Lue keskustelun säännöt.
Ystävä, jolle omat elämänvalinnat tulee aina perustella juurta jaksain
04.11.2015 |
Niin, miksi? Minulla on yksi tällainen ystävä. Aina, jos teen elämässä jotain, mitä hän ei ymmärrä, tulee minun perustella hänelle valintani perinpohjaisesti. Esim. miksi olen halunnut lapsia, miksi teen niin tai näin tai noin. Nyt olen menossa naimisiin ja neiti nirppanokka ei kuulemma hyväksy sitä, että otan aviomieheni nimen, vaikka itse sen haluan ottaa! Kuulemma kukaan itseään kunnioittava nainen ei niin tee. Hän itse ei ole perheellinen eikä parisuhteessa (ylläri). Loukkaannuin aika pahasti tästä. Tuntuu kuin ystäväni ei arvostaisi minua ja omia valintojani. Mitä tällainen käytös on? Kateutta? Vai onko hän vain vaikea ihminen, joka ei kykene ymmärtämään muita? Alkaa pikku hiljaa kyllästyttää....Ja en nyt tarkoita sitä, että ystävän pitäisi olla samaa mieltä kaikesta ja vaan peesata joka asiassa, mutta miks ihmeessä joudun selittämään ystävälleni valintojani kuin jossain pahimman luokan ristikuulustelussa!? Miten te käsittelette tällaisia ihmisiä? Ystäväni on vielä sillä tavoin vaikea, että jos sanon, että hänen käytöksensä loukkaa minua, hän onnistuu joka ikinen kerta kääntämään asian minun syykseni (olen vauhko, vaikea, liian herkkä jne. ). Ja joka kerta rupean syyllistämään itseäni ja uskon olevani kelvoton ystävä. En tiedä mitä tehdä. Sen tiedän, että tuo ihminen aiheuttaa kerta toisensa perään minulle pahaa mieltä.
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäkö olen tehnyt tuollaisille ihmisille? Heivannut elämästäni, jos eivät ole uskoneet, että ei tarvitse kommentoida, arvostella ja kertoa viattomasti mielipidettään joka helvetin asiasta. En todellakaan aikuisena ihmisenä enää katsele alentuvaa käytöstä enkä suostu tuntemaan syyllisyyttä siitä, että asetan terveitä rajoja. Elämä on aivan liian lyhyt sellaiseen.
Miten lopetit nämä ihmissuhteet? Hyökättiinkö kurkkuun kiinni vai menikö rauhanomaisesti? Onko joku joskus pyytänyt oikeasti anteeksi/tajunnut virheitään? Oletko tuntenut itse syyllisyyttä näiden ystävyyssuhteden lopettamisesta? -ap
Olen sanonut suoraan ja alkuun ystävällisesti (mutta napakasti) että minun valintojani ja aatteitani ei tarvitse arvostella joka käänteessä. Ystävyyteen kuuluu tukeminen ja toisen kunnioitus, ei haukkuminen ja arvostelu. Olen sanonut siis ihan suoraan, että nyt menet liian pitkälle, lopeta. Jos ihminen ei ole kuunnellut, vaan jankannut, että hänellä on oikeus esittää mielipiteitään, niin olen kylmän viileästi ilmoittanut, että palataan asiaan, kun osaat käyttäytyä.
En ole tuntenut huonoa omatuntoa, vaan suunnatonta helpotusta. Olen aikoinaan ollut muita miellyttävä lapanen, joten itseni kunnioittaminen ja arvostaminen tuntuu hyvältä. Olen varoittanut ensin ja antanut ihmiselle tilaisuuden muuttaa käytöstään kertoen samalla, mitä tapahtuu, jos toinen ei arvosta minua ihmisenä. Sitten toteuttanut uhkaukseni, jos toinen edelleen aliarvioi ja päällepäsmäröi, haukkuu ja arvostelee.
En ole katunut hetkeäkään ja yllättävän helposti tämä on käynyt, kun vauhtiin on päässyt. Mutta helpotus on ollut henkisesti aivan valtava. Minun ei tarvitse sietää huonoa käytöstä keneltäkään, plus mahdollistan samalla terveemmät ihmissuhteet, koska arvostan itseäni enemmän. Silloin myös terveemmät ihmiset hakeutuvat luokseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen ystävistäni ei ole pyytänyt anteeksi, mutta yritti manipuloida ja syyllistää minua takaisin ystävyyssuhteeseen. Mikä loppui siihen, kun sanoin, että hän on itse vastuussa omista teoistaan ja voidaan selvittää asia, mutta järkevästi ja selvin päin. Hänestä ei ole kuulunut enää ja olen helpottunut.
