Keskenmenon jälkeen uuteen yritykseen **** K E V Ä T 2 0 1 1 ****
Keskenmenon/keskenmenojen jälkeen uuteen yritykseen lähtevien (tai muuten vaan vertaistukea haluavien ja tarvitsevien) ikioma ketju. Tervetuloa mukaan kaikki uudet ja vanhat.
Simona (38v), kolmas toiveissa, km 2/10 rv8
Lakka (40v), Kymenlaakso, 7. toiveissa, km 01/10 rv11+
Santra27 (27v), esikoinen toiveissa, km 06/10 rv5
Cucciola (31v), Italia, esikoinen toiveissa, km 04/10 rv8
Nipa (30v), Pirkanmaa, esikoista yritetään, km 1/10 rv7
Pupuliini (28v), esikoinen toiveissa, km 10/09, kem. raskaus 6/10
Rentunruusu (38v), Kerava, toista toivottu, km 6/10 rv5+
Rupikonna (31v), Pk-seutu, neljäs toiveissa, km 07/10 rv6
Anir (34v), kolmas toiveissa, km 07/10 rv 11
Adalat, neljäs toiveissa, km 07/10
Aveena (26v), esikoinen toiveissa, km-epäily rv 6+, kohdun ulkoinen & keskeytys rv8+ 08/10
MyrskyMaija, kolmas toiveissa, km 09/09 rv 11
Nippe82, esikoinen toiveissa, km 08/10 rv 13
Zoey, esikoinen toiveissa, km 06/10 rv5+, km 08/10 rv7
Kristinamom83, toinen toiveissa, km 09/10 rv 9+1
Pyrrhyla (35 v); tyttö 05, neljä varhaista km 2006, poika 07, viisi varhaista km 2008-2009, anenkefalia 03/10, km vk 11+6 09/10
Lällykkä (33 v), toinen toiveissa, tuulimuna 05/10
Hillamarja, km 06/10
Koralli73(37v), Keski-Pohjanmaa, kolmas toiveissa, km 4/10 rv4+, km 5/10 rv4+, kemiallinen 7/10, km 9/10 rv5+
Wirmeli; keskenmenot 10/05, 08/06 ja 12/06
Kettuli, yksi km vko 5 ja kohdunulkoinen vk 8, molemmat tänä vuonna
Arktinen ampiainen (25 v.), Pohjois-Karjala, esikoinen toiveissa, km (tuulimuna) 05/10 todettu rv 10, km (tuulimuna) 10/10 todettu rv 9
JaSu84, km 10/10 rv 7+5
mimmu80, km 09/10, rv 8+
Noo, (25 v), km 7/10, rv 12
Taide80, km 10/10, rv 11+5
dansku-75, tuulimunaraskaus ,joka todettiin viikolla 11+5
sohappy Enimmainen raskaus oli 6/10 joka paattyi km rv 7
Mirabel (28v), Satakunta, kolmas toiveissa (miehelle olisi ensimmäinen), enkelityttö (rv 18+)12/08, km 06/09, km 06/10, km 10/10, km 11/10 (rv 6)
Ride86, km 09/10 rv 8
Tiny_Angel, kohtukuolema viikolla 34, 11/10
miina84, km 11/10
VadelmaMama, kolmas toiveissa, kaksi lasta 06 ja 08, kaksi km:a rv11 '09 ja rv11 '10
++ Uudelleen plussanneet:
Heath (30v), Helsinki, esikoinen toiveissa, km 6/10 rv6 (plussa 7/10)
Santsu75 (34v), Uusimaa, 5. toiveissa (ennestään 3 poikaa ja 1 tyttö), km 09 rv 17+ (sikiö menehtynyt rv 14), kohdunulkoinen -09, km 2010 rv 12 (plussa 7/10)
Mym-meli, toinen toiveissa, km 6/10 rv5+ (plussa 07/10)
Marja80 (30v), neljännestä haaveillaan, km 06/10 rv5+ (plussa 08/10)
Kengu75 (34v), kolmas toiveissa, km 06/10 (plussa 08/10)
Haizuli, toiveissa miehelle ensimmäinen, haizulille kolmas, km 02/10, km 05/10 (plussa 08/10)
tiuhtinen (26v), esikoinen toiveissa, km 5/10 rv5+ (plussa 9/10)
Igloo, kolmas toiveissa, km 05/10, km 07/10 (plussa 9/10)
Enkelimuruseni, lapsia on 6 + 1 enkelipoika joka syntyi kuolleena rv 20+6 06/10 (plussa 10/10)
Tuu-tikki esikoinen toiveissa km07/10 (plussa 11/10)
