Ravitsemusterapeutti vain pahensi tilannetta nuoren kohdalla

Jos on jonkin aikaa ilman herkkuja, niin kohta niitä ei tee mieli.

Mitä sitten toivoisit, että ravitsemusterapeutti tekisi?

Ymmärrät varmaan, että ammattilainen ei voi sinun lastasi kasvattaa. Noin nuoren kohdalla on kuitenkin kodin ruokailut ja ihan rahan antaminenkin tärkeässä roolissa. Tytölläsi on liikasyömisen takana jokin muu psyykkinen ongelma, nyt on sinun vuorosi äitinä ottaa vastuu.

Millaista ruokaa teillä kotona syödään? Voisitko aloittaa kuntoilun yhdessä tyttäresi kanssa? 

Suhtauditko kannustavasti, vai onko sinullekin koko touhu pakkopullaa? Jonkinlaista ulkopäin pakotettua touhua, johon et itse ole ollenkaan sitoutunut?

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 18:54"]

Mitä sitten toivoisit, että ravitsemusterapeutti tekisi?

Ymmärrät varmaan, että ammattilainen ei voi sinun lastasi kasvattaa. Noin nuoren kohdalla on kuitenkin kodin ruokailut ja ihan rahan antaminenkin tärkeässä roolissa. Tytölläsi on liikasyömisen takana jokin muu psyykkinen ongelma, nyt on sinun vuorosi äitinä ottaa vastuu.

[/quote]

Tytön oireilu ruoan suhteen alkoi melkein heti eroni jälkeen hänen isästään. Hän muutti ulkomaille ja on melko vähän yhteydessä lapseen. Tästä on jo 6 vuotta, koko tämän ajan olemme olleet tytön kanssa kaksin. Isähahmon oleminen elämässä olisi varmasti tärkeää, mutta en voi tuulesta sellaista tempaista.

En tiedä mitä haluaisin ravitsemusterapeutin tekevän. Aina vaan uskotaan, että avun hakeminen auttaa ongelmaan ja meillä se tuntui vain pahentavan ongelmaa. Tuntuu neuvottomalta. ap

Voi kuulkaa! Jos ois noin helppoa. Ei vaan syödä herkkuja niin ei tee mieli?? No tollanen 12 v onkin aina hyvin yhteistyöhaluinen? Ja toinen! Liikkukaa yhdessä!!! Juu takuulla tyttö lähtee riemusta kiljuenÄIDIN kanssa lenkille, jos ei muutenkaan liikunta kiinnosta. Juu mä ymmärrän miltä aloittamasta tuntuu:-) Auttaa en osaa mut olen hengessä mukana!

Olisiko psykologi parempi osoite kuin ravitsemusterapeutti? Vai onko teidän perheen ruokailussa jokin ongelma, jota ravitsemusterapeutin tarvitsisi korjata? Jos siis ei lasketa lapsesi salaherkuttelua kotiruokailuun.

Pitäisikö paneutua perussyyhyn? Tyttö juttelemaan jonnekin pahasta olostaan, joka johtuu erostanne?

Huono äiti olet. Miksi päästit tyttäresi tuohon tilanteeseen?

Mitä oikeesti ravitsemusterapeutti muka voisi tehdä. Varmasti teillä on tietoa mitä syömällä tyttö laihtuisi. Ongelmahan on MITEN tyttö saadaan syömään niin. Psykoterapia olisi järkevämpi. Tytöllä on varmaan ahmimishäiriö ilman oksentelua, jota ei mikään ravitsemusterapeutti pysty muuttamaan.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 18:59"]

Suhtauditko kannustavasti, vai onko sinullekin koko touhu pakkopullaa? Jonkinlaista ulkopäin pakotettua touhua, johon et itse ole ollenkaan sitoutunut?