Toiselle ihmiselle asetin rajat ihan vast ikää ja hän on edelleen täysin ihmeissään siitä, miten minä oikein suutuin kun hän vain ilmaisi mielipiteensä minun henkilökohtaisesta valinnastani ja haukkui mustavalkoiseksi sekä kettuili siitä, että minun kannattaisi varmaan tutustua kriittiseen ajatteluun (annoin hänelle tieteelliset faktat joihin hän ei edes vaivautunut tutustumaan vaan haukkui minut lukematta tyhmäksi). Nyt saa neiti miettiä ihan tahollaan, missä meni vikaan ja ottaa yhteyttä vasta sitten, kun keksii vastauksen. Minulla on muutakin elämää, kuin tuhlata aikaani töykeisiin ihmisiin. Saas nähdä miten käy, minulla ei ole mitään odotuksia asian suhteen. Käy miten käy.
T. Se sama vastaaja (en muista numeroa)
Kiitos, tämä pisti miettimään. Wau, uskaltaisinpa itsekin olla noin vahva! T. Ap
Mutta jos antaisin teikäläisten kaltaisten määritellä valintani, niin sekö olisi parempi? Eikö pääasia ole OMA valinta!?
Vierailija kirjoitti:
Kiitos, tämä pisti miettimään. Wau, uskaltaisinpa itsekin olla noin vahva! T. Ap
Siihen on auttanut se, että omassa elämässä on paljon muutakin sisältöä kuin ystävät. Ja että on löytänyt edes jotain omantyylistä seuraa. Sekä tasapainoinen parisuhde ja omat harrastukset. Kun elämä ja sosiaaliset suhteet eivät pyöri vain tiettyjen ihmisten varassa. En siis väitä, että sinulla olisi näin, mutta minulla oli. Plussana se, että ajoin itseni aikamoiseen ahdinkoon yrittäessäni miellyttää jatkuvasti kaikkia. Tyytymättömyys ja onnettomuus omassa elämässä vain lisäänty. Eikä ihmiset kunnioita, jos ei itse kunnioita itseään. Siinä joutuu vain jatkuvasti hyväksikäytetyksi ja siksi surullisen kuuluisaksi kynnysmatoksi. Kyllä sellaiset ihmiset pitävät minut elämässään, jotka todella arvostavat minua ihmisenä, enkä ole heille vain joku viihdyke tai egon buustaaja. Tässä erottuu jyvät akanoista :D.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen naisen oli pakko ottaa avioituessa miehen sukunimi. Nyt on eräiden mielestä pakko pitää vanha sukunimi. Eiköhän se ole jokaisen oma asia eikä teidän määrättävissänne, hullut fasistit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuosta nimijutusta olen samaa mieltä kuin ystäväsi, mutta asiat voi myös sanoa nätisti tai pitää omana tietonaan.
Oman nimen pidosta tulee lähinnä mileeen varautuminen tulevaan avioeroon, saati sitten se että lapset eivät saa edes isän sukunimeä. Näin eräässä tuttavaperheessä.
Huh. Oman nimen pidosta tulee mieleen lähinnä se, että pitää omasta suvustaan ja sukunimestään. Yhtään siis väheksymättä naisia, jotka ottavat miehensä sukunimen, ihan ymmärrettävää sekin. Vielä 80-luvulla naisen piti ottaa miehensä sukunimi Suomessa (joko niin että pelkkä miehen sukunimi, tai niin että sukunimenä oma sukunimi ja miehen sukunimi). Siihen valoon kun tarkastelee, niin ei ole mikään ihme että monet haluavat pitää oman nimensä. Suoraan sanottuna pidän vähän yksinkertaisena ihmistä, joka ajattelee noin että se oma nimi pidetään jotta voi erota. Aika moni vaihtoi takaisin oman nimensä, kun se tuli lailliseksi. Ihan sen vuoksi, että tykkää siitä omasta nimestään ja kokee sen omaksi identiteetikseen. Enkä nyt tarkoita että miehensä nimen ottava on joku pikkuvaimo, vaan ihan vaan sitä että joka ei ymmärrä miksi toinen haluaa pitää sukunimensä, niin ei oikeastaan varmaan ymmärrä paljon muustakaan mitään. Miehen sukunimi on aikoinaan otettu vain ja ainoastaan koska siinä nainen vaihtaa sukunsa miehen sukuun. Nainen ei ole isänsä vastuulla, vaan on nyt miehensä. Siitä on sitten tullut tapa, jota ei ole enää tuohon liitetty, mutta on jäänyt lakiin. Kun laki on poistunut, niin aika moni ajattelee että miksi se oma sukunimi pitäisi edes vaihtaa, ilman sen kummempia eroaikeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toinen ystävistäni ei ole pyytänyt anteeksi, mutta yritti manipuloida ja syyllistää minua takaisin ystävyyssuhteeseen. Mikä loppui siihen, kun sanoin, että hän on itse vastuussa omista teoistaan ja voidaan selvittää asia, mutta järkevästi ja selvin päin. Hänestä ei ole kuulunut enää ja olen helpottunut.
