Ahdistavat pakkoajatukset

ap: Itse koen kyllä lääkkeistä olleen hyötyä kun ahdistus on ollut pahimmillaan. Minulla käytössä Escitalopram Actavis 20mg (tämän vaikutusta en ole ikinä huomannut, mutten uskalla lopettaakaan, määrättiin alunperin paniikkihäiriöön) ja Ketipinor 50mg turvaamaan unentulo ja helpotus ahdistukseen, joka ilmestyi sairauspelkojen mukana.

Minulla pakkotekemiset alkoivat synnytysosastolta, juurikin yritin niiden avulla kontrolloida asioita, esimerkiksi sitä, että pääsisin mahdollisimman pian kotia vauvan kanssa (en pidä sairaaloista).. Ei paljoa kyllä hommaa parantunut kun kerkesin olemaan kotona huimat 2pv kun jouduin ambulanssilla takaisin osastolle. Tuo varmaan oli pahin laukaisija kaikelle.

Eikös ole niin että jos niitä ajatuksia tulee ne täytyy antaa tulla. Kamalalta kuulostaa mutta näin täytyisi toimia. Eli ettei yritä estää näitä ajattelemalla muuta koska se ei toimi ja saa vain ahdistuksen kasvamaan. Jostain olen näin lukenut.

Täällä myös yksi pakkoajatuksista kärsivä. Minulla ne ovat liittyneet toisten ihmisten satuttamiseen. Jokainen voi kuvitella miten hirveää se on, kun ei oikeasti tekisi kenellekään koskaan mitään. Stressi ja väsymys todellakin pahentavat näitä, välillä saattaa olla päiviäkin, jolloin nämä ajatukset ovat poissa. Välillä taas tulevat solkenaan.. masennuslääkitys on tuonut onneksi apua ja tilanne on hieman helpottanut. Toki näitä edelleen tulee, mutta ne eivät ahdista niinkuin aiemmin. Terapia olisi varmasti hyvä, mutta lupailuista huolimatta sitä en ole saanut. Tsemppiä ap ja muutkin! Kukaan muu kuin saman kokenut ei voi ymmärtää, miten ahdistavia ja hirveitä pakkoajatukset voivat olla.. ehkä vielä joku päivä itsekin olen oireeton :)

Pakkoajatukset ovat aivokemian tuotteita. Aivot ovat niin monimutkainen elin, että niiden täydellinen hallitseminen on mahdotonta. Jos ihminen pystyy ymmärtämään, että pakkoajatukset johtuvat aivojen toiminnasta niin niiden käsittely voi olla helpompaa. Aivot ovat jatkuvassa muutostilassa. Useimmiten aivot korjaavat itse itsensä esim pakkoajatuksissa, koska ihminenhän on kehittyvä eläin. Juuri kehittyvyys on se ominaisuus mikä tekee ihmisestä ainutlaatuisen yksilön.

Pakkoajatukset melko yleisiä,ajatukset häiritseviä mutta vertaistukea löytyy esim suomi24 terveys keskusteluista yritä ajatella kun tulee ikäviä ajatuksia että tämä johtuu sairaudesta tai häiriöstä aivoissa.lievä neuroosi vanhemmilla juuri näitä ajatuksia lapsiin eivät koskaan toteudu kirjallisuutta ja tutkimuksia löytyy voimia sulle

Milloin olet aloittanut lääkkeet ja terapian? Ne auttavat ajan kuluessa, ei heti. Pakkoajatukset tosiaan ovat vain ajatuksia, vaikka niitä onkin vaikea hyväksyä. Ne uuvuttavat.  Itse kärsin tällä hetkellä kuolemanpelosta usean traumaattisen tapahtuman jäljiltä. Kai se aika auttaa. Tsemppiä!

Mulla on ollut monta vuotta samankaltaisia pakkoajatuksia ja juuri liittyen kuolemanpelkoon tai sairastumiseen. Minulla on myös pelko vähänkin myrkyllisiä aineita ja kasveja kohtaan. Jos joudun käyttämään jotakin myrkyllistä ainetta tai olen vahingossa koskenyt myrkylliseen kasviin, joudun pesemään noin miljoona kertaa kädet sen jälkeen. Käteni ovat usein kuivat. Tosi inhottavia vaivoja. Tsemppiä ap! :-)

Ylen Ilta Annen ja Hannahin kanssa -ohjelmassa oli viime kerralla vieraana Pelle Sandstrak. Hänellä on Touretten oireyhtymä. Tähän hänellä liittyy myös pakkoajatuksia, joista hän kertoikin ohjelmassa. Voisit saada ohjelmasta jotain ajatuksia omaan tilanteeseesi. En siis tarkoita, että sinun oireesi liittyvät mitenkään Touretteen vaan että Tourettessakin on pakkoajatuksia. Sandstrakilla esimerkiksi kynnyksen ylitykseen oli voinut mennä monta tuntia, samoin vessassa käyntiin. Nyt hän on päässyt eroon pakkoajatuksista.

