Lue keskustelun säännöt.
Ne ihanat lapsenlapset
11.03.2016 |
Olen neljän lapsen äiti, naimisissa ja vuorotyössä. Kaikki lapset ovat jo nuoria aikuisia ja muutaneet pois kotoa, nuorimmainen muutama kuukausi sitten. Kaksi tytärtäni ovat juuri itse tulleet äideiksi ja ilmeisesti odottavat nyt että minä innostuisin mummon roolista mutta kun ei. Soittelevat; tuutko katsomaan ja voitko ottaa muutamaksi tunniksi jne. En halua. Jokunen vuosi sitten elin vielä neljän teinin keskellä, tuntuu että olen vasta saanut lapset isoiksi ja en todellakaan halua aloittaa alusta. Rakastan lapsiani ja nautin heidän kanssaan olemisesta, olin kotiäiti kymmenen vuotta aikoinaan. Jos tyttöni tuovat lapsena hoitoon kerran viikossa niin sinne meni vapaa päivät. En halua. Ollaan nyt miehen kanssa aloitettu uusia harrastuksia (salilla ja teatterissa käyminen), käyty jopa muutaman kerran karaokea kuuntelemassa ja seksielämä on kuin nuorena. Niin olen siis 45v jos sillä jotain väliä. Tuntuu että en voi lapsilleni suoraan sanoa että nautin mieluummin vapaudestani kuin hoidan lapsia, haluan siis säilyttää välit lapsiini enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä. Ja kuulostaakin se pahalle jos sanoo että käyn mieluummin tanssimassa kuin hoidan lapsia.
Kommentit (308)
Toivottavasti löydätte jonkun ratkaisun, jossa molemmat tulevat vastaan toiveissaan. Kyllä tuo aika kalsalta kuulostaisi, jos olisit minun äitini ja lasteni mummo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse hoitaa lapsia ja sen voi sanoa ihan suoraankin. Mutta jos et myöskään käy kyläilemässä heillä niin turha odottaa että heitä enää kiinnostaisi sitten joskus kun sinua alkavat lapsenlapsesi kiinnostamaan.
Ei ole sun tehtävä hoivata enää lapsenlapsia, sinä olet muksusi jo hoitanut. 4 lasta on kyllä aika paljon... :s
Mutta voit ihan suoraankin sanoa ettet nyt ehdi lapsenlapsia hoitaa. Hoivatkoot penskansa ite.
Sanoisin että kannattaa kertoa tytöillesi ihan suoraan ja rehellisesti tuosta.
ei tosiaan tarvitse hoitaa, mutta jos et ehdi käydä kylässä katsomassa tai pyytää kylään, niin ihmettelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on varmaankin juuri noin, kun et varmaankaan ehtinyt hirveästi viettämään aikaa, ennen kuin sait lapset, ja jos vielä ne omatkin lapset saavat omansa nuorina. ( Minkäikäisenä sait muksut?)
Meidän suvuissa sukupolvien välinen ero on ollut viimeiset 4 sukupolvea 25-32 vuotta. Näin sitä on ehtinyt elämään omaa elämää ennen lapsia ja myös lasten poismuuttamisen ja lastenlasten saamisen välissä.
Nämä lastenlasten hoidot tuntuvat myös menevän yleensä suvuittain: vanhempani olivat paljon isovanhempiensa kanssa tekemisissä, minua ja sisaruksiani isovanhemmat hoitivat ja nyt vanhempani hoitavat lapsenlapsiaan.
Ymmärrän sinua, olen 41 ja minulla on lapset, jotka ovat 9 jv ja 8v. Noin kymmenen vuoden päästä tarvitsen varmasti oman hengähdystauon, ennen kuin on minun vuoroni hoitaa mummonroolia. Toisaalta olen todella onnellinen, että niin omat lapseni kuin sisarusteni lapset saavat yhtä ihanat muiston isovanhemmistaan kuin mitä minulla ja vanhemmillanikin on.
Pakko ei ole tosiaan hoitaa, läheinen mummohan voi olla muutenkin: kyläillä usein puolin ja toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs sit ku se mummun rooli alkaakin kiinnostaa? Ei ehkä nyt mutta vaikka parin vuoden päästä. Etkö meinaa edes satunnaisesti ottaa hoitoon? Etkä mene kylään ollenkaan?
Kuulostaa kyllä aika oudolta, jos ei ole aikaa edes mennä katsomaan lapsenlapsia. Tarkoittaa, ettet ole kiinnostunut niistä. Et varmaan odota, että lapsenlapsesi edes sitten vanhemmiten haluavat nähdä sinua. Voi olla myös, että omat lapsesi loukkaantuvat siitä, ettei lapsenlapset kiinnosta yhtään ja koet liian raskaaksi edes joskus menettää vapaa-aikaasi 2 tuntia lastenhoitoon. Kerran viikossa on tosin mielestäni liikoja pyydelty ja kerran kuussa en kyllä vauvaa itse haluaisi viedä hoitoon. Toisaalta isovanhemmat saattavat olla ratkaisevassa asemassa siinä tuleeko heidän lapsensa perhe säilymään perheenä. Saattavat olla ainut hoitoapu ja jos varsinkin jos vauva on haastava, voi parisuhde kariutua siihen, ettei vanhemmilla ole aikaa toisilleen. Ei se ole velvollisuus, mutta kyllä ajatusmaailmasi vaikuttaa itsekkäältä. Voi olla, ettei jälkipolvesi halua tulla katsomaan edes vanhainkotiin. Mutta oma valintasi se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään vielä...neuvolassa aina varmistetaan, onko perheellä tukiverkkoja eli tarvittaessa hoitoapua. Etkä koe olevasi itsekäs, jos olet osa verkkoa, muttet halua olla tukemassa omaa lastasi?