[/quote]

Touhu on pakkopullaa, mutta voin vakuuttaa, ettei se ole sitoutumista vähentänyt. Meillä on kaikki ruoka kotona juuri sellaista kuin ravitsemusterapeutti on kehottanut olevan. Annoskoot ja tytön salasyöminen on se ongelma. Esim. leivät ja leivänpäälliset hupenevat salaperäisesti, kun en vahdi häntä. Myönnän kyllä, että minun on vaikea olla antamatta lapselle santsilautasta terveellistä itsevalmistettua ruokaa, kun hän valittaa olevansa nälkäinen. Tämä on kuitenkin ainut rikkeeni. Suurin ongelma on se mitä tyttö syö silloin, kun en ole vahtimassa häntä. Löytyy juurikin kaikenlaisia karkkipapereita sieltä sun täältä. ap

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 19:00"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 18:54"]

Mitä sitten toivoisit, että ravitsemusterapeutti tekisi?

Ymmärrät varmaan, että ammattilainen ei voi sinun lastasi kasvattaa. Noin nuoren kohdalla on kuitenkin kodin ruokailut ja ihan rahan antaminenkin tärkeässä roolissa. Tytölläsi on liikasyömisen takana jokin muu psyykkinen ongelma, nyt on sinun vuorosi äitinä ottaa vastuu.

[/quote]

Tytön oireilu ruoan suhteen alkoi melkein heti eroni jälkeen hänen isästään. Hän muutti ulkomaille ja on melko vähän yhteydessä lapseen. Tästä on jo 6 vuotta, koko tämän ajan olemme olleet tytön kanssa kaksin. Isähahmon oleminen elämässä olisi varmasti tärkeää, mutta en voi tuulesta sellaista tempaista.

En tiedä mitä haluaisin ravitsemusterapeutin tekevän. Aina vaan uskotaan, että avun hakeminen auttaa ongelmaan ja meillä se tuntui vain pahentavan ongelmaa. Tuntuu neuvottomalta. ap

[/quote]

Onko lapselle haettu apua tuohon suruun eroon isästä joutumiseen?

Oletko itse ylipainoinen ja millainen malli kotoa saatu esimerkiksi herkkuihin kuinka usein niitä syödään?

Paljon hänellä on ylipainoa?

Älä sitten anna enää taskurahaa, jos syö salaa. Terveellinen ruoka ei lihota. Mutta jos tyttö syö salaa esim. juustoja tai metukkaa, niin sitten ne vaan kaapeista pois. Ja hoito psyykkiseen ongelmaan!

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 18:49"]

Täällä aina parjataan ylipainoisten lasten äitejä ja huudellaan hakemaan hoitoa lapselle. No minäpä tein näin ja hain apua, se oli yhteinen päätös tytön koulun terkkarin kanssa. Oikeastaan siihen päädyttiin, kun ensin terkkari itse oli seuraillut tytön painoa, käskenyt meitä perheenä pitämään ruoka- ja liikuntapäiväkirjaa eikä se näyttänyt auttavan. No ravitsemusterapeutille kerättiin näitä samoja tietoja, mutta tietysti hänen tietämyksensä ravitsemuksesta oli syvempää kuin terkkarin. Saimme siis enemmän tietoa, mutta eipä se pelkkä tieto mitään auttanut, tilanne vaan paheni.

Tyttö inhoaa ruokapäiväkirjan täyttämistä, koska ne asiat eivät hänen mielestään kuulu muille kuin hänelle itselleen. Epäilen hänen myös valehtelevan syömisensä siihen vihkoon. Näillä ravitsemusterapeutin tapaamisilla hän ei puhu oikein mitään, kuuntelee vain hiljaa ohjeita. Myös minua äitinä turhauttaa kovasti nämä käynnit. Koen minua syyllistettävän siitä, kun 12-vuotias lapsi ei selvästikään toimi täysin ohjeiden mukaan. En voi laittaa häntä talutushihnaan, kun koulutkin täytyisi käydä. Nyt kesälomalla tilanne on hieman parempi, vaikka nytkin tyttö on päivällä tunteja kaupungilla tai kaverien luona, jolloin en voi häntä vahtia.