Haaveilija83, esikoinen toiveissa, km 5/10 rv8?, todettu rv10 (plussa 11/10)
Niiskurouva, esikoinen toiveissa (miehellä 3 edellisestä liitosta), km 04/10, (plussa 11/10)
Hilja82, toinen toiveissa, km 9/10 (rv 11+6), (plussa 12/10)
Kommentit (156)
Apua! Menin äsken tekemään Apteekin oman raskaustestin ja se näytti kahta viivaa. Aivan uskomatonta! Kädet tärisee niin ettei meinaa oikeille kirjaimille sormet sattua. Tuli pyörrettyä pyhät päätökset testaamisesta kun on päivänä muutamana ollut niin omituinen olo (väsyttää, paleltaa, yököttää). Odottelin jo NOROa kylään, sitä kun on paljon liikkeellä, mutta kun ei kuulunut sitä eikä kuukautisia niin päätin vetäistä testin. Oli vielä laimea iltapäiväpissa, mutta niin vain heti pärähti plussa ruutuun. Kääk!! Miljoona ajatusta risteilee päässä samaan aikaan; olen onnellinen ja innoissani ja pelottaa aivan perhanasti. Varmaan tällä kertaa pitää käydä alkuraskauden ultrassa varmistamassa, että kaikki on kunnossa. Tosin viimeeksihän sekään ei olisi mitään pelastanut kun alkion kehitys oli loppunut viikoille 8+. Pakko vaan kuitenkin yrittää uskoa ja luottaa, että tällä kertaa kaikki menee paremmin...Siis voitteko kuvitella; on kulunut aika tarkkaan vuosi siitä kun päätimme vauvaa yrittää ja melkein 8 kk keskenmenosta ja kaavinnasta.
Nippe, anir, taide ja muut tutut; toivon ihan sydämestäni, että ajoitukset natsaavat kaikilla ja saatte ihan jokainen muukin sen kaivatun plussan ja nyytin sitten myöhemmin syliin. Tässä on rämmitty yhdessä ja yksinään melkoisen pimeissä soissa ajoittain, kirvestä heitetty kaivoon ja taas kaivettu ylös. Hieman huvittavaa, että omallakin kohdalla plussa antoi odottaa itseään niin, että olin jo aika pitkälti luovuttanut kuumeilun ja toivomisen suhteen. Eihän tässä toki vielä itselläkään ole mikään yhtään varmaa.
adalat :)
Adalat: Voi miten mukava uutinen... Toivotaan, että tällä kertaa kaikki menee hyvin! Joo täällä tuli täyteen 1 vuosi ja kohta kuukausikin päälle kierukan poistosta, eikä tuloksena ole muuta kuin riekaleiset hermot ja keskeytynyt keskenmeno... Kyllä varmasti oman mielenrauhan vuoksi suosittelen tuota varhaisultraa, koska itse olin tuossa ekassa raskaudessa sitä mieltä, että rahan haaskausta, mutta keskeytyneen keskenmenon jälkeen tulin siihen tulokseen, että jottei aivan pakkopaitaan joutuisi pelkojen ja mielikuvituksen kanssa, niin maksan mielelläni tuon alku raskauden ultran... Tai sit oon niin kettu, että tingin sen jollakin vatsakipujen varjolla kunnalliselta puolelta ;) Käy täällä kertomassa sitten kuulumisia, jos uskaltaudut jo karkaamaan tuonne odottajiin...
Täällä pähkäilen, että mitähän kaikkia vitamiineja sitä uskaltaa syödä, jottei tule yliannostusta... No toisaalta arvelin ennen etelän matkaa tosi vaaleena ihmisenä napsia aurinkokapseleita, jos en niin pahasti palaisi auringossa... Ei kai siitä nyt haittaa olisi, jos vauva antaisi itsestä kuulua, mutta toisaalta en nyt usko siihenkään teoriaan... Ovista siis odotellan KP 9/24-32.
