Miksi otit lyhytkuonoisen lemmikin?
Kommentit (31)
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 18:46"]Ranskan- ja englanninbulldogit, mopsit, cavalierit, cockerspanielit, dalmatialaiset... Aivan helvetin vastuutonta tukea näiden rotujen jalostustoimintaa. Monet vieläpä sanovat syyksi että "no kun ne on niin söpöjä". Lyttynaamarotuja myös usein ottavat ne, joita ei juuri liikunta koiran kanssa kiinnosta.
[/quote]
Hah, hah. Tässä näkee, kun tietämätön kirjoittaa. Oma koirani vaatii päivittäin 3 lenkkiä ja matkaltaan à 10 km. Ja on nyt näitä lyhytnaamoja.
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 18:45"]
Onko Suomen tasavallan presidenttikin tyhmä, kun on mennyt ottamaan itselleen lyhytkuonoisen koiran? Menepä se kertomaan hänelle.
[/quote]
Minusta on, tai ainakin piittaamaton. Eläinten kärsimykseltä silmänsä sulkevat omaavat saman asenteen kuin he, jotka hiljaa hyväksyvät sademetsien maan tasalle hakkaamisen tai he, jotka tukevat delfinaarioita. Lyhytkuonoiset koirat kärsivät, eivätkä voi elää sellaista elämää mihin ne on luotu.
Vertailun vuoksi mopsi 1800-luvulla:
http://crazyhyena.com/imagebank/g/how-pugs-looked-like-before.jpg
http://www.kennelliitto.fi/brakykefaalinen-oireyhtyma
Brakykefaalinen oireyhtymä
MMT Katariina Mäki & ELT Anu Lappalainen
Joidenkin koira- ja kissarotujen jalostuksessa on suosittu lyhyttä kuonoa ja kalloa. Tällaista pään muotoa kutsutaan brakykefaaliseksi. Brakykefalia ei ole eläimillä normaalisti esiintyvä tila, vaan seurausta ihmisen pyrkimyksestä vahvistaa haluttuja fyysisiä ominaisuuksia. Liian lyhyt kuono vaarantaa hengitys-ja lämmönsäätelyjärjestelmän normaalin toiminnan ja aiheuttaa siksi eläimille vakavia terveysongelmia. Tilaa kutsutaan brakykefaaliseksi oireyhtymäksi.
Hyvin lyhytkuonoiset eläimet kärsivät hengitysvaikeuksista
Koirilla lyhyen kuonon aiheuttamista ongelmista on tehty melko paljon tutkimusta. On huomattu, että lyhyt kuono on vahvasti sidoksissa hengitysteiden epämuodostumiin, kuten ahtaisiin, puristuneisiin sieraimiin, pitkänomaiseen ja paksuuntuneeseen pehmeään kitalakeen, sekä henkitorven ja keuhkoputkien vajaakehitykseen. Lisäksi nenäkuorikot voivat ahtauttaa nenänielua, koska niille ei ole tilaa lyhyessä nenäontelossa. Kaikki edellä mainitut epämuodostumat estävät ilman vapaata virtaamista hengitysteissä, jolloin riittävä kaasujen vaihto estyy.
Jos nenänielu on ahtautunut, koira joutuu hengittämään jatkuvasti suun kautta. Se läähättää lähes koko ajan, ja sen uni on katkonaista, sillä koirat eivät pysty nukkuessaan hengittämään suun kautta. Koira joutuu siis heräilemään jatkuvasti. Hellyttävältä näyttävä brakykefaalinen koira, joka tuntuu olevan niin kiintynyt pehmoleluunsa, että nukkuukin se suussa, käyttää itse asiassa lelua pitämään suuta auki unen aikana.
