KOlmas tyttö leikeissä aina ylimääräinen!!

Niin se on aina ollut ja vissiinkai tulee olemaankin.

Niin kuin moni jo vastasikin, ei kaikki tytöt ole rakentamassa kahden kimppaa. Vanhemmat vain eivät viitsi opettaa lapsiaan. Ja näin sitten viidakon laki jyllää.

oma tyttöni on nyt neljännellä luokalla ja usein meillä on kaksi hänen kaveriaan (tyttöjä) leikkimässä tai päinvastoin ja hyvin sujuu, eka- ja tokaluokalla on huomattavasti takkuisempaa ja en kovin mielellään edes ottanut meille kahta kaveria yhtäaikaa. Sitten kun tyttöjä on isompi ryhmä niin silloin leikit kyllä sujuivat eikä kukaan jäänyt altavastaajaksi.

Jotkut harvat tytöt siis pystyvät leikkimään kolmistaan. Itse en ole koskaan syrjinyt ketään kaveria eikä mulla ole ollut mitään ongelmia leikkiä porukassa. Mulla on ollut lapsena ja nuorena useita kavereita, joille on ollut hyvin vaikeaa olla useamman kuin yhden tytön kanssa kerrallaan. Mut on jätetty monta kertaa ylimääräiseksi. Mulla oli kaksi kaveria, joita jouduin pakosti tapaamaan erikseen koska kun olin heidän kanssa kolmistaan, he keskustelivat vain keskenään ja kohtelivat mua kuin ilmaa. Huomaan saman ilmiön 8- vuotiaassa tytärpuolessani. Hänen on mahdotonta leikkiä kolmistaan. Tyttö ei syrji ketään mutta riitaantuu joka ikinen kerta kolmen porukassa. Nyt aikuisena mulla on kaksi hyvää ystävää joiden kanssa ollaan melkein aina kolmistaan. Meillä on tosi hauskaa yhessä ja tykkään olla porukassa!



Kasvatuksesta ilmiö ei ainakaan johdu! Kuvitteletteko te jotkut tosiaan, että vanhemmat kasvattavat tyttäriään syrjimään kolmatta ja leikkimään vain yhden kanssa kerrallaan? Jos joku vanhempi niin tekee, on hänellä mielenterveysongelmia. Olen lukenut, että tytöt kiusaavat eri tavalla kuin pojat. Tytöt käyttävät enemmän henkistä väkivaltaa kuten juoruilua, selän takana pahaa puhumista yms. Pojat taas kiusaavat fyysisellä väkivallalla. En tiedä, liittyisikö ilmiö jotenkin tähän. Olen kuullut sanottavan, että jos työpaikalla on paljon naisia on myös paljon riitoja. Jos siellä on miestyöntekijä, joutuu hän olemaan sovittelevana osapuolena.



Tai sitten ehkä miehet ovat taitavampia toimimaan ryhmissä kuin naiset. Ovathan miehet kautta vuosituhansien toimineet isoissa ryhmissä kun ovat olleet sodissa ja metsästämässä ruokaa. Naiset ovat olleet kotona yksin tekemässä kotitöitä, mitkä ovat itsenäisiä töitä. Nykyään miehet / pojat tykkäävät pelata ryhmäpelejä kuten jalkapalloa huomattavasti innokkaammin kuin naispuoliset. Ehkä evoluution myötä sellaiset miehet ovat menestyneet ja lisääntyneet jotka ovat taitavia toimimaan isoissa ryhmissä. Onhan heidän henkensä ratkaisevasti riippunut siitä. Naisten ei taas ole tarvinnut omata näitä taitoja. En tiedä. Tämä on vain arvailua.

Olen huomannut etä monet vanhemmat ja opettajat pitävät pariutumista hhuonona ja kannustavat laumailuun. Miksi tytöt eivät saa pariutua?

ELi lähinnä se on niin, että kun pojan paras kaveri ja hän leikkivät yhdessä niin kaikki menee hyvin. Mutta kun mukaan tulee kolmas niin meidän poikaa aletaan ärsyttämään ja " syrjäyttämään" pois. Välillä sääliksi käy, mutta kun en voi paljoa auttaa kun vain päätä silittää :/

tympeää tuollainen väkisin ylhäällä pitäminen

Enkä ole huomannut mitään ero tyttö-poikasektorilla tässä asiassa.



terv kolmen tytön ja kahden pojan äiti, osa lapsista jo teini-iässä

yksiä bitchejä jo syntyissään...



Mä tiedän tällä hetkellä paljon enemmän sellaisia poikia, jotka aina rupee sulkemaan kolmatta pois leikeistä. Ai mut ne on tietty poikkeuksia poikain jalossa rodussa...

että se joka ei osaa leikkiä muiden kanssa leikkii yksin.



ELi jos näkee tai kuulee, että lapsensa on porukassa sulkemassa yhtä pois leikeistä, niin kutsuu pihalta sisälle tai muuten ottaa pois leikistä.



Ainakin hänen lapsillaan se on toiminut todella hyvin, eivät kyllä kiusaa ketään, vana ovat todella kivoja ja ystäväpiirissä suosittuja lapsia.

