Mieheni on perseennuolija ja mielistelijä - ahdistaa!
Vuosien saatossa tilanne vain pahenee. Mieheni on hyvin satushakuinen, hän puhuu ihmisistä ”ulkokehällä” ja ”sisäkehällä”, tuppaa itseään poliitikkojen ja julkisuuden henkilöiden seuraan. Ei ymmärrä, että ihmiset huomaavat, huvittuvat. Hänellä ei ole ihmisyydessään lainkaan syvempää tasoa, ja todellakin operoi kaikessa tuolla keinotekoisella, rakennetulla levelillä - ei edes jotenkin sisäistä puhetta muusta. Hävettää. Ilmenee myös merkittävää huomionhakuisuutta ja persoutta mielistelylle.
Mikä mättää?
Kommentit (41)
Siinä vaiheessa kun toista analysoi jo tuolla tavalla, niin onhan se rakkaus silloin jo kuollut. Ja älykäs tajuaa olevansa tuollaiselle puolisolle vaihtolistalla heti kun joku hänen mielestään "parempi" vain sattuu osumaan kohdalle. Olet lyönyt kätesi ns. "siihen ihteensä" ... Pahoitteluni puolestasi.
Minunkin mielestäni ero taitaa olla se selkein ja älykkäin tapa pelastaa itsensä. Tilannehan on täysi katastrofi älyllisesti. Ei tuossa enää rakkaus eikä onni kuki. Ei koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Lue tää: https://blogit.apu.fi/anzionmukaan/hannystely-kannattaa-jos-sinulla-on-…
Hyi helvetti!
Ota ero. En jaksa uskoa että tuollaisessa ihmisessä on muutosvalmiutta. Ja kuinka voisikaan, koska hän ei edes ymmärrä toiminnassaan/käytöksessään/ajatusmaailmassaan mitään erikoista.
Näkeehän sen maailmastakin, etteivät miehet uskalla päkohtiinkaan puuttua. Jos jotain lastakin kiusataan ja hakataan kadulla, ei siihen mene mies väliin, vaan nainen. Jos joku tajuton makaa tiellä, miehiä pelottaa ja kulkevat ohi, nainen pysähtyy tarkistaa kunnon ja soittaa lanssin.
Miehet on yksinkertasesti vellihouduja, vaikka haluavat maalata itsestään kuvaa urheina ja vahvoina ihmisinä, elokuvat ja tv-sarjat pursuaa näitä kaikkeen vääryyteen puuttuvia yliluonnollisia miehiä, sillä eivät muistuta todellista miessukupuolta ollenkaan.
Kävin pari kertaa treffeillä perseennuolija-mielistelijän kanssa. Ei. Yksinkertaisesti ei. Jos hän erehtyi vahingossa olemaan hiukankaan eri mieltä kanssani, hän korjasi pian mielipiteensä ja koetti uskotella, että tarkoitti oikeasti sanoa samaa kuin minäkin. Vastenmielistä.
Vierailija kirjoitti:
Vuosien saatossa tilanne vain pahenee. Mieheni on hyvin satushakuinen, hän puhuu ihmisistä ”ulkokehällä” ja ”sisäkehällä”, tuppaa itseään poliitikkojen ja julkisuuden henkilöiden seuraan. Ei ymmärrä, että ihmiset huomaavat, huvittuvat. Hänellä ei ole ihmisyydessään lainkaan syvempää tasoa, ja todellakin operoi kaikessa tuolla keinotekoisella, rakennetulla levelillä - ei edes jotenkin sisäistä puhetta muusta. Hävettää. Ilmenee myös merkittävää huomionhakuisuutta ja persoutta mielistelylle.
Mikä mättää?
Minkä ihmeen takia sä olet sen kanssa?
Älä tuhlaa loppuelämääsi tollasen tyhjän kuoren kanssa. Ei ole sen väärtiä.
Sinäkin olet miehelle vain kaluste, jonka avulla nostaa statustaan, pitäähän kiipijällä olla puoliso, kuuluu pakettiin.
Mielenkiintoinen aloitus. Eivät nuo hännystelijät ikinä muutu. Alkoholisoitunut vanha isäni oikein etsii kapakasta niitä " hienompia" juoppoja. Aivan kuin ihmiset olisivat pelkkä titteli. Naisista häntä kiinnostivat nuorena vain suomenruotsalaiset ekonomit. Munaa itsensä tittelinkipeydellään, tyhjällä leveilyllä ja ripustautumisellaan. En haluaisi lasteni kauheasti kuulevan juttuja joissa ihmisen arvo on ulkoisissa asioissa.
Oma sukuni yksinkertaisuudessaan laittaa jalustalle ne vähät koulutetut ja varakkaat joita sinne on naimakauppojen myötä tullut. Heitä mairitellaan ja heidän mielipiteitään kuunnellaan kuin suuria viisauksia eivätkä he voi tehdä mitään väärin.
