Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Paskimmat joulumuistosi?
Kommentit (255)
Vierailija kirjoitti:
Tämä on tosi tosi pieni juttu, jolla on tosi tosi iso merkitys itselle.
Olin 7-8-vuotias, menin aattona aamupäivällä olohuoneeseen jossa isäni istui sohvalla lukemassa lehteä. Otin tarjolla olevasta kulhosta yhden käärekonvehdin ja söin sen. Isäni nosti katseensa lehdestään ja sanoi paljon puhuvalla äänellä että "eiköhän tuo sitten riittänyt".
Kyllä, olin ja olen ylipainoinen. Vaikka en oikein välitä konvehdeista, niistä tulee edelleen ikävä olo.
Olen pahoillani puolestasi. Myös omat ikävimmät joulumuistot on samankaltaisia: isä v*****li ja vihjaili joka vuosi joulupöydässä ja pitkin iltaa siitä, paljonko ruokaa kenenkin lautasella oli. Jouluruokailu ahdisti jo viikkoja etukäteen. Sama meno jatkuu edelleen, enkä siksi mielelläni mene vanhemmilleni jouluna syömään. Me ei oltu edes ylipainoisia, vaan ihan normaalipainossa koko perhe, eli ihan pelkkää ilkeyttään tuota teki/tekee, ettei vain kenelläkään olisi hyvä mieli edes jouluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutsi haukkui mua koko jouluaattoaamun. Hänen mielestään kun olin laiska, ylimielinen, täynnä itseäni, saamaton jne jne. eikä minusta tule koskaan mitään. Olin ihan raunioina moisesta purkauksesta, enkä jaksanut enempää kuunnella, vaan pakkasin kamani ja palasin opiskelukaupunkiin aaton viimeisellä bussilla. Joulupäivänä mutsi heräsi että jotain puuttuu hänen loistokkaasta ympäristöstään, ja mitähän naapuritkin ajattelee kun en ole joulua kotona, joten sain puhelun ja uhkauksen että nyt ois syytä palata. Kuka ne jouluruuatkin syö. Hampaat irvessä palasin tapanina, ja sitten sainkin kimppuuni mutsin juopon miesystävän, joka alkoi sättiä, miten paljon harmia ja häpeää ja ties mitä paskaa minä äidilleni aiheutan. Minkäänlaista anteeksipyyntöä mistään en kuullut miltään taholta, mitä vielä, minähän se joulun taas pilasin.
Tuon jälkeen en enää mennyt kotiin joulua viettämään.
Mulla oli JOKA IKINEN joulu tuo sama haukkumisralli vauvasta täysi-ikään. Joka ikisen joulun vanhemmat pilasi saamalla yhteisrauvarit ja viha kohdistui minuun. Noin puolet kerroista päättyi mun pirksämiseen tai muuhun pahoinpitelyyn.
Ihan virkamiesperhe ja kulissit kunnossa mutta pahasti narsistiset kusipäävanhemmat. Inhoon joulua.
Joka atto meninäin: äiti saimarttyyriraivarit siinä aamuyhdeksältä, oli stressissä puurtanut joulua eikä huolinut apua vaikka tarjottiin. Siitä alkoi koko päivän mykkäkoulu ja isä purkikiukkunsalapsiin: ensin vittuili, ilyapäivällä jo karjui ja haukkui, ja lopuksi joulupöydän rähinäviinan jälkeen hakkasi vaihdellen joko äidin, minut, sisaruksen, molemmat sisarukset tai kaikki. Jouluna sai pelätä sydän kauhusta pamppaillen ja vapisevin käsin odottaa ennalta tiedossa olevaa pahoinpitelyä. Kerran multa murtui siinä ryskeessä kaksi sormea, ei viety lääkäriin, luutuivat ihan vinoon.
Vihaan isääni. Ja äitiänikin kyllä, äiti ei koskaan tullutväliin vaan antoi hullun isän hakata pieniä lapsiaan.
On muuten jännä juttu, että kurjat joulumuistot ja huonon perheen leima liitetään aina vain työttömiin, köyhiin tai duunareihin. Mun isä on varakas valkokauluspäällikkö ja oli/on aivan sadistinen julmuri ja väkivallalla kiduttaja. Oikein nautti lastensa pelosta ja kauhusta, suorastaan kidutti mitä. Kuristamista, ylösalaisin riiputtamista, kylmään suihkuun viemistä, pimeään kylmään kellariin lukitsemisya, nälässä pitoa, vessakäyntien kieltämistä... just name it. Hullu mikä hullu.
Eniten vituttaa että mitään apua ei saatu mistään, kukaan ei uskonut (kun kunnan ”kermaa”). . Jos ope huomasi ruhjeet ei tasan uskaltanut kertoa eteenpäin.
