Millaista on kasvaa lastenkodissa?

Mun kaveri käyny kaikki maholliset ja on hyvin ylpeä, että on lähtöisin vaikeista olosuhteista, mikä on tehnyt hänestä nyt vahvan :)

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 20:13"]

 Myöskään sijaisvanhempia en olisi halunnut, ihan normaaliksi täyspäiseksi ihmiseksi "laitoshoidollakin" kasvoin :)

[/quote]

Juu, samaa mieltä olen. Ja omista aikalaisistani tiedän useita, jotka eivät myöskään olisi halunneet sijaisperheisiin, kuka mistäkin syystä.

Minut sijoitettiin vasta 15v. ja asuin siitä eteenpäin täysi-ikäiseksi asti laitoksissa. Ensin vastaanottokodissa ja sieltä sitten sijoitettiin nuorisokotiin Helsinkiin ja myöhemmin vielä Helsingin ulkopuolelle. Minut sijoitettiin myöhään vaikka ongelmia on ollut kotona siitä asti kun olen ollut n. 5-vuotias. Sossut eivät tienneet ongelmista koska kaikki näytti ulos päin olevan hyvin. 14-vuotiaana tuli vasta ensimmäinen lastensuojeluilmoitus joka tuli koulun taholta ja sitten niitä alkoikin tulemaan ihan urakalla. Minut sijoitettiin siis kiireellisesti ihan äkkiä vaan tultiin hakemaan. Sitä ennen käytiin perhetyöntekijöillä etc. Ongelmia oli vanhempien alkoholin käytössä, kävivät töissä mutta silti joivat koko ajan. Lisäksi oli jatkuvaa väkivaltaa ja jouduinkin äitiäni vastaan oikeuteen myöhemmin. Isä pääsi kuin koira veräjästä. 

Asiaan, vastaanottokodissa oli mukavaa mutta kunnes minut sijoitettiin nuorisokotiin alkoi helvetti. Siellä ketään ei kiinnostanut mitä mulle kuului. Joka päivä, aina kun tulin ulkoa oli riisutusratsaukset eli riisuuduttiin alasti ja siinä sitten keikisteltiin ohjaajalle. Ohjaaja oli kuitenkin aina samaa sukupuolta kuin nuorikin. Usein oli kiinnipitoja sillä niihin joutui mitä pienimmistäkin syistä vaikkapa äänen korottamisesta. Toki niihin jouduttiin myös oikeista syistä jos joku käyttäytyi väkivaltaisesti itseään tai muita kohtaan. Kiinnipidoissa kiinni piti useampi mies ja paikalle kutsuttiin vartijat ja tarvittaessa poliisit. SIitä tuli aina isoja mustelmia ja eräs joutui kerran jopa sairaalahoitoon (en muista mitä siinä sitten kävi, mutta loukkaantui.) Eristyksessä saatettiin pitää kuukausikin kerrallaan, semmoisessa huoneessa missä oli vaan patja lattialla. 

Noh, sitten mut sijoitettiin Helsingin ulkopuolelle päihdehoitoon erikoistuneeseen nuorisokotiin sillä aloin käyttämään myös huumeita jouduttuani pois kotoa. Minulla oli myös mt-ongelmia. Siellä tunsin ensimmäistä kertaa olevani turvassa. Siellä piti tehdä duunia 10-17 välisen ajan ja senkin jälkeen jos hommia ei oltu tehty kunnolla. Oli kuitenkin hyvä juttu että siellä oli tiukat säännöt. Miten tuo erosi muista laitoksista oli se että siellä ohjaajat olivat oikeasti kiinnostuneita nuorten tunteista ja paikka oli muutenkin kodinomainen. Kerrankin oli elämässä turvallisia ihmisiä. 

Noita laitoksia on niin erilaisia. Osa on ihan hyviä ja toisissa ei mitään kehuttavaa. Isoin asia on se millaisia ihmisiä siellä on töissä. Minut olisi kaikkien sosiaalityöntekijöiden mukaan pitänyt sijoittaa jo aiemmin mutta minkäs teet kun kukaan ei tiennyt tilanteestani ja minä en puhunut mitään sillä suojelin vanhempiani niin kuin lapsilla on tapana. 

