Lue keskustelun säännöt.
koira lopetettiin tänään, syyllisyys on musertava
22.01.2016 |
Koira sairasti pitkään, viime aikoina on ravattu eläinlääkärissä yhtenään. Kuukausia mietin eutanasiaa parantumattoman sairauden edessä. Oireita toki olisi voinut lievittää. Viime viikolla meni väsyneeksi, haisi oudolle eikä halunnut lähteä ulos. Varasin eutanasiaan ajan. Viimeiset päivät olikin sitten virkeä ja jaksoi ulkoilla. Vointi aaltoili. Pysyin silti päätöksessä ja koira lähti ikiuneen. Kun katsoin kuollutta koiraani, tunsin itseni ihan murhaajaksi. Syyllisyys on aivan valtava. En osaa surra koiraa, keskityn vaan vihaamaan itseäni. Mitä jos hyviä päiviä olisikin tullut lisää? Oliko päätös hätäinen? En osannut odottaa näin kamalaa oloa. Meneekö tämä ohi..?
Kommentit (40)
Sukulaistyttöni valmistuu eläinlääkäriksi. Kysyin millaista on antaa eutanasioita eläimille, eikö ole kamalaa? Siihen hän vastasi, että lähes poikkeuksetta ihmiset vetkuttelevat viimeiseen asti tuota lopetuspäätöstä ja tuovat eläimen saamaan viimeisen palveluksensa valitettavan myöhään. Eli hän kokee auttavansa eläinpoloa. Ei enää kipua jne. Silloin se ei tunnu pahalta. Me ihmiset olemme itsekkäitä, emme halua luopua rakkaasta lemmikistä kuka mistäkin syystä. Onhan se koira ja kisu esim yksinäiselle ihmiselle se ainoa ilon tuoja.
Mutta miettikää kun se eläin ei osaa puhua ja ovat vielä mestareita peittämään kipunsa. Jos esim koiraa pitää kanniskella ja nostella eikä itse enää jaksa kävellä niin aika on kyllä kypsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teit aivan oikein.. Usko, kokemuksesta voin sanoa ettet olisi halunnut kokea äkillistä kunnon romahdusta.. Muistele ihania hetkiä rakkaan koirasi kanssa ja anna itkun tulla.. Joskus voit vielä muistella ystävääsi ilman repivää tuskaa, älä syyllistä itseäsi, koirulisi rakastaa sinua eikä haluaisi sinun rypevän syyllisyydessä, hän on nyt maallisista tuskista vapaana nuuskimassa toisten enkelikoirien pyllyjä..
Toimit oikein! Itse olen saattanut monta kissa- ja koiraystävääni viimeisen rajan yli ja joka ikinen kerta se on yhtä raskasta. Mutta joka kerta olen ollut myös kiitollinen siitä, että juuri hän oli ollut ystäväni ja että sain antaa hänelle levon kun ei enää mitään ollut tehtävissä. Jokainen ystäväni on tuhkattu ja olen sirotellut tuhkat mökille tontin kauneimmalle paikalle. Ja joka kerta on vielä siinäkin itku tullut. Jokainen karvainen ystäväni on edelleen muistoissa.
-mies ja kissa
Olen oman kissan kohdalla miettinyt valmiiksi että jos tulee sairaus tai onnettomuus jonka hoito tuottaisi eläimelle kärsimystä tai loppuelämä olisi sitä, niin mieluummin päädyn päästämään ystävän pois kärsimästä. En kestäisi katsoa kärsivää eläintä. Se on oppinut luottamaan että emäntä auttaa ja emäntään voi luottaa niin en kestäisi katsoa sitä silmiin kun se kärsisi enkä voisi sille mitään.
Minusta ihminen ei voi olla sillä tavalla itsekäs että ei pysty luopumaan eläimestä vaan eläimen kärsimyksenkin uhalla haluaa pitää oman elämänsä eläimen kanssa.
Kyllä olisi ollut eläinrääkkäystä pitää kärsivää eläintä elossa lääkkeiden voimalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eläin ei kärsi lopetuksesta. Se varmaan nyt iloisena katselee pilven päältä, että lopultakin annettiin rauha ja kivut pois.
Olen itse juuri saman asian äärellä pohtimassa milloin koiran lopettaminen on oikein ja milloin väärin. Koirallani on perussairaus, johon on kallis lääkitys. Lisäksi sillä on ajoittain selkävaivoja, joihin syö kipulääkettä tarvittaessa.