Kaikki hyvin lyhytkuonoiset eläimet kärsivät ainakin jossain määrin hengitysvaikeuksista koko elämänsä ajan. Hengityksen vajaatoiminnan aste vaihtelee yksilöiden välillä. Hengitysvaikeudet korostuvat lämpimällä säällä sekä fyysisen aktiviteetin aikana. Vaivalloisen hengityksen ja hengitysvaikeuksien yleisimpiä merkkejä ovat kuorsaus ja tuhina, jotka vakavimmissa tapauksissa voivat aiheuttaa apnean, tajuttomuuden ja jopa kuoleman.
Äärimmäisen lyhyt kuono estää normaalin lämmönsäätelyn
Koirien tärkein lämmönsäätelymekanismi on nenäontelon erittäin poimuinen limakalvo. Pitkäkuonoisella koiralla limakalvon pinta-ala on yhtä suuri kuin koiran koko kehon pinta-ala, ja sen verenkierto on suorassa yhteydessä aivojen verisuoniin, säädellen näin aivojen lämpötilaa.
Brakykefaalisten rotujen lyhentynyt kuono vähentää lämmönsäätelyyn tarvittavan limakalvon pinta-alaa. Aiemmin luultiin, että koira viilentää itseään pääasiassa suun kautta hengittäessään aikaansaamansa ilmanvaihdon avulla. Uudemmat tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että nenäontelon läpi kulkee erittäin huomattava ilmavirta myös koiran läähättäessä. Kuonon pituus vaikuttaakin ratkaisevasti koiran kykyyn säädellä ruumiinlämpöään.
Nenäontelon kautta kulkevan ilmavirran merkityksen huomaa selvästi, jos yrittää sulkea läähättävän koiran sieraimet: koira vastustaa toimenpidettä varmasti.
Lyhytkuonoiset koirat ovat normaalikuonoisia koiria herkempiä ympäristön korkeille lämpötiloille. Ne ylikuumenevat eli saavat lämpöhalvauksen herkemmin. Myös ylikuumenemisen jälkeinen toipumisaika on niillä selvästi normaalikuonoista koiraa pidempi, huolimatta ihmisten mahdollisista yrityksistä alentaa lämpötilaa esimerkiksi kylmän veden avulla.
Joitakin hengitysteiden epämuodostumia voidaan korjata leikkauksella, mutta normaalia lämmönsäätelykykyä ei pystytä leikkauksella rakentamaan.
Brakykefalia jalostuksessa
Nykytiedon mukaan pään brakykefaalinen rakenne periytyy suurivaikutteisen geenin mukana, mutta lisäksi siihen vaikuttaa useita pienivaikutteisia geenejä, jotka säätelevät brakykefalian astetta.
Risteytyskokeiden perusteella brakykefalia on epätäydellisesti dominantti: kaksi geenimutaatiota johtaa äärimmäiseen kuonottomuuteen, yksi taas saa aikaan kuonon, jonka pituus on jotain äärimmäisen ja normaalin väliltä. Lopullisen kuonon pituuden ja rakenteen määrittävät pienivaikutteiset säätelijägeenit, joiden vaikutus tosin ulottuu vain suurivaikutteisen geenin asettamien "raamien" sisäpuolelle. Tämä periytymismalli selittää vaihtelun hengitysteiden epämuodostumien asteessa brakykefaalisten rotujen ja yksilöiden välillä.
Kennelliiton yleinen jalostusstrategia linjaa, että jalostuskoiralla ei saa olla merkkejä sairaudesta tai hengitys- tai liikkumisvaikeuksista. Jalostukseen ei tule käyttää koiria, joilla on liioitellun lyhyt kallo tai kuono.
Jotta liioitellut rakennepiirteet vähenisivät roduissa, Kennelliitto on laatinut vuoden 2010 alusta voimaan tulleet ulkomuototuomariohjeet. Ohjeissa mainitaan, että hengitysvaikeudet johtuvat usein liioitellusta brakykefaliasta, ja että koiralla ei saa olla liian lyhyt kuono. Ohjeita tulee soveltaa myös jalostuksessa. Ohjeiden mukaan koiralla on oltava normaalit, riittävän suuret sieraimet. Sieraimet eivät saa olla litistyneet, pienet tai edes osittain ihopoimujen peittämät. Selvästi äänekäs tai vaikeutunut hengitys on ohjeiden mukaan vakava virhe, eikä tällaisia koiria tulisi käyttää jalostukseen.
