustelemaan ettei jäisi traumoja. mietiskeli että luudutettu lannerankani on saattanut kääntää vauvan virhetarjontaan tai estänyt vauvaa kääntymästä itse raivotarjontaan. polttava kipu selässäni johtui ilmeisesti häntäluusta jonka luultiin aluksi murtuneen mut ilmeisesti on vaan "antanut periksi". nyt on synnytyksestä kulunut 6 päivää eikä selkä/lanne/häntäluu ole ollenkaan kipeät, ainoa mihin sattuu on epparihaava :(

jos joskus vielä synnytän, haluan ehdottomasti puudutuksen joka tehoaa vielä ponnistusvaiheessakin tai sitten sektion. meinaan sektion olisin saanut(en sillä että jotain estettä olisi ollut vaan sen takia että itseäni hiukka epäilytti tuo selkä) mutta halusin yrittää alakautta.

rohkeasti vaan raskautumaan :)

että tulit kertomaan kokemuksesi! Ja tietysti onnittelut tuoreesta vauvasta:) Oli hyvä kuulla ongelmista, vaikka siitä, olivatko ne selästä lähtöisin, ei osattukaan sanoa. Itse olen taipuvainen uskomaan, että selkäni voisi aiheuttaa jotan ongelmia, vaikka sitähän ei varmasti tiedä, ennen kuin sen näkee. Itse haluaisin varmaan sektion jos se olisi mahdollista, koska pelkään, että selän takia vauvalle kävisi jotakin ja ajatuskin alatiesynnytyksestä siksi ahdistaa. Tosin olen kuullut, että pelkän ahdistuksen/ ongelmaepäilyn/-pelon takia sektioon ei hevillä suostuta lähisairaalassani, vaan ensin "pakotetaan" yrittämään alakautta ja leikataan vasta hätäsektiolla jos nähdään ettei homma hoidu. Kenties tässä kuitenkin uskaltaisi alkaa vauvaa yrittämään, oli kuitenkin rohkaisevaa kuulla, että sinun tapauksessasi kaikki osapuolet selvisivät koettelemuksesta hengissä ja (jokseenkin?) ilman traumoja! Onnea :)

unohdin mainita että tyttö sai 10 pistettä eikä missään vaiheessa ollu vauvalla hätää, ainoastaan imukupista jäi törkeät ruvet päähän. mutta nehän lähtee ajan kanssa pois. omat traumat on lähinnä henkisellä puolella ;D

en jaksa uskoa että ketään pakotetaan synnyttämään alakautta. sinuna ottaisin jo ennen raskautta yhteyttä neuvolaan tai "pelkopolille" josta varmasti saat tietoa enemmän ja jos teet kertakaikkisesti selväksi ettet alakautta halua synnyttää niin uskon että myös sen sektion saat.

tsemppiä ja kaikkea hyvää sinulle :)

11. viikko alkamassa, ja on alkanut myöskin jännittäminen selän suhteen. Minulla on auto-onnettomuudesta peräisin oleva kompressiomurtuma lannerangan 1. nikamassa, eli olikohan se 6. nikama alhaaltapäin laskettuna. Sijainti sinänsä ikävä, että juuri siitä kohtaa selkä alkaa raskauden aikana notkoontumaan, ja se on juurikin se asento mitä en pysty tekemään. Siis taaksepäin taivuttamaan.



Nikamama on painunut kasaan 30%, ja hivenen työntynyt ulospäin kohti selkäydintä. Nikamien välit ovat myös poikkeukselliset, sillä ylempään nikamaan on liikaa väliä ja alempaan liian vähän. Noin 5% lisäpainauma nikamaan olisi tietänyt nikaman liian suurta työntymää ytimeen ja tuloksena olisi ollut halvaantuminen. Tämä on nyt sitten pelkona itsellä, jos raskauden aikana selän notkoontuessa nikamat painuvat toisiaan vasten alkaakin nikama työntyä ytimeen.



Neuvolan täti ei osannut sanoa asiaan mitään. Odotellaan siis ensimmäistä lääkärikäyntiä. Täti itse ehdotteli tukivyötä loppuraskauteen, mutta itsellä olisi toiveena vähintäänkin ekstensioturkikorsetti jotta selkä ei pääsisi notkolle. Sittenhän ongelmaa ei olisi.



Synnytystapa mietityttää myös. Haluaisin yrittää synnyttää alateitse ja tuntuisi ajatuksena parhaalta selän kannalta ponnistaa polvillaan etunojassa, jolloin paine ei olisi selällä. Mutta en tiedä, ehkä leikkaus kutsuu.



Ikävää tässä on juurikin se, että kukaan ei osaa arvioida tulevaa, koska harvinaisia kuitenkin on selkätraumat ja raskaudet, ainakin niin, että traumat olisivat identtisiä ja raskauden kulumista voisi siten ennustaa etukäteen. Täytyy vaan ruveta jumppailemaan selkää, ehkä pyytää tohtorilta a-lääkärintodistus että saisin vamman aiheuttaneen tahon vakuutusyhtiöltä maksusitoumuksen fysioterapiaan.

Ihanaa löytää tämä keskustelu!

Oon pitkään googletellut raskaudesta ja leikatusta selästä/jäykistetystä selkärangasta, mutta tuloksetta.

Itse olen ollut parisen vuotta sitten onnettomuudessa, jossa mun L2 nikama meni tuusan nuuskaksi, jonka seurauksena nikamat L1-L3 jäykistettiin.

Kun avopuolison kanssa tuli sitten vauvat puheeksi, selvitin heti mun neurokirurgilta (yksityiseltä) että onko tuo leikattu selkä kuinka iso riski raskauden aikana ja entäs sitten synnytys. Hän sanoi että mitään suurempaa riskiä ei pitäisi olla, mutta tosiaan ei pysty ennustamaan sataprosenttisesti, kannusti kuitenkin raskauteen.

Mulla itelläni selkä rasittuu aika helposti, mm. istumisesta, kyykkimisestä (kasvimaan hoito on nou-nou :/) ja aika monesta muusta selkään kohdistuvasta rasituksesta. Sillon tällöin joudun turvautumaan särkylääkkeisiin.

Kun tulen raskaaksi, aion "pitää meteliä" siitä, että mun pelot otetaan tosissaan. Tällä hetkellä oon kovasti kallistumassa sektion puolelle, koska pelkään synnyttämistä todella paljon. En siis vielä ole raskaana, mutta aattelen tän niin, että pakko tätä on jo suunnitella, jotta osaa henkisesti valmistautua tulevaan.

Olis huippua, jos täältä saisi vertaistukea. Vaikka tosiaankin kaikkien selkäkivut on yksilöllisiä ja kipukynnyskin varmaan vaikuttaa.

Tsemppiä kaikille selkäkipujen kanssa eläville! <3