Noniin, kevätkausi käynnistetty. :)
Aveena! Pienen pienet onnittelut, mä uskon noihin haamuihin! Molemmat meiän lapset on olleet roskishaamuja. Koska testaat uudelleen? Toivotaan että viiva vahvistuis. :)
Mitähän mä sekoilin edellisessä viestissäni, että ovis ois tällä viikolla? Ei tietenkään oo, vaan vasta viikon päästä... No. Hyvä niin, koska nyt oon aika ikävässä flunssassa, niin jaksaa sit ehkä viikon päästä jo hyödyntää paremmin... ;)
Oikein kivaa viikonloppua kaikille! t.VM
Meikäläisen muisti sekä kekittymiskyky on kyllä nyt niin hakusessa, etten enää muista mitään... Pahoittelut siis!
Oon nyt pari päivää yrittänyt keskittyä muuttoruljanssiin, sekä kärsinyt kuukautisista! Plääh, kun onpa tyympee olo :(
minullahan ei ole ollut kunnon kuukautisia, kuin sitten viimeksi seitsemän vuotta sitten! en siis osaa sanoa, onko nämä nyt olleet normaalit...
Esikoinen sai alkunsa tasan 7 vuotta sitten, pillereiden läpi ja minulla oli neljät "vale" kuukautiset, ennen kuin raskaus huomattiin! Eli kyllä, kaikki on mahdollista tässä elämässä. :D
Poitsun syntymän jälkeen, minulle laitettiin heti kierukka ja ilman että kuukuatiset olisivat kerenneet alkaa ollenkaan.
Kierukka poistettiin lokakuussa ja samantien raskauduin, ilman yksiäkään kuukautisia. Tämä meni toisiaan kesken. Jouluna oli jotkut minimini kuukautis tuhrustukset ja nyt sitten ensimmäiset jotka ees vähän voisivat muistuttaa oikeita vuotoja!
Tänään siis KP 4/25-28 ja edelleen todella kovia vihlontoja :( vuotoa ei ole kovinkaan paljoa tullut, päivisin pärjännyt pikkuhousunsuojalla! Ihmetyttää tosiaan, kun nuo vihlonnat ja jomottelut on noin kovia, lämmöt edelleen iltaisin koholla ja muutenkin eriskummallinen olo; tekis mieli syödä koko ajan mutta mitään ei oikeasti tee mieli sekä päässä humisee! Vitsi kun ei yhtään tunnista omia menkkaoireitaan ja antaa vallan mielikuvitukselle... en tosin usko, että raskaana olisin vaan, että jotain muuta häikkä olisi kohdussa!?
Miina kp. 4/25-28
Oliskohan mulla nyt siis yk3. keskenmenon jälkeen?!
Pitääpä minunkin osallistua uuteen pinoon, vaikka toisaalta ajattelin vetäytyä koko pinosta. En ehkä raaski vielä kuitenkaan...
Epätoivo valtaa mielen. Tässä kierrossa ei päästy edes ovista hyödyntämään, kuten harvoin silloin, jos ovisaika sattuu viikolle. Ja mies on edelleen vahvasti sitä mieltä, että ei enää vauvaa meille.
Olen tänään ollut ihan masentunut ja ajatellut, että ehkä minun pitää luovuttaa, kun ei tästä näköjään mitään tule. Töissä sain hammasta purra, etten alkanut itkeä vastasyntyneitä ja vauvamahoja katsellessa. Haikeutta lisäsi tietysti se, että keskenmenneen la olisi ollut ensi viikolla...
Sen verran katselin tuossa vanhoja neuvolakortteja, että kaikki kolme raskauttani ovat alkaneet kp 15/28. Aika hauska sattuma, keskenmenon jälkeen kierto on heitellyt muutamalla päivällä.
Eipä auta itku markkinoilla, kai se on vaan jatkettava näin. Nyt sitten menkkoja odotellessa... Vieläkö jaksais rankuttaa vai joko luovutan?