Kusipää isä ei ole saanut mitään rangaistusta teoistaan. Yhä porskuttaa ja hakkaa äitiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kippasin joulukinkun yöllä lattialle kun nostin sen pois uunista. Siinä sitten kuurasin paikkoja aamuyöstä. Onneksi oli sentään kylmää olutta jääkaapissa.
Kun joulua vietettiin mummolassa, olin 9v. Porukat ja mummo olivat riidoissa olleet jo vuosia. Mummo ei ole mikään pullantuoksuinen mummeli vaan kylmä narsisti. Tapasin mummon ehkä kolmatta kertaa ja pelkäsin hieman häntä. Jostain tuli sanomista mummon ja enon välille, mummo flippasi ihan totaalisesti ja kaatoi mm. joulukuusen ja heitti astioita seinään. Haukkui kaikki vieraat, haukkui omansa ja kaikki muutkin vieraat. Pikkuveli itki kuin hyeena samalla kuin mummo karjui niin että koko kylä kuuli. Lähdettiin aika nopsaan pois, vaaria hävetti niin kauheasti.. Vaari kuoli aika pian, olikohan maaliskuussa, hautajaisissakin mummo muisti karjua koko suvulle. Siihen loppui joulunvietto mummolla.
Äiti kertoi että hänen lapsuudessaan oli aina sellaista. Ei tarvittu edes viinaa, äitinsä raivosi ihan puhtaalla omatunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun joulua vietettiin mummolassa, olin 9v. Porukat ja mummo olivat riidoissa olleet jo vuosia. Mummo ei ole mikään pullantuoksuinen mummeli vaan kylmä narsisti. Tapasin mummon ehkä kolmatta kertaa ja pelkäsin hieman häntä. Jostain tuli sanomista mummon ja enon välille, mummo flippasi ihan totaalisesti ja kaatoi mm. joulukuusen ja heitti astioita seinään. Haukkui kaikki vieraat, haukkui omansa ja kaikki muutkin vieraat. Pikkuveli itki kuin hyeena samalla kuin mummo karjui niin että koko kylä kuuli. Lähdettiin aika nopsaan pois, vaaria hävetti niin kauheasti.. Vaari kuoli aika pian, olikohan maaliskuussa, hautajaisissakin mummo muisti karjua koko suvulle. Siihen loppui joulunvietto mummolla.
Äiti kertoi että hänen lapsuudessaan oli aina sellaista. Ei tarvittu edes viinaa, äitinsä raivosi ihan puhtaalla omatunnolla.
Kyllä, narsisti saa riidan aikaan yksin. Oman narsistisen isän bravuuri oli joulupöydässä alkaa yhtäkkiä miettimään vanhoja ”vääryyksiä” (tyyliin silloin 5-vuotiaana rikoit kalliin kukkamaljakon). Sitten ääni nousee, huuto alkaa, aletaan haukkumaan puolisoa/lapsia. Hetken päästä ilmiraivo päällä ja karjutaan, paiskotaan tavaroita tai otetaan ”remeleistä kiinni” se viston uhri ja nostetaan senälle.
Koko tän ajan toinen osapuoli ollut pelosta mykkänä uskaltamatta sanoa sanaskasn. Narsisti kerää kierroksia ja saa tuhannen raivarit ilman mitään syytä.
Hirveämpää ei ole kuin syntyä paskalla turilla narsistin lapseksi. Elämänmittainen helvetti :(
Tuossa n 20v sitten kun olin muuttanut omilleni , ja jouluna vanhemmat+sisarukset kaarsivat pihaan ja antoivat lahjan ( se suklaarasia) ja kysyivät mitä aijon tehdä, kun he menevät mummolaan ja autossa ei ole tilaa minulle. No, menin sitten baariin yksin illalla.
Ja se olikin viimeinen joulu siellä, sitten ikä teki tehtävänsä isovanhemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki te paskan perheen parissa lapsuuden kurjat joulut viettäneet: pidättekö yhteyttä ja vietättekö EDELLEEN joulut yhdessä? Muuttiko omien lasten saaminen asetelmaa? Ovatko vanhempanne edellee jouluna yhtä kamalia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsuuden jouluina olin usein kovassa kuumeessa ja naapurin humalainen setä oli joka kerta joulupukkina, tai yritti olla mutta äitini heitti hänet aina ulos ja isä lähti oma-aloitteisesti perässä. Ei ne silti jääneet huonoina jouluina mieleen, varmastikin juuri äitini ansiosta.
Vähän ohi aiheen, mutta mulla oli monena jouluna vähän heikko ja kuumeinen olo. Ajattelin, että se on vaan joulustressiä. Sitten eron jälkeen ensimmäisenä jouluna ajattelin, että tänä vuonna ei mitään siroa villikuusta (eli eksän naapurin mettästä varastama) vaan otetaan oikein kunnon viljelty ja komea havu!