Toiselle ihmiselle asetin rajat ihan vast ikää ja hän on edelleen täysin ihmeissään siitä, miten minä oikein suutuin kun hän vain ilmaisi mielipiteensä minun henkilökohtaisesta valinnastani ja haukkui mustavalkoiseksi sekä kettuili siitä, että minun kannattaisi varmaan tutustua kriittiseen ajatteluun (annoin hänelle tieteelliset faktat joihin hän ei edes vaivautunut tutustumaan vaan haukkui minut lukematta tyhmäksi). Nyt saa neiti miettiä ihan tahollaan, missä meni vikaan ja ottaa yhteyttä vasta sitten, kun keksii vastauksen. Minulla on muutakin elämää, kuin tuhlata aikaani töykeisiin ihmisiin. Saas nähdä miten käy, minulla ei ole mitään odotuksia asian suhteen. Käy miten käy.
T. Se sama vastaaja (en muista numeroa)
Oot ihana, mun idoli!
t. Eräs joka kerää vasta itseään tuohon, mutta on tulossa
Ymmärrän täysin niitä, jotka haluat pitää oman sukunimen, arvostan ja kunnioitan. Kuten ihan yhtä lailla niitä, jotka haluavat vaihtaa miehensä nimen. Syitä ja taustoja on useita. Niin, ja itse olen feministi ja tasa-arvon kannattaja. KAIKESSA. Myös siinä, että jokainen saa päättää asian niinkuin itse parhaaksi näkee. :)
Luulen muuten ap, että ystävällesi avioitumisesi saattaa olla aika kova paikka. No, en tunne ihmistä, mutta kuulostaa vähän katkeran kitkerältä puheelta. Purkaa sen sitten tuollaiseen ulkoiseen asiaan. Onko ystäväsi itse kenties eronnut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen ystävistäni ei ole pyytänyt anteeksi, mutta yritti manipuloida ja syyllistää minua takaisin ystävyyssuhteeseen. Mikä loppui siihen, kun sanoin, että hän on itse vastuussa omista teoistaan ja voidaan selvittää asia, mutta järkevästi ja selvin päin. Hänestä ei ole kuulunut enää ja olen helpottunut.
Toiselle ihmiselle asetin rajat ihan vast ikää ja hän on edelleen täysin ihmeissään siitä, miten minä oikein suutuin kun hän vain ilmaisi mielipiteensä minun henkilökohtaisesta valinnastani ja haukkui mustavalkoiseksi sekä kettuili siitä, että minun kannattaisi varmaan tutustua kriittiseen ajatteluun (annoin hänelle tieteelliset faktat joihin hän ei edes vaivautunut tutustumaan vaan haukkui minut lukematta tyhmäksi). Nyt saa neiti miettiä ihan tahollaan, missä meni vikaan ja ottaa yhteyttä vasta sitten, kun keksii vastauksen. Minulla on muutakin elämää, kuin tuhlata aikaani töykeisiin ihmisiin. Saas nähdä miten käy, minulla ei ole mitään odotuksia asian suhteen. Käy miten käy.
T. Se sama vastaaja (en muista numeroa)
Oot ihana, mun idoli!
t. Eräs joka kerää vasta itseään tuohon, mutta on tulossa
"Ihanaa", että meitä on muitakin!
Minä otin mieheni sukunimen, koska halveksin vanhempiani ja perhettäni. Oin lastensuojelun asiakas jo reilun vuoden ikäisestä, joten en todellakaan kokenut omaa sukunimeäni omaksi identiteetikseni enkä pitänyt siitä. Olen aina halunnut siitä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä heittäisin romukoppaan tuollaisen liian raskaan "ystävän."
Minun mielestäni kuulostaa vain siltä, että hän on eri mieltä asioista. Siitä saanee keskustella. Ihan normaalia tietääkseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni kuulostaa vain siltä, että hän on eri mieltä asioista. Siitä saanee keskustella. Ihan normaalia tietääkseni.