Ilmeisesti pakkoajatukset ovat aika yleisiä. Minullakin on joskus sellaisia, että jollen tee jotain tietyllä tavalla, jollekin läheiselleni tapahtuu jotain pahaa. Nykyisin vain kylmästi vaiennan tuon äänen. Nuorempana vaiva oli pahempi. 

Pakkoajatukset ovat kuulemma melko yleisiä ja itsekin niistä kärsin, stressi pahentaa ja joskus niitä ei ole ollenkaan. Omat ajatukseni liittyvä onnettomuuksiin ja ajatuskulku lähtee usein liikkeelle pienestä vihjeestä ympäristössä, joka mielessäni johtaa katastrofiin. Pakkoajatukset ovat tosiaan vain ajatuksia ja minulla ne pysyy siedettävinä, jos vain annan niiden tulla ja mennä (harjoittelua takana jo parikymmentä vuotta). Olen joskus saanut masennuslääkityksen pakko-oireiden hoitoon tarkoitetulla annoksella ja se toimi, ei masentuneisuuteen vaan noihin ajatuksiina.

ap: Kiitos paljon vastauksistanne! :-)

Aloitin terapian pari kuukautta sitten, kyseessä traumaterapia. Koin hyvin traumatisoivan komplikaation synnytyksen jälkeen (pelkäsin kuolevani) ja taustalta löytyy teini-ikään saakka kestänyt perheväkivalta, jotka sitten aiheuttivat synnytyksen jälkeisen pahan sairausfobian, varsinkin syöpäpelot tulivat tutuiksi.. Terapeuttini uskoo ongelmani johtuvan siitä, että minulta itseltäni löytyy ennemminkin kokemusta jostain pahasta tapahtumasta kuin, että itse tekisin lapselleni jotain. Olen onneksi voinut puhua ajatuksistani puolisolle ja perheelleni, joten tukea olen saanut. Olen äärimmäisen herkkä ihminen ja en tekisi pahaa kärpäsellekään :-( Vielä toipuminen on hankalaa kun lapsi herättelee pitkin yötä yhäkin, joten välillä väsymys ja stressi painavat päälle ja altistavat jälleen pakkoajatuksille..

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 15:05"]Kaipaisin suuresti muiden kokemuksia pakkoajatuksista tai niiden pelosta! Olen päälle 6kk vauvan äiti ja koko aika synnytyksen jälkeen ollut enemmän ja vähemmän rankkaa, kaikki lähti ensin sairaus/kuolemafobiasta ja seuraavaksi ilmeni pakkoajatuksia, esimerkiksi vessapaperiin ei saa jäädä repeämiä, koska muuten voi tapahtua jotain pahaa ymym. Olen aina ollut todella kiltti ja jokseenkin perfektionisti ja kiltteys on korostunut entisestään raskauden jälkeen. Uskon, että mitä enemmän teen kilttejä asioita muille niin minullekaan ei tapahdu mitään pahaa (mutta tästä on tullut jo vaiva..) Lisäksi pelkään seksuaalisia pakkoajatuksia lastani kohtaan (tämä on pahin!). Tiedän, etten tekisi koskaan mitään pahaa lapselleni, mutta pelko siitä on todella ahdistava.

Käyn terapiassa ja minulla on lääkitys ahdistuneisuushäiriöön, silloin kun oloni on vahva ja olen nukkunut hyvin niin kaikki on kunnossa mielessänikin, mutta heti kun stressi ja väsymys iskee niin iskevät myös pelot päälle. Onko muita? JA en kaipaa syyllistäviä kommentteja, olo on jo muutenkin huono!
[/quote]

Minulla on ollut myös mm. esikoiseni vauva aikana noita seksuaalisia lapseen liittyviä pakkoajatuksia. Vaikka en todellakaan ikinä pystyisi ajattelemaan lapsestani seksuiaalisesti. Puhuin niistä silloin miehelleni ja pikkuhiljaa ne pakkoajatukset hävisivät kokonaan ja nyt lapseni on 4 enkä edes ole muistanut koko juttua vasta kuin nyt lukiessani aloituksesi. Eli ehkä liittyy hormoneihin?