Haluaisin toisinaan helpottaa eämääni ja koirani elämää ja lopettaa tassuttelun kokonaan. Mutta koira on kuitenkin pääsääntöisesti hyvin onnellisen oloinen. Syö, nukkuu, pissii, kakkaa ja ulkoilee. Ulkolenkit eivät ole enää pitkiä, mutta lähtee ulos mielellään. Ei minulla ole sydäntä häntä vielä lopettaa. Tuntuu, että tekisin sen enemmänkin itseni takia. Ei sairaan kanssa eläminen ole aina helppoa. Toivoisin, että koira saisi kivuttoman luonnollisen kuoleman, eikä minun tarvitsisi leikkiä jumalaa ja lopettaa toisen elämää.
Kuten tässä ketjussakin, aina sanotaan, että koiran lopettaminen ajoissa on koiralle parasta. Onko todella näin? Koira on eläin ja sen käytöksessä on paljon piirteitä, joista huomaa, että hengissä pysyminen on sen elämän yksi päätavoitteista. Kuten eläimillä aina. Ihminen on ainoa poikkeus, joka voi järkeillä asialla ja on keksinyt eutanasian helpottamaan kuolemista.
En tiedä mitä teen sitten, kun tilanne menee pahaksi. Pari kertaa olen jo olettanut, että se oli tässä, mutta sieltä se tassu aina nousee uusiin seikkailuihin. Tämä on elämäni isoimpia asioita, enkä aio tehdä kuten teistä muista on oikein. En lue edes kommetteja tästä, joissa hakutte ajatuksiani. Tällä kertaa aion tehdä kuten minusta on oikein, huolehtien toki samalla ettei koira joudu kohtuuttomasti kärsimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ee kirjoitti:
Olen itse juuri saman asian äärellä pohtimassa milloin koiran lopettaminen on oikein ja milloin väärin. Koirallani on perussairaus, johon on kallis lääkitys. Lisäksi sillä on ajoittain selkävaivoja, joihin syö kipulääkettä tarvittaessa.
Haluaisin toisinaan helpottaa eämääni ja koirani elämää ja lopettaa tassuttelun kokonaan. Mutta koira on kuitenkin pääsääntöisesti hyvin onnellisen oloinen. Syö, nukkuu, pissii, kakkaa ja ulkoilee. Ulkolenkit eivät ole enää pitkiä, mutta lähtee ulos mielellään. Ei minulla ole sydäntä häntä vielä lopettaa. Tuntuu, että tekisin sen enemmänkin itseni takia. Ei sairaan kanssa eläminen ole aina helppoa. Toivoisin, että koira saisi kivuttoman luonnollisen kuoleman, eikä minun tarvitsisi leikkiä jumalaa ja lopettaa toisen elämää.
Kuten tässä ketjussakin, aina sanotaan, että koiran lopettaminen ajoissa on koiralle parasta. Onko todella näin? Koira on eläin ja sen käytöksessä on paljon piirteitä, joista huomaa, että hengissä pysyminen on sen elämän yksi päätavoitteista. Kuten eläimillä aina. Ihminen on ainoa poikkeus, joka voi järkeillä asialla ja on keksinyt eutanasian helpottamaan kuolemista.
En tiedä mitä teen sitten, kun tilanne menee pahaksi. Pari kertaa olen jo olettanut, että se oli tässä, mutta sieltä se tassu aina nousee uusiin seikkailuihin. Tämä on elämäni isoimpia asioita, enkä aio tehdä kuten teistä muista on oikein. En lue edes kommetteja tästä, joissa hakutte ajatuksiani. Tällä kertaa aion tehdä kuten minusta on oikein, huolehtien toki samalla ettei koira joudu kohtuuttomasti kärsimään.
Se ei ainakaan ole oikein että pitää koiraa elossa koska "ei ole sydäntä lopettaa". Eläin ei kärsi lopetuksesta eikä niitä pidä inhimillistää.
Varmasti teit oikean päätöksen. Parempi lopettaa jo ennen kuin koira menee liian sairaaksi, koska turhaa kärsimystähän se vain on.
Meillä oli nöffi, jolle tuli iso, märkivä kasvain jalkaan. Koira oli 8vuotias, todella virkeä ja energinen kasvaimesta huolimatta. Söi, joi ja lenkkeili mielellään.
Siltikin varasimme ajan eläinlääkärille lopetettavaksi, koska koira ei välillä kunnolla astunut sillä jalalla ja iltaisin vinkui (epäilimme ja lääkärikin sanoi, että vinkuu koska on kipuja), kipulääkityksen sai mutta vinkumista tapahtui siltikin. Lisäksi kasvain märki ja eritti jatkuvasti ja koira nuoli sitä yhtenään.
Eläinlääkäri tuli meille lopettamaan koiran. Meistäkin se tuntui kauhealta ja jotenkin väärältä, koska koira vaan hyppeli ja riehui onnessaan kun lääkäri tuli. Ei vaikuttanut siltä että pitäisi lopettaa. Mutta eläinlääkärikin oli sitä mieltä että lopetus on paras vaihtoehto, koska kasvaimelle ei voida tehdä mitään. Koira kärsi, vaikka se ei siltä aina näyttänyt.
Parempi kuin lopetettiin hyvissä ajoin, koska se olisi vain loppujen lopuksi pahentunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menee se tietenkin ohi. Kaikki elämässä menee... Niin ilot kuin surut.
Itse en muuten ollenkaan oletusarvoisesti lopetuta koiria. Saavat elää vanhuutensa ja kuolla luonnollisesti, ellei sitten ihan selvästi ole tuskien tms. takia elämänhalu silmistä kadonnut jo. Vain yhden koiran olen yli 20 vuoden koiranomistajuuden aikana lopetuttanut. Muut ovat kuolleet rauhassa kotonaan. Ajattelen että teen muille kuten toivon itselleni tehtävän, myös eläimistä. En minäkään halua tulla lopetetuksi esim. vanhuuden tai kroonisen sairauden takia, ellei sitten tosiaan ole niin, että elämä on niin suurta kipua ja tuskaa että ei vaan enää jaksa.
Työssäni pieneläinklinikalla törmään näihin "luonnollisen kuoleman" odottajiin ,jotka antavat eläimen kitua viikkotolkulla omissa eritteissään. Jos haluat luonnollisen kuoleman, heitä eläin ulos äläkä ruoki sitä. Kyllä luonto korjaa aikanaan. Onneksi suurin osa eläimen omistajista ymmärtää eläimensä parasta ja suovat inhimillisen tavan kuolla. Toivon myös että aikanaan itse saan päättää viimeisestä piikistäni ,enkä kidu eritteissäni terveyskeskuksessa.
Minä en toivo että minut tapetaan. Vaan inhimillistä hoitoa loppuun asti. Eutanasiaa käytettäisiin väärin ilman muuta, on naiivia muuta odottaakaan. Itse en ikinä antaisi eläimen kitua missään eritteissä, se on eri asia.
Vanha ketju, mutta on se jännä, että ap:n kaltaiset eläimen omistajat saattavat tuntea turhaa syyllisyyttä, vaikka ovat kaikkensa tehneet. Koiraa käytetty useasti eläinlääkärillä, ei siis heti luovutettu. Sellaiset taas eivät tunne mitään syyllisyyttä, jotka eivät vaivaudu eläintä viemään eläinlääkäriin, kun "sehän maksaisi". Vaan antavat eläimen kärsiä. Ottavat uuden vaan leluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menee se tietenkin ohi. Kaikki elämässä menee... Niin ilot kuin surut.
Itse en muuten ollenkaan oletusarvoisesti lopetuta koiria. Saavat elää vanhuutensa ja kuolla luonnollisesti, ellei sitten ihan selvästi ole tuskien tms. takia elämänhalu silmistä kadonnut jo. Vain yhden koiran olen yli 20 vuoden koiranomistajuuden aikana lopetuttanut. Muut ovat kuolleet rauhassa kotonaan. Ajattelen että teen muille kuten toivon itselleni tehtävän, myös eläimistä. En minäkään halua tulla lopetetuksi esim. vanhuuden tai kroonisen sairauden takia, ellei sitten tosiaan ole niin, että elämä on niin suurta kipua ja tuskaa että ei vaan enää jaksa.