Anir kp 19/30
Hei,
Ompa täällä taas alamaissa olevia fiiliksiä. Pahoiteluni kaikille :(
Oikeastaan samantien kun olin käynyt tuota viivästellyttä haamua hehkuttamassa alkoi vuodon kaltainen. Aluksi oli vaaleanpunaista ja nyt hailakan ruskeaa + pienenpieniä hyytymiä. Oikeastaan ihan samanlaista kuin siinä kohdun ulkoisessa. ClearBluet näyttää negaa, eikä edes roskiksesta löydy haamuja. Huoh. Alamaha nippailee nyt toista päivää, menkkoja odottelen.
-Aveena, kp 40/28-32
Minut saa siis siirtää plussanneisiin, taisi se edellinen viesti hukkua muiden viestien sekaan. Plussa tuli marraskuussa.
Eilen käytiin nt-ultrassa ja kaikki oli hyvin, turvotusta 1,1mm. Mieskin ekaa kertaa uskalsi vasta innostua nyt raskaudesta. Sitä on niin stressannut mahdollinen km ja kun minäkin olen ollut niin kovin varovainen. Veriseulan tuloksia pitää ootella vielä pari viikkoa, mut kyl mä nyt alan olla aika luottavainen. Jospa tämä nyt onnistuisi.
Plussarikasta talven ja kevään jatkoa kaikille!
Koralli & Tähkä rv11+3
Ja riitakin miehen kanssa älyttömästä pikkuasiasta. Se siitä sitten. Paska olo.
-Aveena, itkien.
Koralli: Voi miten mukava kuulla, että kaikki ultrassa hyvin. Nyt varmasti uskallat ruveta nauttimaan raskaudesta ja vauvasta. Ymmärrän tuon alkuvaiheen pelon, itse tulen varmasti kokemaan samaa, jos nyt ikinä satun plussaamaan enää. Onnea loppu raskauteen!
Aveena: Halauksia! Miksi me ei sitä kovasti toivottua plussaa saada, vaikka kuinka toivottas!?!
Nyt kun itskin on tavallaan vuoden yrittänyt pian sitä esikoista (kierukka poistettu helmikuussa 2010 ja kkm kaavinta 08/2010), niin stressin puolelle tämä yrittäminen alkaa mennä. Juuri eilen pientä sanaharkkaa, tai sanottasko niin päin, että minä sanoin sanottavani ja mies kuunteli hiljaa... Siis tämänhän pitäisi olla sitä ihanaa aikaa ja toiveita vauvasta, mutta hermot meinaa mennä pienistäkin asioista. Jos esim. oviksen tienoilla ei pääse hyödyntämään ovista jonkun "poikienreissun" takia tms. En edes tiedä kuinka suhtautua asiaan, kun aina ollaan ennen kuljettu omissa menoissa ihan vain ilmoitusluontoisesti, jos ei ole yhteisiä menoja. Eikä kumpikaan ole motkottanut, on vain toivottanut mukavaa reissua. Nyt sitten alkaa tuntua kun lasta ei kuulu, että onko sit pakko jättää edes yhtä yrityskertaa väliin, jos se vaikka ois just se kierto josta tärppäis. Mieskinkyseli tuossa, että voisko lähteä viikoksi lappiin laskettelemaan poikaporukalla, no totta kai haluaisin sanoa, että ilman muuta mene vaan. Mutta sitten kalenteria katsoessani, jos kierrot ei kamalasti heittelis, vois ovis sattua juuri tälle viikolle. No nyt sit mietin, että aloitanko turhaan syömään clomeja, jos ei päästä yrittämään? Toisaalta miehellä ei ole ollut lomaa pitkään aikaan ja töissä tehnyt paljon ylitöitä, joten hän olisi lomansa ansainnut. Tiedän, että hän haluaa myös lasta kovasti, mutta ehkä hänellä ei ole samanlaista pelkoa, ettei tämä nyt ikinä onnistuisi. Eli täällä alkaa kyllä päälevitä. KP 19/24-32. Ovistestit loppuivat kesken, mutta taitaa ovis olla tässä näinä hetkinä käsillä. Ja tuo sanaharkan takia ovis taitaa nyt jäädä hyödyntämättä. Olin vähän varautunut eilen romanttisempaan iltaan ja mies oli poikien laskettelureissulla sit vähän ottanut lämmikettä rinteessä :( Joo, en oo mikään tiukkapipo, mutta paniikki siitä ettei saa lasta koskaan on tainnut iskeä kovasti. Tää ois ollu kuiteski viimeinen kierto ilman lääkkeitä yrittää. Ja kaikki toimet, jotka heikentää simppoja on nyt sit kiukun aiheina. Jos kerran minun kropan toiminnassa on jo jotain häikkää, niin ei tilannetta kyllä auta, jos toinen ei varjele simppojaan tai menee menojaan oviksen tienoilla.