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 11:19"]

 Sitten kun laitokseen on jouduttu, on alkanut heillä varastelu, huumeiden käyttäminen yms.

[/quote]

Huh, en kyllä tunnista tuosta itseäni enkä moniakaan kanssa-asukkejani omalta laitosajaltani. No, en ollut nuorisokodissa, ja meidän paikkaan tultiin keskimäärin viimeistään ala-asteikäisenä.

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 15:16"]

Kamalia tarinoita, mutta mitä muutakaan se voisi olla. Lapsi kaipaa hoivaa ja läheisyyttä, lastenkodissa niitä ei saa. Kiintymyssuhde kariutuu lopullisesti.

[/quote]

Mistähän nyt kuvittelet, ettei hellyyttä lastenkodissa saisi? Kyllä siellä omana aikanani lapsia halattiin ja hellittiin, oli omat lempihoitajat, jotka tulivat muita läheisemmiksi jne. Lisäksi mulla oli mummi, jonka luona kävin usein ja oltiin hyvin läheiset siihen asti, kun hän kuoli (olin silloin jo aikuinen). Tarkoitan vaan, että ei siinä välttämättä käy niin, että kaikki kiintymyssuhteet katkeavat tai rikkoutuvat. Ihan tiedoksi vaan. :)

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 15:52"]

Nythän on ennen vuotta 1984 lastenkodeissa kasvaneista tekeillä sosiaali- ja terveysministeriön selvitys.

[/quote]

Haluaisin osallistua. Täytyypä yrittää etsiä, josko vielä onnistuisi.

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 11:19"]Oikeastaan lähes kaikki ketkä ympäristöstäni ovat joskus joutuneet laitokseen, on heidän elämänsä mennyt vain huonompaan suuntaan. Lasten- ja nuorisokotiin on yleensä jouduttu yhdestä alkoholin käyttökerrasta, koulusta lintsaamisen takia tai vanhempien takia. Sitten kun laitokseen on jouduttu, on alkanut heillä varastelu, huumeiden käyttäminen yms.

[/quote].

Höpsis. Ei noin kevein perustein laitokseen sijoiteta. Ei tää yhteiskunta sillä tavalla pyöri. Ei oo katsos varaa. Totta on, että monella elämä on aika hurjaa sijoituksenkin aikana ja sen jälkeen. Toisaalta ilman sijoitusta olisivat mahdollisesti jo kuolleet. Että on vähän vaikea verrata.

Kyllä laitoksista todella monet päätyvät päihdekierteeseen, sossuluukulle ja syrjäytyvät. Itse tiedän tämän laitoksissa asuneena. Toki tämäkään ei päde kaikkiin mutta n. 75% tuntemistani lastenkotitaustaisista ovat syrjäytyneitä. Monikaan tuskin täällä mammapalstalla liikkuu joten täällä enemmänkin näitä selviytyjiä. Valitettava totuus mutta näin se vaan on kun turvallisuus, rakkaus yms puuttuvat. Sekin vielä että nuoret ystävystyvät toistensa kanssa ja ottavat mallia toisiltaan. Aikuiset vaihtuvat ympäriltä ja juuri kun opit yhteen luottamaan täytät jo 18-vuotta ja lähdet pois. Samalla lähtee yleensä tämä luotettava aikuinenkin elämästäsi. 

Itsestänikin tuli narkkari ja sossupummi. Selvisin vuosien painajaisesta. Nykyään olen "normaali" työssäkäyvä ihminen mutta itelläkin elämä lähti raiteiltaan nuoruusvuosina. Kaikki päihteet tuli käytyä läpi ja katkoillakin oltiin viiteen otteeseen. No, parempi myöhään kun ei milloinkaan. 

Tässä vielä lisää siitä STM:n selvityksestä lastenkotien väkivallasta:

http://www.anna.fi/etusivu/artikkelinosto/anu-valkonen-potkiminen-ei-ollut-pahinta/

Mäkin vähän ihmettelen täällä näitä useita viestejä, ettei lastenkotitausta vaikuttanut mitenkään ja hyvin menee. Ehkä täällä on valikoitunutta porukkaa sen suhteen.