Työssäni pieneläinklinikalla törmään näihin "luonnollisen kuoleman" odottajiin ,jotka antavat eläimen kitua viikkotolkulla omissa eritteissään. Jos haluat luonnollisen kuoleman, heitä eläin ulos äläkä ruoki sitä. Kyllä luonto korjaa aikanaan. Onneksi suurin osa eläimen omistajista ymmärtää eläimensä parasta ja suovat inhimillisen tavan kuolla. Toivon myös että aikanaan itse saan päättää viimeisestä piikistäni ,enkä kidu eritteissäni terveyskeskuksessa.
Minä en toivo että minut tapetaan. Vaan inhimillistä hoitoa loppuun asti. Eutanasiaa käytettäisiin väärin ilman muuta, on naiivia muuta odottaakaan. Itse en ikinä antaisi eläimen kitua missään eritteissä, se on eri asia.
Eli mieluummin pumpataan vaan lääkkeitä täyteen? "No kuhan hengissä on, ku ei viihti tappaa". Vaikka eläinparka kärsii.
Vaadin eläimille inhimillistä kohtelua eli eläinten eutanasia laittomaksi!
T: arvokonservatiivi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osanottovalittelut koiran kuolemasta, kas kun ei kunnioitusta poismenosta.
Vierailija kirjoitti:
Osanottovalittelut koiran kuolemasta, kas kun ei kunnioitusta poismenosta.
Sinun kaltaisesi henkilöt ovat ihmiskunnan syöpäkasvaimia. Voi kunpa voisit joskus empatikyvyttömyydestäsi huolimatta kokea pyyteetöntä rakkautta eläimen ja ihmisen välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osanottovalittelut koiran kuolemasta, kas kun ei kunnioitusta poismenosta.
Sinun kaltaisesi henkilöt ovat ihmiskunnan syöpäkasvaimia. Voi kunpa voisit joskus empatikyvyttömyydestäsi huolimatta kokea pyyteetöntä rakkautta eläimen ja ihmisen välillä.
Ilmaisu yliampuva tilanteeseen nähden, myötätuntoa voi osoittaa fiksumminkin.
Teit oikean päätöksen. Myöhemmin pystyt vielä iloitsemaan siitä, että koiran viimeiset päivät tuntuivat niinkin hyviltä ja se pystyi vielä elämään arvokasta elämää.
Eläimille on luontaista kätkeä sairauden ja kivun oireet, koska luonnossa villeillä eläimillä heikkouden näyttäminen on vaarallista. Pedot vaanivat ja lajitoverit syrjivät sairasta. Olen kuullut sairaiden koirien jopa esittävän eläinlääkärillä käydessä terveempää kuin kotioloissa. Se ei tarkoita sitä, että ne osaisivat pelätä lopetetuksi tulemista vaan on ainoastaan vaistomaista käytöstä. Vaikka voi tuntua julmalta päättää, milloin lemmikki kuolee, se on kuitenkin se viimeinen palvelus lemmikille ja kivuton eutanasia on eläinlääketieteen saavutus, jota kannattaa käyttää kun sen aika on.
Ihana oli liukea näitä monenlaisia kommentteja erilaisten ihmisten ajatuksista.
Jokin aika sitten oli kaunis tilaisuus, jossa ajoittain virkeä, ajoittain kipeä ja voimaton, pitkäaikaissairautta sairastava koira lopetettiin kotona. Surullistahan se on, mutta kuten yksi osallistujista sanoi, ihminen voi valita tehdä itsarin, eläin on omistajansa varassa.
Toivon, että eutanasia olisi Suomessakin vaihtoehto, sitten, jos tulen niin huonoon kuntoon, etten pärjää itse kotona tai olisin laitoshoidon tarpeessa. Tai muuten omaisten hoitamisesta riippuvainen.
Jokuhan näissä kommenteissa mainitsikin, että on vain inhimillistä päästää eläin tuskistaan tai mieluummin ennen kuin tuskat ovat todella kovia. Yhtä lailla inhimillistä se olisi ihmisenkin kohdalla, eikö vain?
Jatkan vielä että samat omistajat ovat yleensä niitä jotka eivät " usko" kipulääkkeisiin tai pitävät eläinrääkkäyksenä sydänvikaisella koiralla sydänlääkitystä. Eivät kylläkään silti lopeta lääkitystä vaativaa koiraansa, vaan odottavat sitä "luonnollista kuolemaa" . Hienoa varmaan joulupäivänä katsoa hitaasti omiin nesteisiinsä hukkuvaa "luonnollisesti kuolevaa".