Sivut

Kommentit (107)

Vierailija

Keskenmeno on traumaattista, tapahtui se millä viikolla hyvänsä. On ensin tottunut ajatukseen vauvasta, ajattelee aika paljonkin vauvan tuloon liittyviä asioita. Sitten alkaakin tihkuttaa. Elää epävarmuudessa hetken ja lopulta kaikki valuu pois. Olin jo ehtinyt ostaa alennuksesta tosi söpöt potkuhousut. Raskaus olikin tuulimuna. Reilun vuoden sisällä minulla on ollut keskenmeno rv 5, tuulimuna rv 14 ja nyt olen rv 6, raskaustesti näyttää vahvaa plussaa, mutta on tihkuttanut 3 päivää. Vaikka ennen sain lapsia helposti, nyt menee näin. Tsemppiä keskenmenon kokeneille. Itseäni on helpottanut se, että olen reilusti surenut. Voi käpertyä viltin alle ja sytyttää kynttilän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Ei kun yrittämään vaan uudestaan!
Keskenmenot ovat hyvin yleisiä, eikä niiden takia kannata nyt masentua.
Itse sain esikoisen vasta 36-vuotiaana ja toisen 37-vuotiaana ja hyvin meni raskaudet -kuin oppikirjasta. Lisäksi molemmat tärppäsivät ensimmäisellä yrittämällä.

Vierailija

Elokuvissa keskenmeno alkaa aina dramaattisesti verenvuodolla. Itselläni tuli pientä ruskeaa tuhrua rv 13. Raskaus oli kuitenkin keskeytynyt jo rv 7. Neuvolassa ei sykettä saatu rv 8, mutta vedottiin aikaisiin viikkoihin ja jatkoin onnellista odotusta. Kaavinnan jälkeen meni 10kk että tulin uudelleen raskaaksi.

Vierailija

Minä menetin nyt viikko sitten 13 viikolla kauan yritetyt IVF-kaksoset. Kaikesta palstoilla lukemastani vaikuttaa siltä että valtaosalla on näillä viikoilla tullut keskeytynyt keskenmeno, ja olen nyt jälkikäteen kiitollinen ettei omani ollut.

Minulla oli ruskeaa vuotoa noin viikon verran ennen keskenmenoa, ja aina päivä päivältä vähän enemmän tuoretta verta seassa. Kyllä vatsassa joskus hiukan sattuikin, sekä alavatsassa että oikealla sivulla, muttei mitään kummoisia kipuja.

Lauantaiaamuna puhtaan punaista verta tuli jo lusikallinen aina kun kävin vessassa, ja vatsa oli tasaisen kipeä, muttei kuitenkaan vielä "pahoja kuukautiskipuja" vastaava. Lähdimme akuutille ja siellä tehtiin ultra, jossa kaikki oli edelleen hyvin. Hyvät sydämenlyönnit, sikiöt olivat vilkkaita. Kohdussa ei näkynyt verta. 

Sitten sunnuntaina sekä verenvuoto että kivut pahenivat. Kun päätin että nyt on jo tarpeeksi paha lähtemään uudelleen akuutille, poksahti ensimmäinen sikiöpussi rikki ja verenvuoto alkoi. Minuutin sisällä poksahti toinenkin, ja sitten vessanpönttöön valui sormien läpi kaikki mahdollinen. Sairaalassa kaavittiin loppuja. Mitään syytä ei pystytty sanomaan, ellei infektiokokeiden perusteella vielä jotakin tule postitse.

Aluksi oli vaikea hyväksyä, että kaikki oli näyttänyt hyvältä vain päivää ennen. Nyt ajattelen että on lohdullista, että sikiöt elivät onnellisen tietämättöminä loppuun saakka, vaikka keskenmeno oli selvästi ollut tekeillä jo kauan. Surullisempaa olisi ollut, jos olisivat pitkään olleet siellä kuolleina.

Suren itse asiassa hieman myös sitä, etten ehtinyt juuri ollenkaan iloita raskaudesta, kun tiesin riskit ja olin muutenkin niin pahoinvointinen ihan loppuun saakka.

Lähdemme yrittämään uudelleen heti kun voimme, kun tämä raskaus kerran on osoittanut että yleensä pystyn raskautumaan, ja koska elämä tuntuu olevan kesken ilman lasta - niin kauan kun toivoa on.

Vierailija

ehkä pystyt ehkä et. ei se sen kummempaa, eikä tuo ole pakollista mitenkään. Turha jumittaa jostain lapsien haaveiluista.

ostastko ens kesänä halvan avoauton vai ei, sama juttu mulla .

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla