Millainen on asperger aikuinen, kenties puolisona?

kun sitä painelee, niin siitä tulee totuuksia ruudulle, eiks je. Minä olen asperger, mutta en täytä juuri mitään tästä sinun "anal"yysistäsi, joka toivoakseni onkin sitä tavallisten ihmisten "satiiria", vai oliko tämä nyt sitä "ironiaa"....

Älä odota että Asperger haluaa täyttää mitään sosiaalisia velvoitteita, kuten synttärikutsuille tai ristiäisiin menemisiä. Erittäin helposti saat kirvoitettua kielteisen reaktion noita ehdottamalla, ainakin jos tulevat liian lyhyellä varoitusajalla. Rutiinit ovat tärkeitä. Päivän on oltava mahdollisimman ennustettava ja mitään ei lähdetä tekemään ennenkuin on selvä suunnitelma aktiviteetille.

Asperger ei lue rivien välistä. Hän on umpisokea sille näkymättömälle tekstille. Hänen ajatukset sinua kohtaan ovat ainoastaan sen tiedon varassa mitä suustasi päästät. Joudut pukemaan tunteesi sanoiksi ja perustelemaan kantasi alituisesti. Mitä tarkempi olet sanoistasi, eli mitä vähemmän niihin jää tulkinnan varaa, sen parempi. Asperger ei välttämättä esitä tarkentavia kysymyksiä vaan jää pohtimaan vaihtoehtoja, että "mitäköhän hän nyt tarkalleen ottaen tarkoitti". Saatat saada vastaukseksi hiljaisuutta usein. Tämä ei ole merkki vihamielisyydestä vaan käynnissäolevasta ajattelusta ja pohdinnasta.

Asperger on myös hyvin itsekeskeinen, vähintäänkin sisäänpäin kääntynyt. Tämä ei tee hänestä narsistia tai empatiakyvytöntä sosiopaattia. Jos kaadut vaikka jäisellä kadulla, Asperger ei auta sinua ylös ennen kuin pyydät sitä suullisesti. Päinvastainenkin voi tapahtua, eli hän suorastaan rientää auttamaan! Mutta tämä edellyttää sitä että joku menneisyydessä on sanonut Aspergerille että kaatunut ihminen autetaan aina ylös, tai sitten hän on itse järkeillyt näin, ja luonut siitä säännön itselleen.

Lähtökohtaisesti Asperger on kuin robotti, jolla on tunteet, ja tämä pitää ohjelmoida toimimaan oikein, tilanne tilanteelta, tapaus kerrallaan. Kuten tekoälytkin, Asperger lamaantuu helposti jos jokin erityisen uusi tilanne tulee eteen, ja tämä epäröi kun hän yrittää löytää parasta mahdollista ratkaisua toimia. Tämä vaikuttaa yleiseen toimintatehokkuuteen huonolla tavalla mutta se on vain osa sitä ns. ohjelmointivaihetta (oma termi). Sitten kun ohjelmointivaihe on ohi, eli ts. kun Asperger on elänyt ensimmäiset 20-30 ikävuottaan, voi hänestä tulla erittäin tehokkaastikin ajatteleva ja toimiva yksilö, eli se epävarmuus on karissut lähes kokonaan kun ajatus- ja toimintamallit ovat niinsanotusti selkäytimessä.

Hän ei ole saanut raivokohtausta kertaakaan niiden 16 vuoden aikana jotka olen hänet tuntenut, eikä hän äitinsä mukaan saanut niitä myöskään lapsena. Hän on kylläkin kertonut kerran raivostuneensa eräälle sukulaiselleen ja pakottanut tämän poistumaan ajamastaan autosta kesken matkan.



Miestäni eivät sanat kiinnosta ollenkaan, hänen mielestään puhuminen on yliarvostettua. Hän käyttäytyy monessa mielessä kuin pikkulapsi, myös siinä että kuvittelee minun osaavan lukea ajatuksensa ja siksi hänen ei tarvitse kertoa niitä. Tavallaan: jos rakastaisit minua tarpeeksi (kuten äiti pikkulasta) niin ymmärtäisit tarpeeni sanoitta. Se on kyllä totta, että minun tarpeistani hän ei ole erityisen kiinnostunut.