On se hyvä, että välillä paistaa aurinko tähänkin risukasapinoon :) Tosin mulla on tällä hetkellä fiilis, että kaikki muut raskautuu paitsi minä, en kauheasti jaksa innostua muiden raskauksista.
Siinä mielessä on hyvä, kun tässä kierrossa ovis jäi hydöyntämättä, ei tartte loppukiertoa miettiä tärppäsikö vai ei. Minä myös mietin menojamme, että kannattaako lähteä jne, jos vaikka just silloin on ovisaika ja jos ses jää hyödyntämättä. Pitäisi unohtaa raskautuminen kokonaan, helpommin sanottu kuin tehty... Meillä kun puuhastelut muutenkin tuppaa painottumaan viikonloppuun, arkena ei vaan jaksa ja kerkiä...
Kirjoitin vahingossa vielä tuonne syksypalstalle, joten kopioinpa viestin tännekin...
Pahoittelut uusille tälle palstalle joutumisesta!
Olen pysytellyt poissa plussan jälkeen että saisin vähän hillittyä panikointia keskenmenosta. Mulla menossa nyt rv 11+6 (eli siis samat lukemat kuin viimeksi km aikaan). Eka ultra on ens tiistaina eli sit vasta tiedän onko siellä ketään edes tulossa... Tosi jännityksellä odotan ultraa kun koko ajan mietin että vauva on joko tuulimuna, kohdunulkoinen tai sit muuten vaan kuollut niin kuin edelllisellä kerralla. Ei uskalla iloita! Hirveetä kun toisaalta jo miettii mitä elämä on sit syksyllä kun tämä syntyy, ja sit heti perään ajattelen että niin tosiaan, JOS edes syntyy :( Helpottaakohan tämä panikointi ikinä?? Ekassa raskaudessa en osannut pelätä mitään, mutta km jälkeen pelkään kaikkea!
Jostain syystä en tällä kertaa halunnut nt-ultraan, joten siksi mulla on tämä eka ultra näinkin myöhään. Siinä mielessä tietysti ihan hyvä kun viimeksikin km oli vasta rv 11+6 eli kovin aikainen ultra ei ois minua mistään vakuuttanut. Mut toisaalta tietysti olis ollut kiva tietää jo aiemmin että onko siellä mahassa edes joku. Turha sitä tietysti enää on miettiä kun enää muutama päivä ja sit tiedän missä mennään.
Kovasti plussatuulia kaikille!
Pitkästä aikaa.
Täällä odotellaan tutkimustuloksia, helmikuun alussa tulevat. Jotenkin ei ole oikein kirjoitusintoa riittänyt. Treenannut kovasti, aika mennyt sen puoleen tosi nopeesti.
täällä kp 13, ja ovisplussa tuli eilen aamulla. Yritystä siis on ollut, ja nyt sitten jännäillään.
Peukut ja varpaat pystyssä että plussa saataisiin parinviikon päästä.
Tosi ristiriitaisia fiiliksi: helmikuussa olis ollu laskettuaika, joten sekin varmaan tekee sen että välillä olen ihan epätoivoinen tämän asian kanssa, enkä jaksaisi odotella. Toisaalta mitä kauemmin kestää, sen enemmän ehtii treenata
Tosi paljon mieliala vaihtelee :/
Sukuun on huomenna tulossa vauva, ja tuntui niin pahalle kun mun mummukin sanoi että on se hyvä että joku edes on suvussa raskaana...