Saanko veikata? Olet juuri tuollainen "minähän kerron vain omat mielipiteeni"- ihminen, joka kertoo joka käänteessä kenekään kysymättä, mitä mieltä SINÄ olet mistäkin asiasta. Et hyväksy muiden eriävää mielipidettä, vaan muut ovat väärässä ja tyhmiä ja lapsellisia ja yksinkertaisia. Vinkki: lopeta, olet törppö ja kaikkia muita ärsyttää pärmäröintisi ja suuri suusi, mutta he ovat liian kohteliaita sanoakseen sen sinulle suoraan. Vain idiootti laukoo mielipiteitään joka paikassa tilanteesta riippumatta - vaikka ketään ei kiinnosta eikä kukaan ole sitä kysynyt. Harjoittele suun aukomisen sijaan kuuntelua, opit siitä kaikista eniten.
Minulla myös neuvojaystävä. On tullut ohjeita niin työasioissa ( samassa ammatissa olemme mutta eri työpaikoilla),lapsen hoitokuvioissa ja sukulaissuhteissani. Hän alkaa aina inttää ja urkkia asioista joihin en ole ohjeita pyytänyt. Olen alkanut vältellä häntä koska tuen sijaan tuo tuntuu juurikin aliarvioimiselta ja holhoamiselta.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni kuulostaa vain siltä, että hän on eri mieltä asioista. Siitä saanee keskustella. Ihan normaalia tietääkseni.
Kiteytät aika loistavasti tämän ihmistyypin raivostuttavuuden. Eihän tuossa ap:n kuvailemassa tilanteessa ole kysymys siitä, että he ovat eri mieltä asioista. Ei ap:n päätös ole mitään poliittinen kädenvääntö vaan kyse on on ap:n HENKILÖKOHTAISESTA elämästä. Suoraan sanottuna vituttaa just tuollaiset ihmiset, jotka kääntää ihmisten henkilökohtaisiin valintoihin puuttumisen ja niiden arvostelun joksikin yleiseksi salonkikeskustelu-aiheeksi. Sellainen on tunnekylmää tunnevammaisuutta mun mielestä, että "periaatteessa olen tästä asiasta sitä mieltä" ja laa blaa blaa. Joo, ei kiinnosta, mitä mieltä joku on yleisellä tasolla, ystävän tulee tukea ja olla iloinen toisen puolesta vaikkei tajuaiskaan jotain toisen "periaatteelista" valintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuosta nimijutusta olen samaa mieltä kuin ystäväsi, mutta asiat voi myös sanoa nätisti tai pitää omana tietonaan.
Oman nimen pidosta tulee lähinnä mileeen varautuminen tulevaan avioeroon, saati sitten se että lapset eivät saa edes isän sukunimeä. Näin eräässä tuttavaperheessä.
Samalla logiikallahan mies varautuu eroon kun ei vaihda naisen sukunimeen? Naisen nimihän tulee lapsille muutenkin oletusarvona.
Joo, en kattelis tuollaista "ystävää". Tunsin kerran yhden, nyt olemme entisiä ystäviä. Ei tosin vain tuosta syystä, mutta kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuosta nimijutusta olen samaa mieltä kuin ystäväsi, mutta asiat voi myös sanoa nätisti tai pitää omana tietonaan.
Oman nimen pidosta tulee lähinnä mileeen varautuminen tulevaan avioeroon, saati sitten se että lapset eivät saa edes isän sukunimeä. Näin eräässä tuttavaperheessä.
Miksi lasten pitäisi saada juuri isän sukunimi?
Äidin kaikki tietää :)
Ketkä kaikki? Tutut kai lähinnä joille on käynyt selväksi että X on saanut lapsen. Mutta ihan sama juttuhan se on isänkin kanssa, ne jotka tuntevat niin tietävät kyllä lasten isän, tuntemattomat ei mutta eivätpä he tiedä äitiäkään.
Kaverisi on epätyytyväinen omaan elämäänsä, ja on huomannut, että ap hämääntyy hänen jankkaamisestaan. Itse tekisin niin, että lakkaisin sopimasta yhteisiä tapaamisia. Jos kaveri jankkaa jotain aiheesta, vastaisin lyhyesti, enempiä selittämättä että nyt pukkaa niin kiirettä ettei mihinkään väliin ehdi tapaamista järkätä.
Sillehän ei sitten mitään voi, jos kaveri yrittää jotain draamaa järkätä selän takana. Siinähän järkkää, minähän en siinä showssa ole mukana. Ne lähtää mukaan showhun joita kiinnostaa, minua ei.