Minä olin siis laitoksessa 2000-luvulla. Silloin oli jo väkivalta ollut kauan kiellettyä mutta nuo kiinnipidot mihin joutui heppoisin perustein oli hyvä peruste käyttää väkivaltaa. Siihen ei kukaan viranomainen voi sanoa mitään vaikka nuori/lapsi selittäisikin ettei ollut hyvä syy. "Niinhän ne aina sanoo!" 

Eipä siinä kiinnipidossa paljoa voinut mitään edes sanoa vaikka sattuikin kun ei saanut henkeä kunnolla puhumisesta puhumattakaan. 

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 20:52"]

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 15:16"]

Kamalia tarinoita, mutta mitä muutakaan se voisi olla. Lapsi kaipaa hoivaa ja läheisyyttä, lastenkodissa niitä ei saa. Kiintymyssuhde kariutuu lopullisesti.

[/quote]

Mistähän nyt kuvittelet, ettei hellyyttä lastenkodissa saisi? Kyllä siellä omana aikanani lapsia halattiin ja hellittiin, oli omat lempihoitajat, jotka tulivat muita läheisemmiksi jne. Lisäksi mulla oli mummi, jonka luona kävin usein ja oltiin hyvin läheiset siihen asti, kun hän kuoli (olin silloin jo aikuinen). Tarkoitan vaan, että ei siinä välttämättä käy niin, että kaikki kiintymyssuhteet katkeavat tai rikkoutuvat. Ihan tiedoksi vaan. :)

[/quote]

Ei välttämättä, mutta itse lastenkodissa kasvaneena ja monien eri lasten- ja perhekotien lapsien kanssa tekemisissä olleena tiedän, että monissa paikoissa on se tilanne, ettei sille ole yksinkertaisesti aikaa. Hoitajien piti valitettavan usein valita, lähtevätkö rauhoittelemaan väkivaltaista nuorta vai istuvatko alas ja juttelee kunnolla/hieroo/halaa yms. toisen nuoren kanssa. Ja eihän se sinänsä heidän vikansa ole, että aika monessa laitoksessa on resurssipula. Ja nimenomaan tuo työntekijöiden vaihtuvuus on ongelma niissä laitoksissa, jossa on erityisen vaikeita nuoria: kukaan ei halua olla töissä sellaisessa paikassa, missä saattaa tulla hakatuksi; mutta toisaalta juuri ne nuoret tarvitsisivat kipeiten sitä pysyvyyttä.

Kiintymyssuhteella muuten tarkoitetaan nimenomaan sitä läheiseen aikuiseen kiintymistä (eli sitä ei voi helposti korvata esim. lastenkodin työntekijällä, joka painaa kolmivuoroduunia ja saattaa jättää työpaikkansa puolen vuoden jälkeen). Kaikilla huostaanotetuilla lapsilla on kiintymyssuhdehäiriö (koska suhde omiin vanhempiin ei ole onnistunut), mikä aiheuttaa juuri näitä muita ongelmia. Ja kun työntekijät vaihtuvat ja meno on mitä on, niin eipä se häiriö yleensä korjaudu lastenkodissa.

Mutta tämä nyt oli vähän saivartelua, sillä on joka tapauksessa tärkeää, että lapsella on juurikin läheisiä, turvallisia ja pysyviä aikuisia ympärillään. Ja ihana kuulla, että sinulla on ollut, lastenkotivuosista huolimatta. :)

Nuo kiinnipidot on kyllä aika mielenkiintoinen ilmiö näin 2010- luvulla.

Sillä tarkoitetaan siis sellaista tilannetta, jossa lapsi saattaa olla vaaraksi itselleen tai muille- laissa ei ole määritetty sitä sen tarkemmin, eli työntekijät saavat itse päättää, milloin lapsi on käyttäytynyt "uhkaavasti". Esim. kiroilu "uhkaavalla äänensävyllä" tai vaikkapa oven paiskaaminen kiinni voidaan helposti laskea uhkaavaksi käyttäytymiseksi. Sitten työntekijät yksinkertaisesti pitävät lasta kiinni siten, ettei hän voi liikkua. Ymmärtänette, että tämä on todella vaikeaa, lapsilla kun on usein vihaisena härän voimat. Kun lapsi yrittää rimpuilla, täytyy pitää kiinni lujemmin -> lapsi saattaa helposti satuttaa itsensä tilanteessa. Vähintään mustelmia tuollaisesta on aina jäänyt.

