Naudan ulkofilepihvi paistaminen??

Minä paistan pihvin näin.

Ensinnäkin lihan pöydälle lämpenemään tunti pari ennen paistamista. Samalla ripotellaan suola pihiville ja teelusikallinen juoksevaa paistoöljyä pintaan.

Sitten kun aletaan paistamaan, niin pannu lämpimäksi, rasvaa voittaa sellasen tipan että siitä näkee miten pannu lämpenee.

Sitten lihat kuumaan pannuun ja pannuun ei saa laittaa liikaa kerralla, jotta se pysyy kuumana, enintään puolet pohjasta saa peittyä.

Kun pinta alkaa tihkua verta niin kääntö. Paistetulle puolelle pippuriseosta.

Kun veri alkaa noista myös paistetusta puolesta niin pihvi on valmis syötäväksi.

Huomasin, että kukaan ei maininnut pihvin leikkaamisesta mitään. Mielestäni se on yksi sitkeyteen vaikuttava asia, koska ulkofilee on isosyistä lihaa. 

Myös tuo huoneen lämöön ottaminen vaikuttaa suuresti asiaan.

Vierailija kirjoitti:

lihoissa on niin paljon nestettä (niihin ruiskutetaan suolavettä painon lisäämiseksi) että niistä ei oikeasti saa hyviä mitenkään.

Eihän naudanlihapihvi oo mikään joulukinkku, jotka todella suolataan usein ns. ruiskusuolauksella :)

Vierailija kirjoitti:

Ulkofileepihvi on parhaimmillaan noissa vakuumipaketeissa juuri viimeisenä käyttöpäivänä. Itse vedän kuumalla pannulla värin pihvin pintaan molemmin puolin ja heitän sitten muutamaksi minuutiksi uuniin tasaamaan lämpöä, siellä on kuitenkin pihvin kylkiäiset kypsymässä 200 asteessa.

Aina mureaa, ja korkeintaan medium. Suosittelen.

Tosi on :)  Ja joitakin päiviä viim. käyttöpäivän jälkeenkin aina parempaa.

En koskaan osta juuri pakattua ulkofileetä just sen takia, ettei se ole mureaa, vaikka ois kuinka"takuumureaa",, sillä sitä se ei ole.

Jos vacuumit on kunnossa paketissa, viikkokaan ei oo liikaa vim. kp:n jälkeen,, ja varmaan on mureaa sitten,, ja hyvää :)'''

Muutaman vuoden myöhässä olen tämän postauksen kanssa mutta :

Tärkein osa on ottaa liha pöydälle lämpiämään vähintään tunniksi. Jos kylmän pihvin heittää pannulle, valuu siitä heti kaikki nesteet ulos ja lopputuloksena on kuiva, sitkeä ja tylsä pihvi.

Pannun täytyy olla tulikuuma. Kukaan tuskin haluaa keitettyä pihviä syödä.

Tilkka öljyä pannulle, ja lihat perään. Pihvien perään heitän itse muutaman rikotun valkosipulinkynnen, ja pari varsoa tuoretta rosmariinia. tässä vaiheessa voi pannun lämpötilaa laskea hieman ettei lihan pinta pala liikaa.

Noin tuuman paksuisesta ulkofileestä saat mediumin kahden minuutin paistolla per puoli. Kun kaksi minuuttia on kulunut, alkaakin jo punaisia pisaroita ilmenemään lihan pintaan. Tässä vaiheessa siis käännetään pihvit.

Kääntövaiheessa lisään myös mukavan nokareen voita jo pannulla olevan paistonesteen kaveriksi. Rosmariinit ja valkosipulit ovat tässä vaiheessa jo varmastikin palaneita, mutta niistä irrotetaankin vain maku pihviin.

Kun olet paistanut pihviä noin minuutin käännön jälkeen, tulee tärkein taikatemppu.

ota lusikka ja kauho pannulta nestettä (voita, öljyä, paistinrasvaa) ja valele lihaa viimeinen minuutti. Tämä takaa mahtavan maun ja liha ei jää sitkeäksi.

Valelun jälkeen reippaasti suolaa pintaan ja pihvit folioon. Hyvä nyrkkisääntö on, että lihan kuuluu vetäytyä yhtä kauan kuin sitä paistetaan, eli tässä tapauksessa ainakin neljä minuuttia foliossa. Älä sulje foliota liian tiiviisti vaan hieman höllisti jotta liha pitää hyvän koostumuksensa.

Tarjoile vaikka uuniperunoiden ja porkkanoiden kera. Täydellinen pihvi jokakerta :)

Sisäfilettä sen olla pitää.

Kyllä nuo risman lehmänlihapihvit yleensä jäävät aina sitkeiksi koska suomessa ei raakakypsytetä noita lihoja juuri laisinkaan. Jos mureaa haluaa niin ostaa suoraan niitä -30 laputettja lihoja ja pitää sitäkin vielä jääkaapissa viikon pari päälle päiväyksen. Eihän se kunnon raakakypsytystä vastaa mutta pelastaa edes hieman. Samasta syystä en osta yhdestäkään ravintolasta suomessa koskaan pihviannoksia, ellei ole eriksen mainintaa raakakypsytyksestä.

Mä katson, että pihvi on hyvin marmoroitunut, oli se sit lihatiskistä tai paketissa.

Käytän Gordon Ramsayn taktiikkaa, jossa pihviä käännellään 10s välein.

Hyvää on. Tarjoan pihvini yleensä rucola-pedillä viipaloituna parmesaanin kanssa.