Olenko jämähtänyt henkisesti teinin tasolle?

Ehkä vielä pahemmaksi tämän tekee se, että ap on mies. Juuri yksi päivä havahduin siihen, että musiikkimakunikin on lähes sama kuin 30 vuotta sitten eli teininä. Ap.

No pöh mitäs sitten, en usko että omakaan musamaku tästä mihinkään ajan kanssa muuttuu. Mä uskon että suurin osa meistä on tavallaan samoja ihmisiä aina kuin nuorempana. Jotkut hapannaamat on olleet sitä varmaan nuorempanakin.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 19:33"]

Mä olen kanssa tällainen ikuinen lapsi/teini. Kieltäydyn kasvamasta aikuiseksi. En halua "kasvaa" tylsäksi ja hapannaamaiseksi suorittajaksi.

[/quote]

Teinien klassinen näkemys aikuisista. Juu, jäljillä taidat olla.

Uskokaa tai älkää, mutta minulla tuo musamaku on nykyään paljon rankempi kuin teininä. Ollessani teini-iässä 1980-luvulla kuuntelin Kissiä, Rattia, Quiet Riotia, Bon Jovia, Cinderellaa, Poisonia jne. Nyt nelikymppisenä kuuntelen Autopsya, Cannibal Corpsea, Suffocationia, Deathspell Omegaa ja Behemothia.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 20:00"]

Ehkä vielä pahemmaksi tämän tekee se, että ap on mies. Juuri yksi päivä havahduin siihen, että musiikkimakunikin on lähes sama kuin 30 vuotta sitten eli teininä. Ap.

[/quote]

Tykkään tuollaisista miehistä :)

Nykyään ihmisillä ei tule varsinaista aikuistumisvaihetta välttämättä ollenkaan. Selfieitä ja pinkkisydämiä postataan yli kolmekymppisenä. Pelataan tietokoneella autopelejä jne. Samaan aikaan voi olla yliopistotutkinto suoritettuna ja työskennelty ulkomailla johtotehtävissä. Ennen oltiin puku päällä ja vakavina jo parikymppisenä.

Onko. Kusinen sukka.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 20:47"]

Nykyään ihmisillä ei tule varsinaista aikuistumisvaihetta välttämättä ollenkaan. Selfieitä ja pinkkisydämiä postataan yli kolmekymppisenä. Pelataan tietokoneella autopelejä jne. Samaan aikaan voi olla yliopistotutkinto suoritettuna ja työskennelty ulkomailla johtotehtävissä. Ennen oltiin puku päällä ja vakavina jo parikymppisenä.

[/quote]

Kyllä näitä pukunuoriakin on, "aikuisia", konservatiiveja sisimmiltään.

En millään näe itseäni koulussa tivaamassa suu viivana slipoveriin ja puvun housuihin sonnustautuneena: "Miten sinä Jemina-Jessica voit puhua tuolla tavalla?" Tai jotain vastaavaa. Minunkin mielestäni osa koulun säännöistä on täysin typeriä niinkuin teinienkin. Ap

Mä tunnen itseni melko lapselliseksi, ja on mulle joskus kommentoitukin, että oon lapsellinen. En tiedä, ehkä haluankin olla. 

No ei muuten, mutta kun tänään näin työpaikkaihastukseni tuli elävästi teiniajat mieleen. Hei, ihquu, se katto mua, iih.

Itsekin koen samanlaisia tuntemuksia. Itse olen yhä opiskelija, vaikka ikä lähempänä kolmeakymppiä läheneekin jo uhkaavasti. Mutta tulen vaan jotenkin paremmin toimeen näiden 18-19-vuotiaiden uusien elämäniloa vielä täynnä olevian fuksien kanssa, kuin sitten näiden vanhempien opiskelijoiden kanssa. En itse vaan jaksa ottaa elämää niin vakavasti. Tuntuu, että suurin osa aikuisista on jotenkin tylsiä ja kaikkea pitää aina suunnitella monta viikkoa etukäteen. Aikuiset ovat usein niin kaavoihinsa kangistuneita ja kaikkea uutta teknologiaa yms. kauhistellaan.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 19:04"]

No ei muuten, mutta kun tänään näin työpaikkaihastukseni tuli elävästi teiniajat mieleen. Hei, ihquu, se katto mua, iih.

[/quote]

;-D

Nelikymppinen nainen täälläkin. Olen viimeaikoina katsonut skins-sarjaa ja elänyt täysillä mukana. En takuulla koskaa kasva "aikuiseksi".

On samalaisia tuntemuksia. Suosikkisarjani on Shield-agentit. Olen viiskymppinen toimistovirkailija.

Valokuvien näkeminen on outoa, koska en meinaa tajuta, että se pyöreä tantta olen minä.

Mä olen kanssa tällainen ikuinen lapsi/teini. Kieltäydyn kasvamasta aikuiseksi. En halua "kasvaa" tylsäksi ja hapannaamaiseksi suorittajaksi.

Kuka muu muka, kuka muka muu muka, JHT!!!!!!

Mielestäni on kaksi eri asiaa olla lapsellinen ja ns. "ikinuori".

Itse olen yli 30v mies ja tykkään esim monista piirretyistä ja animaatioista. Pystyn vajoamaan huumorissa hyvin 16v jätkien tasolle ja tarvittaessa tulen teinien kanssa hyvin toimeen.

Eri asia on sitten jos olet jämähtänyt henkisesti teini-ikään. vielä esim 35-vuotiaana SAMAT väsyneet vitsit, samat kiinnostuksen kohteet, sama kapina esim auktoriteettejä vastaan jne. SE on huolestuttavaa.

Siihen kun lisää vielä että olisi  sama kiinnostuksen kohde ja sama muuttumaton kaveriporukka..

Äkkiä jutteleen ammattilaiselle.

Samat kaverit voi olla vaikka läpi elämän, mutta on hälyyttävää josset saa solmittua vanhetessasi minkäänlaisia uusia kaveruussuhteita jne. 

Hyvä jos voi säilyttää nuoruuden innostuksen ja huolettomuuden. Ja karistaa niitä pahimpia kypsymättömyyden merkkejä joita joillain (ei kaikilla) nuorilla on: ei oteta toisia huomioon, ei suhteellisuudentajua vaan kaikki on hetkessä ja mustavalkoista.

Keittiöpsykologi kirjoitti:

Mielestäni on kaksi eri asiaa olla lapsellinen ja ns. "ikinuori".

Itse olen yli 30v mies ja tykkään esim monista piirretyistä ja animaatioista. Pystyn vajoamaan huumorissa hyvin 16v jätkien tasolle ja tarvittaessa tulen teinien kanssa hyvin toimeen.

Eri asia on sitten jos olet jämähtänyt henkisesti teini-ikään. vielä esim 35-vuotiaana SAMAT väsyneet vitsit, samat kiinnostuksen kohteet, sama kapina esim auktoriteettejä vastaan jne. SE on huolestuttavaa.

Siihen kun lisää vielä että olisi  sama kiinnostuksen kohde ja sama muuttumaton kaveriporukka..

Äkkiä jutteleen ammattilaiselle.

Samat kaverit voi olla vaikka läpi elämän, mutta on hälyyttävää josset saa solmittua vanhetessasi minkäänlaisia uusia kaveruussuhteita jne. 

On tuossa vielä aikuisuuteen matkaa, mutta siitä tarvitse murehtia vaan hyvällä mielellä elää sitä vaihetta missä sattuu olemaan. Elämän vastoinkäymiset kasvattaa, vaan ne ei ole kivoja.