Muutenkin kaikki pelot olivat todellisen tuntuisia, pelkäsin esimerkiksi miehen jättämistä yksin vauvan kanssa, sillä en voinut olla vahtimassa ettei tyttö putoa sylistä yms. Jätin kuitenkin, mutta alati painoi huoli jostakin

ap: Kiitoksia paljon jaetuista kokemuksista! Auttanut kummasti jo muidenkin tilanteiden kuuleminen ja on tuonut myös toivoa paremmasta! Sinnillä eteenpäin vaan :-)

ap: Täytyy kyllä vielä lisätä kuinka iloinen ja jopa yllättynyt olen siitä kuinka näinkin arka aihe sai osakseen juurikin vain tsemppaavia ja faktaa sisältäviä kommenteja ja turhat ilkeilyt jäivät pois. Kyllä teitä hyviä ihmisiä maailmasta selvästi löytyy :-)

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 22:04"]Pakkoajatukset ovat aivokemian tuotteita. Aivot ovat niin monimutkainen elin, että niiden täydellinen hallitseminen on mahdotonta. Jos ihminen pystyy ymmärtämään, että pakkoajatukset johtuvat aivojen toiminnasta niin niiden käsittely voi olla helpompaa. Aivot ovat jatkuvassa muutostilassa. Useimmiten aivot korjaavat itse itsensä esim pakkoajatuksissa, koska ihminenhän on kehittyvä eläin. Juuri kehittyvyys on se ominaisuus mikä tekee ihmisestä ainutlaatuisen yksilön.
[/quote]

Ei kyllä pidä paikkaansa. Psykiatri on sanonut ja olen lukenut muualtakin, että tämä on yksi vaikeimmin hoidettavista häiriöistä, johon ei välttämättä auta mikään.

Jotkut varmaan voi päästä oireista eroon ja ainakin ne voi lieventyä, mutta psykiatrisista sairauksista tämä on vaikeahoitoisimpia eikä yleensä kyllä itsestään mene pois. Itselleni on ollut jotenkin helpottavaa hyväksyä, että asia aina kulkee mukanani, mutta voin elää sen kanssa. Oireet on helpottaneet jonkin verran, mutta ei kokonaan lähteneet pois.

Itselläni on aina ollut ajoittain erilaisia pakkoajatuksia, mutta en ota niitä kovin vakavasti. En esim. kuvittele, että tekisin oikeasti niin kuin mitä pakkoajatus sanoo. Minun pakkoajatukseni ovat useimmiten sellaisia että niissä minä tekisin itse jotain mitä eniten pelkäisin tapahtuvan, esim. tukehduttaisin vauvani (ja pelkään muutenkin lapsen kuolemaa), sekoaisin ja tappaisin koirani jollain leipäveitsellä (ja rakastan sitä koiraa niin paljon että pelkään miten pärjään kun se kuolee), joskus oli kuukausia pakkoajatus omien silmieni puhkomisesta saksilla. 

Noita ajatuksia kun tulee niin onhan ne vähän tympeitä, koska vaikka tiedän että ne on vain ajatuksia, eikä niitä tarvi uskoa, niin sen tulevan ajatuksen mukana tulee aina ahdistava tunne. Ja kun joku pakkoajatus on aktiivisena, niin se sama ahdistava ajatus ja tunne tulee vähän väliä pintaan uudestaan, vaikka sen torjuu aina. Joskus on ollut yölläkin vaikea saada nukuttua, kun juuri kun meinaa nukahtaa, taas se ahdistava pakkoajatus-mielikuva tulee ja ahdistuneena sydän tykyttäen ei voi nukkua. 

En ole koskaan hakenut tähän apua enkä aiokaan hakea, kun pärjään ihan hyvin itsekin. Eikä ole onneksi aina voimakkaita pakkoajatuksia päällä, toisinaan vaan tulee kausia jolloin on. 

Pakko-oireisessa oireyhtymässä ahdistusta ei saisi pyrkiä lievittämään tekemällä jotain korvaustoimintaa, eli kuten sinulla tekemällä jotain hyviä asioita muille ettei tapahtuisi huonoja asioita itselle. Pitäisi vaan olla tekemättä mitään ja antaa ahdistuksen kasvaa ja mennä ohi, ja sitten huomata ettei mitään pahaa tapahtunutkaan vaikka vessapaperi repesi. Altistusterapia toimii hyvin OCD:ssä.