Mieheni suku on varakasta ja kyllä heistä joillakin on jonkinmoinen tunne että sen kautta olisivat ihmisenäkin arvokkaampia ja pitävät köyhiä luusereina.
Että sinänsä ap n mainitsemat piirteet eivät ole kauhean harvinaisia. Niitä juttuja vaan iljettää kuulla.
Lue narsismista. Vaikkei ukkosi olisi narsisti, siitä on kuitenkin hyvä olla tietoa.
Tuollaiset on kehityskelvottomia, aikaasi hukkaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten parinvalinta noin niin kuin omasta mielestäsi meni?
Huonosti. Sen sijaan puolustaudun sillä, että hänen piirteisyytensä on keski-iän kiemuroissa vain syventyneen, ei lainkaan lievittäneet kuten yleensä odotettavissa olisi.
Minkähänlainen on sitten vanhana???
Vierailija kirjoitti:
Eikö kaikki meihet ole sellasia. Tai yksi prosentti ehkä ei ole. Muut on perseennuolijoita ja hännystelijöitä. Miehillähän täytyy aina olla joku iso herra, joka sanoo mikä on ok ja mitä tehdään, aina katsovat jotain ylijumalaa ylöspäin, omaa ajattelukykyä ja itsenäisyyttä ei ole ollenkaan.
Heikompi sukupuolihan se on, henkinen kapasiteetti olematon. Tykinruokaa.
Harmi jos tunnet lähinnä tuollaisia miehiä. Oma mieheni ei todellakaan ole tuollainen vaan aivan vastakohta tuolle. Itselläni on kolme poikaa eikä heistä kukaan vaikuta tuollaiselta. Ja oma isäni ei todellakaan ollut mikään hännystelijä/mielistelijä. Nämä miespuoliset tunnen läheisesti eikä kehenkään heistä sovi tuo määritelmä. .
Hyi, huomionkipeys on ällöttävä piirre. Ja esiintymiskuume. Ja laskelmoiva luonne. Yäk.
Tuo sama pätee moneen mies- ja naisjulkkikseen. Ei uskalleta olla mitään mieltä ettei bisnekset vaarannu.
Minun oli pakko erota tällaisesta ihmisestä. En tiedä mikä hänellä oli pielessä, mutta pahasti oli. Kaikki - siis kirjaimellisesti kaikki- aika meni jonkinsorttiseen itsensä esilletuomiseen; joko täysin säälittävässä paikallispolitiikassa pätemisellä, pikkujulkkisten fanittamisella tai millä tahansa muulla idiotismilla. Ja töissä sama kierre. Noin pääsääntöisesti elämä siis koostui pelkästä huuhaasta.
Täällä! Minun mieheni todella on tällainen - ja suuttuu aivan mieelttömästi jos näistä piirteistä huomauttaa! Mutta kun on pakko! Oltiin missä tahansa, laukkaa hän täyttä häkää kohti puolitutta/puolijulkkista/esimiestä/esimiehen esimiestä/poliitikkoa vain tuodakseen itseään esiin ja nuollakseen vähän persettä. On vielä iso kuin hirvi, joten ei koskaan jää huomaamatta ihmisjoukossa kun ”hulluus” aktivoituu ja rynnistää kohteen luo 😳 Joku kerta vielä kuolen myötähäpeään, viimeksi (ennen koronaa) tämä sattui teatterissa, ja ihmiset selkeästi sekä huvittuivat että näyttivät noloilta. Kotona mainitsin asiasta, ja tällä kertaa sanoin, että mukaan en enää lähde jos tämä itsensä tyrkytys ja ”huoraaminen” ei lopu. Tulos: loukkaantuminen. On kuulemma ”oma itsensä” ja nämä ovat elämässä ”tärkeimpiä asioita”.
Miks olette sellaisten kanssa,joista valitatte. Minä erosin,enkä uutta halua. Ne on sama skeida eri kuoressa. Hyvää kesää.
No sulla on vapaa tahto..jos ei miehen sisäinen maailma tyydytä niin jätä se.. tai puhu. Puhu toiveistasi syventää tuntemusta häneen ja mikä sulle on tärkeää..totta on sekin että toista ihmistä et voi väkisinkään syventää. Sitten hän on statuksen ja rahan perässä jos on..minkäs teet.
Ärsyttää kun ihmiset aina vinkuu parisuhteistaan täällä..fakta on että itse sen kumppanin valitsee. Kävellä voi pois aina jos haluaa itse vaan ja deitata sellaista kundia joka on sopivampi..ja olla sen aikaa itsenäinen ihminen. Eikä vaan olla suhteessa vaan suhteen takia. Olen ainakin itse tuota mieltä, eikä se ole mitään nirppanokkaisuutta, vaan omaan itseen luottamista ja sitä että pärjää tässä elämässä ilman epäsopivaa puolisoa, itsenäisesti.