Kaikki nämä säännöt ovat huonontaneet meidän välejä pahemman kerran ja lapsestani on näyttänyt tulevan paljon itkuisempi ja masentuneempi kuin ennen tätä. Totta kai ylipaino on epäterveellistä, mutta mitä jos tilanne tällä tapaa ainoastaan pahenee ammattiavun kanssa? Turha väittää ettenkö välittäisi, keinot vaan alkaa olemaan tällä äidillä lopussa. En jaksaisi enää kertaakaan tentata tyttöä taskuissa olleista suklaapapereista ja kuulla valheita niistä. Laihojen lasten äidit eivät varmasti voi uskoa minkälaista tällainen on.

[/quote]

Jos lapseni olisi laiha johtuen huonoista syömätavoista eikä hän suostuisi syömään vaikka kuinka maanittelisi, olisin taatusti yhtä huolestunut.

Laihuus ei siis ole mikään nomraalitila, vaikka moni tuntuu nykyään niin luulevan.

Eihän ravitsemusterapeutista ole hyötyä, jos sinulla kuitenkin on tieto terveellisestä ravitsemuksesta ja ylipainon syy on psyykkinen. Hullua hoitaa oiretta ja jättää syy huomiotta. Eihän kukaan toinen ihminen voi iankaiken valvoa mitä ihminen suuhunsa pistää. Varsinkin kun kyse jo esiteinistä.

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 19:05"]

Pitäisikö paneutua perussyyhyn? Tyttö juttelemaan jonnekin pahasta olostaan, joka johtuu erostanne?

[/quote]

Ravitsemusterapeutti ei kyllä osaa auttaa tähän syyhyn, jollei edes ole tiedossa, eli tytölle muu´takin apua.

Vaikka silti voi mennä metsään...

btdt

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 19:07"]

[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 18:59"]

Suhtauditko kannustavasti, vai onko sinullekin koko touhu pakkopullaa? Jonkinlaista ulkopäin pakotettua touhua, johon et itse ole ollenkaan sitoutunut?

[/quote]

Touhu on pakkopullaa, mutta voin vakuuttaa, ettei se ole sitoutumista vähentänyt. Meillä on kaikki ruoka kotona juuri sellaista kuin ravitsemusterapeutti on kehottanut olevan. Annoskoot ja tytön salasyöminen on se ongelma. Esim. leivät ja leivänpäälliset hupenevat salaperäisesti, kun en vahdi häntä. Myönnän kyllä, että minun on vaikea olla antamatta lapselle santsilautasta terveellistä itsevalmistettua ruokaa, kun hän valittaa olevansa nälkäinen. Tämä on kuitenkin ainut rikkeeni. Suurin ongelma on se mitä tyttö syö silloin, kun en ole vahtimassa häntä. Löytyy juurikin kaikenlaisia karkkipapereita sieltä sun täältä. ap

[/quote]

Leipää voit ostaa kotiin vain yhden päivän tarpeiksi. Tämähän ei voi olla mikään ongelma, jos vaihtoehtona on se, että leivät hupenevat kaapista. Sama koskee muutakin ruokaa. Vihanneksi, juureksia, marjoja ja joitain hedelmiä ei tarvitse piilotella.

Perussyöminen ja liikunta ratkaisee, ei joku satunnainen suklaapaperi taskussa. Lakkaa tenttaamasta ja kyttäämästä tytärtäsi.

Ja lopeta auktoriteettiusko. Joku ravitsemusterapeutti on yhtä tyhjän kanssa, kyllähän jokainen tietää mikä on terveellistä ruokaa ja mikä ei muutenkin. Hiilarit pois, kasviksia ja proteiinia tilalle. Rasvaakin saa vähän olla.