Lapset ja heidän omaisensa ovat näissä tilanteissa täysin kädettömiä, sillä laitoksille on annettu täysin vapaat kädet näiden suhteen, eikä valvontaa käytännössä ole. Laitoksilla tulee olla vain hienoja "toimintamalleja" ym. sananhelinää mustaa valkoisella, mutta käytännön tilanteissa tuollaiset ei auta sitä kiinnipidossa olevaa lasta ollenkaan. Lapsi/hänen omaisensa voivat valittaa saamastaan kohtelusta aluehallintovirastoon, mutta silloinkin lapsen mielipide usein jyrätään täysin (aivan sama onko 8- vai 17- vuotias). Työntekijät kun ovat ammattitaitoisia, eivätkä he käytännössä jää koskaan kiinni valheistaan, vähättelyistään yms. Ihan vähän aikaa sitten tosin kuulin, että entisestä lastenkodistani on oikeudenkäynti alkamassa, kun eräs nuori oli nauhoittanut työntekijöiden uhkauksia yms. nauhurille. Lastenkoti oli sittemmin yrittänyt takavarikoida nauhurin ja kieltänyt kaikilta nuorilta tuollaiset laitteet- tiedä häntä, miten olivat onnistuneet ja millainen jupakka siitä on nousemassa.

Nämä ovat vain minun kokemuksiani eräästä suht. pahamaineisesta lastenkodista, toisilla voi olla hyvinkin erilaisia kokemuksia! Eivätkä varmasti kaikki kiinnipidot ole turhia tai niistä valehdella aina. En myöskään osaa sanoa, millä kiinnipidot voisi korvata; miten rauhoittaa väkivaltainen nuori? Kiinnipito lienee ainakin inhimillisempi kuin mattoon käärimiset ym. joita lastenkodeissa ennen käytettiin.

Minulla myöskin jäi mieleen vahvasti miten kys. laitoksessa suhtauduttiin itsetuhoiseen käytökseen. Minulla oli siis masennusta ja viiltelin ajoittain itseäni. En saanut ollenkaan tukea vaan lähinnä vähättelyä. Kun piti päivystykseen lähteä tuli aina sanomista "Mitähän nää potilaat joilla on oikeasti kipuja ajatteleen kun sä olet täällä vaan itsekkäistä syistä" Ihan kuin minä muuten vain olisin itseäni satuttanut. Taustalla oli paljon itseinhoa mikä kuvasti huonoa lapsuutta. Itkin aina itseni uneen näiden asioiden jälkeen. Vollotin kovaan ääneen ja huusin äitiä. Kukaan ei tullut lohduttamaan vaikka kuulivat että paha oli olla. Olisin kaivannut lohtua ja sitä en saanut. Yritin peitellä aina sitä että olin viillellyt itseäni sillä en kaivannut sitä vähättelyä. Kerran jättivät viemättä päivystykseen kun eivät viitsineet enää myöhään lähteä vaikka haava oli suuri. Myöhemmin tulehtui ja joutuivat viemään sairaalaan. Lääkärit moittivat että hoitoon ei oltu tuotu. Jäin aina yksin ongelmieni kanssa. Saimme tukea lähinnä toisiltamme, siis toisilta lapsilta. Toisten huoneisiin ei saanut mennä ja tilat olivat rajalliset eli rauhassa ei saanut olla missään. Se oli siis laitos jossa oli todella surkeat tilat vaikka lapsia oli 8kpl. Mitään tekemistä siellä ei juurikaan ollut. Kaikki lautapelitkin olivat sellaisia että niistä puuttui osia. Kirjoja ei juurikaan ollut ja yks Tv josta tuli aina riitaa mitä katsotaan. Tietenkin kun on kahdeksan eri mielipidettä. :( 

Kotilomille pääsi kerran kahdessa viikossa, paitsi minä kun kotiin en saanut mennä koska siellä oli niin levoton meininki. Olin sitten kahden yhen monta vuotta nuoremman pojan kanssa joka viikonloppu...