Mun äiti ottaa lapset kerran kuussa hoitoon ja tällä tavalla kaikki on tyytyväisiä. Äiti ehtii harrastamaan ja tekemään töissä pitkää päivää ja näkee lapsenlapsia sen kerran kuussa kunnolla. Anoppi on sitten enemmän apuna, täysin omasta tahdostaan.
Kannattaa vaan puhua avoimesti omista ja tytärten toiveista ja löytää kiva kompromissi. Jos et kertakaikkiaan halua koskaan hoitaa, niin kyllä mä tyttärenä pettyisin ja ajattelisin ettei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo kyllä kuulostaa hieman erikoiselta, ettet halua edes käydä katsomassa. Käytkö edes lapsiesi luona kylässä tai katsomassa heitä?
Sinun ei tarvitse hoitaa lapsenlapsiasi. Ymmärrän hyvin, että haluat välillä elää itsellesi ja miehellesi. Pidä vaan reilusti kiinni rajoistasi ja nää lastesi perheitä silloin kun jaksat ja oikeasti haluat.
Mun äiti on vielä työelämässä, matkustelee mielellään ja on toimelias. Hän aina välillä syyllisyydentuntoisena voivottelee, että en ehdi nähdä/hoitaa lapsenlapsiaan tarpeeksi (mulla on 2 ja siskoilla molemmilla 1). Mä olen aina sanonut, että hän on hoitanut 4 lasta aikuisiksi ja on ansainnut rentoutua ja pitää hauskaa vapaa-ajallaan. Olemme lämpimissä väleissä ja näemme kuitenkin suhteellisen usein. Pyydämme hoitoapua häneltä ehkä pari kertaa vuodessa ja yleensä se sopii, mutta jos ei, niin se ei aiheuta minkäänlaista närää. Näin sen mielestäni kuuluisi olla. Jotkut mummot/vaarit haluavat hoitaa lapsenlapsiaan todella paljon ja se on OK, mutta ei se ole mikään velvollisuus tai vaatimus hyvälle isovanhemmuudelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis joo voisin sanoa suoraan mutta en halua missään nimessä pahoittaa tyttöjen mieltä. Siis eikö riitä että olen juuri käyttänyt 24v elämästäni lapsiin, ollut läsnä, kuskannut harkkoihin, hakenut, tuonut, leikittänyt ja rakastanut ja olen kyllä itse myös nauttinut, minusta on ollut ihanaa olla äiti mutta.... Nyt ei tarvi enää tehdä ruokaa heti kun pääsen töistä, voin hakea valmis salaatit minulle ja miehelle ja voidaan suoraan lähteä yhdessä salille ja lenkille. Nuorin poika kun lähti tammikuussa niin itkin toki mutta samalla tuntui että nyt alkoi uusi elämä. Vuorot vie paljon voimia ja vapaalla haluaisin nyt vaan nauttia elämästä. Kun lapset olivat pieniä niin oli aina rahasta tiukkaa, piti rakentaa talo jne, nyt sekin on helpottanut ja tuntuu että nyt voisi mennä vaan. Mutta tosissaan olisi nyt tulossa kaksi pientä hoitoon jotta heidän vanhemmat pääsevät menemään. Varmaan olen inhottava ihminen ja on minulla huono omatunto.
Saanen kysyä, saitko itse äidiltäsi tai miehesi äidiltä apuja lastesi hoidossa?
Toki sinulla on oikeus olla osallistumatta, on oikeus olla hoitamatta, on oikeus olla rakastamatta. Mutta kyllä se sinusta tekee huonon isoäidin - ei voi mitään. Sinulla on oikeus olla huono isoäiti, mutta pidä mielessäsi, että lapsesi saattavat tästä loukkaantua, ja pahimmassa tapauksessa voi mennä välit poikki. Läheistä suhdetta lapsenlapsiin ei luoda käymällä parin tunnin kyläilyreissulla muutaman kerran vuodessa. Olet lapsenlapsille vain joku "vanha" nainen, et mummi. Jos sitä haluat, niin ok.
Meillä mieheni vanhemmat eivät osallistu. Käyvät meillä kerran vuodessa. Ovat lapsille aivan tuntemattomia. En pidä heitä isovanhempina minkäänlaisessa arvossa.
Veloille aina pelotellaan, kuinka "jos ei tee lapsia, ei saa myöskään lapsenlapsia". Miten voi olla niin vaikea ymmärtää että velat eivät halua lapsenlapsia, kun eivät näköjään halua edes kaikki lapsia tehneetkään?
En saanut hoito apuja kun lapset oli pieniä, ollaan aikoinaan töiden perässä muutettu toiselle puolelle suomea joten omaiset eivät olleet lähellä lapsien ollessa pieniä. Toisaalta halusin olla lasteni kanssa enkä vaan kaivannut mitään vapaata, otin sen linjan että eletään lasten ehdoilla ja joskus sitten koittaa aika jolloin voi panostaa omiin harrastuksiin jne.
Kannattaa ihan rehellisesti puhua asioista tytärten kanssa. T: Viiden mummi.