Silloin tajusin, että olen kuuselle allerginen. Minä, joka en ole allerginen millekään ja muutenkin kaikkiruokainen. Se kuusi lensi ennen samusirkkaa pihalle ja makasin joulunpyhät kuumeessa. Hengenahdistus sentään helpotti.
Huh, luojan kiitos, enää ei tarvitse pelätä jouluna ja yrittää olla näkymätön ja hiipiä sukkasilleen vanhempien raivoa peläten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ukki on nyt sairaalassa keuhkokuumeessa ja pelkään, ettei jouluksi pääse kotiin.
Olin jo aikuinen, enkä asunut enää kotona, olin vain käymässä ja yötä, joten ei tämä nyt sillä lailla ole paha. Mutta ei nyt niitä hohdokkaimpiakaan jouluja.
Isä oli todella kännissä heti aamusta. Riitelivät koko ajan äidin kanssa. Isä ei suostunut avaamaan minun ostamiani joululahjoja ja haukkui minut tekopyhäksi hurskastelijaksi. Äiti lähti nukkumaan, isä jäi kännissä katsomaan televisiota, itse lähdin vierashuoneeseen selailemaan nettiä puhelimella. Myöhemmin yöllä isä kaatui (kännillä todellakin osuutta asiaan) ja rikkoi vessanpytyn siinä samalla.
Vierailija kirjoitti:
Ukki on nyt sairaalassa keuhkokuumeessa ja pelkään, ettei jouluksi pääse kotiin.
Toivottavasti ukkisi pääsee kotiin jouluksi ❤ Oma ukkini sairastui syöpään marraskuussa 2009, sai viettää vielä joulua perheen kesken. Kuoli tammikuussa 2010. Ikävä on edelleen suuri! Nytkin pääsi itku! ❤ Kovasti tsemppia ukillesi ja hyvää joulun odotusta 😊❤
Pidetään ketjua yllä jotta myöskään se joulun pimeä puoli ei unohdu. Ei kaikilla mene aina niin ruusuisesti
Vierailija kirjoitti:
Olin alle kahdeksan, kun vanhemmat lähti aattoiltana taas yläkerran naapuriin ryyppäämään. Ei oltu syöty vielä mitään eikä lahjojakaan saatu. Meidät lukittiin siksi aikaa omaan huoneeseen ( minä ja 3 nuorempaa sisarusta ). Ja eikös sieltä sitten palanut ainoa lamppukin, niimpä istuttiin pimeässä itkemässä ja huutamassa puoleen yöhön, ennen kuin vanhemmat palas kännissä kotiin. Useamman tunnin siis olivat pämppäämässä.
Saatiin me lopulta kylmiä safkoja ja muutama paketti, mutta oltiin niin järkyttyneitä ja väsyneitä, että ei ollu enää mitään joulufiilistä.
Lapsuudesta muistuu myös toinen ikävä muisto, kun aattopäivänä meille taas vitsailtiin, että tänä vuonna ei tulekaan yhtään lahjaa. Ja toden totta, EI tullutkaan kun kaikki rahat oli ryypätty. Siinä oli sitten kiva selittää nuoremmille sisaruksille, jotka oli selvästi pettyneitä.
Eikä varmaan ylläri, että myöhemmin meidät huostaanotettiin.
Voi, tämä oli tosi surullinen! Ihan itketti kun luin. Toivottavasti teillä oli myöhemmin myös hyviä jouluja.
Halaus.
Alue: Aihe vapaa
Ex-miehen känniörvellys ja kun riidanhaluisena itketti minua tahallaan ja tietenkin lasten nähden. Kun oli saanut aikaan tarpeeksi herra lähti lätkimään ovet paukkuen ja minä jäin jatkamaan aaton viettoa lasten kanssa. Siinä sitä joulufiilistä sitten yritimme tavoitella kun eihän sitä muutakaan voinut.
Henkisesti paljon paljon miedompi mutta fyysisesti raskaampi joulu oli kun vielä seurustelimme samaisen miehen kanssa. Sain noidannuolen aattoiltana selkään ja joulu meni siinä kun yritti löytää asennon, jossa ei ihan koko ajan koske niin v*tusti. Söin lähinnä särkylääkkeitä koko joulun ja mies hieroi jotain hevoslinimenttiä selkään.
Lapsuuden jouluina olin usein kovassa kuumeessa ja naapurin humalainen setä oli joka kerta joulupukkina, tai yritti olla mutta äitini heitti hänet aina ulos ja isä lähti oma-aloitteisesti perässä. Ei ne silti jääneet huonoina jouluina mieleen, varmastikin juuri äitini ansiosta.