Minulla mieleen jäi joulut. Lahjaksi joka vuosi jouluomena ja karkki paperipussissa. Ne joilla oli vanhemmilla rahaa saivat ehkä jotain muutakin heiltä. Oli tosi iso jännitys joka vuosi mitähän pukki tuo... 

Siis mitä, jouluomena ja karkki joululahjaksi? Ei kirjoja, rikkinäisiä lautapelejä, ei tekemistä? Onko tuo tämän päivän lastenkotien tila Suomessa? Voiko niihin lahjoittaa uusia pelejä tai leluja?

Mulla on paskan maku jäänyt suuhun myös jälkihuollosta. 

Viikkoa ennen kuin täytin 18-vuotta minulle äkkiseltään ilmoitettiin että mun täytyy antaa huoneeni uudelle nuorelle joka tuli ylipaikalle odottamaan että väistyn tieltä. Jouduin muuttamaan tyhjään eristyshuoneeseen. En suostunut tähän sillä pois lähteminen oli minulle suuri paikka ja olisin halunnut hyvästellä oman huoneeni, en lähteä sieltä 5min varoitusajalla. 

Kun en suostunut ohjaajat rupesivat repimään julisteitani alas seiniltä ja roudaamaan tavaroitani pois. Itkin vierellä, siitä ei ollut hyötyä. Laitosystäväni tulivat tuekseni ja sanoivat että he eivät liiku huoneesta pois ja niin en liikkuisi minäkään. No joo siitäkään ei ollut hyötyä. Tunsin oloni turhaksi ja ettei minun tunteillani ollut merkitystä. Olisinhan kohta jo poissa sieltä ja uudelle olisi raivattava tilaa. En ymmärtänyt miksi uusi nuori ei voinut asua viikkoa siellä tyhjässä huoneessa. Tunsin että hän oli arvokkaampi kuin minä. 

Kun syntymäpäiväni tulivat minulla ei ollut asuntoa. He vain kysyivät minne haluan että he vievät minut ja tavarani. Sanoin että vaikka sitten malmille. Sinne minut roudattiin ja sanottiin heipat. En sen jälkeen heitä nähnyt. Minulla oli vuoden seuranta jossa heidän piti soitella minulle. Se oli ja meni. Sain ehkä kaksi puhelua alkuvaiheessa. Olin vuoden asunnoton. Pyörin asunnosta toiseen ja lopulta minut poimittiin nukkumasta hautausmaalta pakkasella. Vietiin turvakotiin ja sieltä lensin taas myöhemmin kadulle. Sain asunnon sitten 19-vuotiaana, vähän syntymäpäivieni jälkeen. Rankka vuosi ollut ja sain viimein oman asunnon. Harmittaa kuitenkin että kohdallani kävi näin. Monet kaverini saivat minua aikaisemmin asunnon, hekin jälkihuollon kautta. En tiedä miksi minun kohdallani kesti niin kauan. 

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 22:33"]

Siis mitä, jouluomena ja karkki joululahjaksi? Ei kirjoja, rikkinäisiä lautapelejä, ei tekemistä? Onko tuo tämän päivän lastenkotien tila Suomessa? Voiko niihin lahjoittaa uusia pelejä tai leluja?

[/quote]

Osassa kyllä, osassa parempi tilanne. Niin tapaus -ja paikkakuntakohtaista. 

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 22:16"]

Minulla mieleen jäi joulut. Lahjaksi joka vuosi jouluomena ja karkki paperipussissa. Ne joilla oli vanhemmilla rahaa saivat ehkä jotain muutakin heiltä.

[/quote]

Mä olin sellaisessa paikassa, jossa sai melkein kaiken mitä älysi pyytää (siis järjellisissä rajoissa). Laitos käytti tosi paljon rahaa joululahjoihin ja myös vaatteisiin (maksusitoumukset esim. Mic Macin muotivaatteisiin). Mut tosiaan riippuu paljon paikasta tietysti.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 21:33"]

Mäkin vähän ihmettelen täällä näitä useita viestejä, ettei lastenkotitausta vaikuttanut mitenkään ja hyvin menee. Ehkä täällä on valikoitunutta porukkaa sen suhteen.

[/quote]

Eikös tässä ketjussa ole moneen kertaan todettu, että toiset ovat selvinneet hyvin ja toiset eivät.