[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 20:14"]

Eikös ole niin että jos niitä ajatuksia tulee ne täytyy antaa tulla. Kamalalta kuulostaa mutta näin täytyisi toimia. Eli ettei yritä estää näitä ajattelemalla muuta koska se ei toimi ja saa vain ahdistuksen kasvamaan. Jostain olen näin lukenut.

[/quote]

Näinhän se on. Kaksi asiaa mitkä pahentaa ongelmaa on 1) torjumisyritykset ja 2) pakkoajatusten pelko.

Torjumisen yrittäminen ei joko onnistu, tai sitten se johtaa levottomuuteen, jossa ihminen yrittää estää pakkoajatuksia tulemasta tekemällä, ajattelemalla tai puhumalla pakkomielteisesti jotain ajatusten viemiseksi pois pakkoajatuksista, ja tämä pakkotoimeliaisuus stressaa mieltä koko ajan, varsinkin kun ihminen kuitenkin jatkuvasti ymmärtää että sieltä pinnan alta olisi pakkoajatusta puskemassa, että "pommi on nyt vain penkin alla" eikä poistunut kokonaan.

Pakkoajatusten pelko myös luo jatkuvasti taustalla olevaa stressiä. Se myös vahvistaa uskomusta että pakkoajatukset olisivat oikeasti jotenkin vaarallisia ja johtaisivat konkreettiseen pahan tekemiseen tai sattumiseen - eihän niitä muuten tarvitsisi pelätä. Paljon parempi on opetella asenne, että pakkoajatukset ovat vain mielen automaattista höpötystä, vähän ahdistavaa ehkä, mutta ei vaarallista. Ne eivät voi pakottaa tekemään mitään mitä ei oikeasti halua tehdä eikä niistä seuraa mitään haittaa.

ap: Onpa kyllä huojentavaa, ettei ole yksin tämmöisen kanssa! Säikähdin hulluna ensimmäisen kerran kun tuli mieleen, että mitä jos yhtäkkiä haluaisinkin koskea lapseeni seksuaalisesti, hyi kamala! Ahdistuin niin, että koin ihan fyysisesti pahoinvointia ja itkin, että miten saatan edes ajatella, että semmoista voisi tulla. Hieman pelottaa kuitenkin, että uskaltaako tässä toista lasta edes myöhemmin yrittää kun hormoonit pistää näin pään sekaisin.. Minulla nämä alkoivat kun aloitin minipillerit, lopetin ne aika pian kun huomasin mielialavaihtelut ja ahdistuksen lisääntyvän.

Itselläni on tosi outoja pakkoajatuksia. Esim jos ajattelen "vääriä" tai pahoja asioita, kun kirjotan koneella, pyyhin tekstin pois ja kirjotan uudelleen niin, etten ajattele näitä asioita. Nettiselaimen katselua en voi aloittaa "vääränlaisilta" sivuilta ja esim kirjastossa en aloita selaimen aloitussivulta, vaan otan uuden välilehden. Joskus oli joku askeljuttu, että piti kävellessä toistella tiettyjä kuvioita,esim jalalla piirtää ihmisen profiili.

Lapsena oli joku kävelyjuttu, että piti kävellä tietyllä tavalla tai välttää koskemasta kivetyksiin.

Pakkoajatuksista haetaan ilmeisesti turvallisuuden tunnetta. Jos teen näin, ei tapahdu mitään pahaa. Itse tajuan ajatusteni irrationaalisuuden, mutta olen silti toiminut niiden mukaan.

Opiskelin aikaisemmin sairaanhoitajaksi ja olin harjoittelussa psyk sairaalassa eikä sielläkään kukaan pakko-oireitani huomannut. Pystyn muiden aikana olemaan noudattamatta ajatuksiani, yksin se on paljon vaikeampaa.

Mt-puolesta en kokenut olevan hyötyä. Tyrkyttivät masennuslääkkeitä, mitkä ei auta ja on muutenkin hirveetä myrkkyä. LYRICA voisi olla hyvä lääke nimenomaan ahdistusperäisiin oireisiin ja sitä käsittääkseni käytetään pakko-oireiden hoitamiseen, mutta itselle tuli niin paljon ongelmia avun hakemisesta aiemmin (lastensuojelu oli kimpussa yli vuoden), että olen päättänyt olla hakematta apua enää mistään.