Brakykefaalisilla roduilla esiintyviä hengitysvaikeuksia voidaan vähentää suosimalla jalostuksessa koiria, joiden kuono on pidempi kuin rodussa keskimäärin, joiden hengitysäänet ovat hiljaisia, ja joilla on suuret sieraimet. Edistymistä voidaan saavuttaa haluttaessa nopeastikin.
Muo itseä säälittää kuonottomat koirat :(
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 18:33"][quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 18:30"]Kaikkia rotuja jalostetaan koko ajan. Valitaan parhaat yksilöt lisääntymiseenmm. kropan rakenteen ja luonteen perusteella.
[/quote]
Totta. Ja joidenkin rotujen, kuten nyt vaikka ranskisten, kohdalla on menty jo niin pitkälle että koirat ovat sairaita. Siksi tähän kiinnitetään nykyään niin paljon huomiota
[/quote] Älkää ostako Suomesta ranskista koska sisäsiittoisia. Ostakaa vaikka Virosta, Ranskasta tai Venäjältä. Meillä pitkäsäärinen Viron ranskis ja atleettimpi ja terveempi kuin suomalaiskenneleiden kasvatit.
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 19:12"][quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 18:33"][quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 18:30"]Kaikkia rotuja jalostetaan koko ajan. Valitaan parhaat yksilöt lisääntymiseenmm. kropan rakenteen ja luonteen perusteella.
[/quote]
Totta. Ja joidenkin rotujen, kuten nyt vaikka ranskisten, kohdalla on menty jo niin pitkälle että koirat ovat sairaita. Siksi tähän kiinnitetään nykyään niin paljon huomiota
[/quote] Älkää ostako Suomesta ranskista koska sisäsiittoisia. Ostakaa vaikka Virosta, Ranskasta tai Venäjältä. Meillä pitkäsäärinen Viron ranskis ja atleettimpi ja terveempi kuin suomalaiskenneleiden kasvatit.
[/quote]
Minkä takia täytyy tukea kys koirien jalostamista?
Kaikki lyhytkuonoiset lajit kärsii jonkinasteisista hengitysongelmista, jotkut enemmän ja jotkut vähemmän.
Mun kissa on brittiläinen lyhytkarva. Kuono on lyhyempi kuin esim. maatiaskissoilla. Otin, koska tykkään rodun luonteesta ja kissa on mielestäni söpö. Enpä tuohon sen kummemmin osaa sanoa. En tukenut rodun jalostusta, sillä kissa tuli mulle eläinsuojeluyhdistyksen kautta. Mutta nyt olen ihastunut rotuun niin, että jos joskus vielä kissan otan tuon jälkeen, niin luultavasti brittiläisen.
Onko kukaan ylipäätään koskaan ajatellut sitä ettei ne eläimet ylipäätään halua olla kenenkään lemmikkeinä?
Sitä ollaan niin tykkäävinään eläimistä, mutta jos saisivat itse valita niin tuskin suostuisivat elämään ihmisten nurkissa. Ehkä jotkut saattaisivat lyöttäytyä ihmisten seuraan, mutta todennäköisesti haluaisivat olla vapaana kuitenkin
Ranskan- ja englanninbulldogit, mopsit, cavalierit, cockerspanielit, dalmatialaiset... Aivan helvetin vastuutonta tukea näiden rotujen jalostustoimintaa. Monet vieläpä sanovat syyksi että "no kun ne on niin söpöjä". Lyttynaamarotuja myös usein ottavat ne, joita ei juuri liikunta koiran kanssa kiinnosta.