...kundeja pyörii monta kerralla ja sulassa sovussa, tytöllä aina vain yksi kaveri kerrallaan. En tiedä sit mistä kertoo, mutta omasta lapsuudesta muistan just ton tyttöjen tyylin, sen takia olen varmaan aina leikkinytkin mielummin poikien kans.

alkaa nykyään jo olemaan kaveriporukoita. Tiedän montakin isoa porukkaa, joissa kaikista pidetään huolta. Samat tytön on pienempänä olleet juuri tuollaisia pareittain liikkujia, jotka haukkuvat selän takana muita kavereita. Kyllä se ohi menee!!

kun naapuritalon poika tekee jatkuvasti sitä, että jos meidän poika leikkii kaverinsa kanssa, niin tulee siihen, ja sanoo, että " se joka on mun kaveri saa multa karkkia" , ja antaa vaan meidän pojan kaverille. IHan jatkuvasti sama juttu. Ja tyttöjä meillä on usein 3-4 kerralla, ja hyvin sujuu hommat.

kahden tytön ystävyyden suurin koossapitävä voima tuntui olevan jonkun kolmannen välttely ja haukkuminen. itse olin niin nöösi että jättäydyin systeemistä pois ja olin yksin. ja varmaan soin muille tytöille lämpöisiä yhdessäolon hetkiä minun kustannuksellani ;)



ääh.. tarkaan ajatellen toimii varmaan vieläkin.. ainakin tuossa reilu parikymppisenä huomasin kuinka kaksi kaveriani olivat jatkiuvasti kateellisia toisilleen, pyskivät mollaamaan toisiaan ja omimaan minua. kyllä ahdisti.

alkaa pomoilemaan tai mustamaalaamaan muita, niin se on kyllä itse lentänyt porukasta vähintään " jäähylle"

silloin voi kolmekin olla keskenään yhdessä ilman riitoja

opetettu leikkimään porukassa mutta kyllästyi tää äiti siihen että aina kun tyttöni leikki kaverinsa kanssa tuli siihen toinen tyttö ja koska lapsemme on opetettu että otetaan leikkiin mukaan ottivat tuon tytön mukaan sillä tuloksella että pian tyttöni tuli kotiin ja sanoi että ei ne enää leikikkään minun kanssa kun se mukaan leikkinyt tyttö omi tämän yhden kaverin. Nyt sitten soitan heti eskarin jälkeen kaverin äidille voiko tyttö tulla meille leikkimään enkä huoli tuota kolmatta sitten meille kun tulee kyselemään. Tosin tytölleni en ole paljastanut tätä vilppiä vaan sanonut syyksi että tulee liian ahdasta jos on enemmän kavereita kerralla kun meillä muitakin lapsi perheessä jotka tahtoo kavereita kylään.

...mitä mammat? musta tuntuu, että tämä yhdenkaverin systeemi johtuu osittain siitä, että nykyään tuntuu, että lähes jokaisella lapseni kaverilla on sääntö, että vain yksi kaveri kerrallaan kylään. Ja mulla on poika. Mä itse tykkään siitä, kun lapsia on ympärillä paljon ja meillä kyllä ramppaakin poikaa edes takaisin. Eli vanhemmat vois katsoa peiliin...

Itse koin pienenä perinteiset " tyttöjen leikit" ahdistaviksi, usein siksi, ettei niihin " mahtunut" muita lapsia mukaan. Pelasin ja melskasin mieluummin poikien kanssa, joiden leikkeihin " tarvittiin" monta onnistuakseen. Kotileikkeihin kun riittää kaksi, mutta moniin peleihin kaksi on aivan liian vähän. Näissä " poikien leikeissä" olen oppinut sellaisia sosiaalisia taitoja, joita moni nainen vielä aikuisena opettelee. Ryhmänä olemista, toisen hyväksymistä, kompromissien tekoa (ilman toisen alistamista/joustamaan pakottamista) ja negaativisten asioiden sivuuttamista. (jos joku heittää tyhmän herjan, sen voi ihan hyvin sivuuttaa, eikä tarvitse sitä ottaa henkilökohtaisesti ja märehtiä viikkotolkulla.)



Tyttöjen välinen ystävyys on ollut minulle aina tärkeää ja ns. luottoystävät useimmiten tyttöjä, mutta he ovat aina tulleet ns. samanlaisesta " tyttöpoikakulttuurista" . Minulla ei ikinä ole ollut kavereina ns. prinsessoja ja siksi se maailma on valitettavasti hyvin vieras. Kaveri-/ystäväsuhteeni ovat muodostuneet usein joukkuepelien kautta tai isommasta kaveriporukasta ns. kaverien kavereista. Olen oppinut " valkkaamaan" kaverini sen mukaan kenestä oikeasti pidän, en siksi, että ollaan aina oltu bestiksiä. Ja kyllä tyttöjenjututkin minulta onnistuvat, olen naisellinen ja pärjään tyttöporukoissa. Itse toivoisin, että pieniä tyttöjä kannustettaisiin enemmän " joukkuehenkisyyteen." Siinä oppii paljon.



ps. pojille tekee tosi hyvää oppia " tyttöjenjutuista" toisen kuuntelemista, sovittelua, toisen tunteisiin samaistumista jne.

Vierailija:

opetettu leikkimään porukassa mutta kyllästyi tää äiti siihen että aina kun tyttöni leikki kaverinsa kanssa tuli siihen toinen tyttö ja koska lapsemme on opetettu että otetaan leikkiin mukaan ottivat tuon tytön mukaan sillä tuloksella että pian tyttöni tuli kotiin ja sanoi että ei ne enää leikikkään minun kanssa kun se mukaan leikkinyt tyttö omi tämän yhden kaverin. Nyt sitten soitan heti eskarin jälkeen kaverin äidille voiko tyttö tulla meille leikkimään enkä huoli tuota kolmatta sitten meille kun tulee kyselemään. Tosin tytölleni en ole paljastanut tätä vilppiä vaan sanonut syyksi että tulee liian ahdasta jos on enemmän kavereita kerralla kun meillä muitakin lapsi perheessä jotka tahtoo kavereita kylään.

Jos vielä lapset jättää jonkun ulkopuolelle, niin ei tietty kivaa mutta ymmärrettävää, mutta että aikuisetkin jo alkavat tuota tekemään... :-(