Voi kun se tietäisi miten sitä on yritetty :'(
Ei tietenkään se voi tietää.
Mut juu, jos vaikka palaisin paremmalla mielellä kirjoittamaan huomenna, nyt ajatukset taas vähän.. sitä mitä on...
AVEENALLE iso hali !!! (((HUG)))
Jopas on taas vierähtänyt aikaa edellisestä kirjoituksestani. Oon kyllä käyny ahkerasti lukemassa teidän kuulumisia, mut jotenkaan ei ole saanut itse kirjoiteltua. Ehkä osaltaan siksikin, ettei ole mitään kerrottavaa. Tässä alkaa turtumaan niin pahasti. Johan maaliskuussa tulee 2v yritystä täyteen...
Mutta kuitenki...
Ihanaa Niisku ja Heath että teillä mennyt kaikki hyvin raskaudessa :) kiva kuulla teistä välillä. Nauttikaa olostanne :)
Ja onnea plussanneille! :) Tarrasukkia matkaan.
Tähän pinoon voisi kyllä tulla lisää plussia ja oikein rytinällä.
Täällä odotellaan menkkoja alkavaksi ensi viikolla. Kerrankin odotan et ne alkais muutaman päivän myöhässä, ettei mene helmikuun alun laparoskopia-aika sivu suun. Ihanaa et päästään tossakin asiassa eteenpäin. Vihdoinkin! (ehkä).
Puuuuuh puuuuh plussia meille! :)
KM:sta pian vuosi kulunut ja kävin gynellä tsekkaamassa, mikä on vikana. Kaikki muu oli kunnossa paitsi ne, mitä itsekin jo tiesin eli epäsäännöllinen kierto ja premenstruaalinen tiputtelu.
Ens vkolla käyn vielä verikokeissa, jonka jälkeen lääkäri määrää Terolutia/Clomifenia tai molempia. Meni vähän ohi se, että kokeillaanko niitä yhtä aikaa heti. Onko jollain kokemusta, miten niillä aloitetaan?
Lääkäriltä vähän realiteetteja: nelikymppisistä tulee raskaaksi vain 60% ja keskenmenojakin on enemmän vanhempana. Silti nelikymppisiä äitejä näkee yllättävän paljon!
No, silti näillä nyt yritetään. Yks kierto tässä menee vielä luomuna ennen kuin ehdin pillerit saada.
Kiva, että täällä on plussauutisiakin välillä. Onnea kovasti kaikille, joilla on tärpännyt!
Onnea plussanneille! Kyllähän niitä tänne välillä näköjään satelee.
Tämä on kyllä hankala systeemi kun ei näe kuin tuon edellisen viestin - unohtaa vallan mitä piti kommentoida ja kenelle.
Mulla olis ollu la huomenna ja aika ristiriitaset fiilikset. Periaatteessa voin paljon paremmin kuin pari kuukautta sitten, mutta sitten kuitenkin tuntuu tosi pahalta.
Antibioottikuuri tulehdukseen loppui viikko sitten ja nyt edelleen alavatsaa polttelee säännöllisesti, etenkin vasemmalta puolelta. Rinnat on olleet arat ovulaatiosta asti.
Jotenkin vaikea uskoa että tää nyt kuitenkaan raskautta olis. Vielä viikko odottelua,
Noo 20/26-28
Onnea MIRABEL!!
Nippe: Toivottavasti pääset(te) pian viemään asiaa eteenpäin. varmasti hermoja raastavaa pitkä odotus ja yritys. Mulla ei mitään käsitystä kuinka rankkaa tuo voi olla. Onhan menossa vasta yk1 ja esikko tuli yk4...
Taide: Voi harmi, että vois jäi hyödyntämättä :(! Vielä kun oli oikein ultralla päästy tarkistamaan muniksen olemassaolo. Mutta eihän sitä tiedä meneekö liian myöhäiseksi puuhailut, yrittänyttä ei laiteta. Miä olo on nyt kun olet käynyt lääkärillä tutkituttamassa asiaa?
Mä olen testaillut ovista ja eilen sain megatumman testiviivan. Luotetaan sen olevan ovisplussa :). Eli parin viikon piina on alkanut.