Vain harva ulkopuolinen epäilisi, että miehelläni on as, ja ihan hiljattain jouduin kertomaan paljon yksityiskohtia kotielämästämme hänen vanhalle ystävälleen, jotta hän uskoisi, että mieheni tosiaan on as. Hän käyttäytyy kodin ulkopuolella lähes 100 % normaalisti, ja se mikä ei ole epänormaalia, menee "hajamielinen professori" -imagon piikkiin. Hän on myös omalla alueellaan tosi nerokas enkä ihmettele, että hän on pidetty ja arvostettu alallaan.

on ollut aina hankala tapaus. On nyt 14 ja olen ajatellu, et millanen aikuinen hänestä mahtaa tulla. Tosiaan keskittyy vain yhteen asiaan kerrallaan ja tekee sen todella tarkasti. Jos joku uskaltaa keskeyttää, niin raivokohtaushan siitä syntyy. Puhuu vain huoliteltua kirjakieltä ja huomauttaa esim. minulle jos erehdyn jostain ihmisestä sanomaan se. Kuuluu sanoa hän!! Tai jos kysyn jotain mihin ei halua vastata, niin sanoo, että Tuollaista ei minulta saa kysyä koskaan. En millään jaksaisi olla kyseisen ihmisen seurassa, kun en koskaan tiedä mitä uskallan puhua tai mitä voisin kysyä. Tavataan noin kerran vuoteen. Onneksi ei sen useammin.

Ei Asperger ihmisiä voi lokeroida. Kaikki he ovat omia yksilöitään ja arvokkaita juuri sellaisina kuin ovat. He kohtaavat erilaisia haasteita arjessaan. As ihmisen puolisona tai vanhempana ei ole helppoa. Itse koen as-pojan äitinä, että lapseni vaatii minulta enemmän kuin "normi" lapsi mutta kyllä hän on myös paljon antanut minulle sekä kasvattanut minua ihmisenä.

kiltti, vilpitön, rehellinen, luotettava, tunnollinen, auttavainen ja älykäs. Ei ymmärrä rahasta mitään, ei muista syödä, ei maksaa laskuja, eksyy omassa kotikaupungissaan. Osaa rakentaa robotin, mutta ei käyttää kännykkää. Hallitsee vaivattomasti laajoja matemaattisia kokonaisuuksia, muttei osaa lajitella pyykkejä.



Sellainen.

:D :D



Eikö pienet linnutkin ole tavallaan, kuin robotteja. Niitä ei ole vain rakennettu metallista, kuten asseja :D



T: 11cm mies

vainoharhainen, uhkaileva, pakkomielteinen, takertuva, äärimmäisen mustasukkainen ja paha suustaan.

Ei enää koskaan :(

nyrkeillä pilkkoa asunnosta huonekaluja esim. saatuaan veromätkyjä. Puhui välillä puutaheinää ja rivouksia, ei voinut hallita sitä. Saattoi esim. traagisissa nuoren ihmisen hautajaisissa päästellä aivottomia sammakoita suustaan ja kehua vainajan olleen seksikäs. Ihan todella arvaamaton välillä, takertuva tosiaan ja vaativa -kuin olisi uhmaikäisen lapsen kanssa seurustellut. Seurustelun päätyttyä aloitti sairaan vainoamisen, joka ei päättynyt ennen lähestymiskieltoa.

Mä en ymmärrä tätä assien hehkutusta tässä ketjussa, kyllähän jokainen sen verran kai tietää että assit on sosiaalisesti äärimmäisen haastavia tyyppejä...

nyrkeillä pilkkoa asunnosta huonekaluja esim. saatuaan veromätkyjä. Puhui välillä puutaheinää ja rivouksia, ei voinut hallita sitä. Saattoi esim. traagisissa nuoren ihmisen hautajaisissa päästellä aivottomia sammakoita suustaan ja kehua vainajan olleen seksikäs. Ihan todella arvaamaton välillä, takertuva tosiaan ja vaativa -kuin olisi uhmaikäisen lapsen kanssa seurustellut. Seurustelun päätyttyä aloitti sairaan vainoamisen, joka ei päättynyt ennen lähestymiskieltoa.

Mä en ymmärrä tätä assien hehkutusta tässä ketjussa, kyllähän jokainen sen verran kai tietää että assit on sosiaalisesti äärimmäisen haastavia tyyppejä...

kuulostaa niiin ärrrssyttävän samalta kuin oma ystävänikin!! hankalaa, muutun hänen seurassa täysin passiiviseksi pomppusäkiksi! jolla ei ole mielipidettä enään jossain vaiheeesa!!itse olen lähempänä kolmeakymmentä!

kilipäitä tässä ketjussa nyt kehutaan, kun on äidit ja puolisot asialla.



Eri asia sitten mitä muu maailma tykkää... eli ei tykkää. Assit on ihan perseestä, ja ne pitäisi steriloida jo lapsena, ettei moinen aivovamma enää leviäisi.

Minulla on diagnosoitu asperger, jota osa lääkäreistä on kyllä ihmetellyt.



Sosiaalisia vaikeuksia oli aiemmin. Nykyään olen yksinäinen ja kenenkään puolisoksi en kelpaa joten ei voi kysyä.



Nykyään pidän enemmänkin muita ihmisiä epäsosiaalisena kuin itseäni. Aspergerista minulle on ehkä kuitenkin 'jäänyt' tietynlainen viattomuus joka on kyllä osin ihan tietoista ja haluttuakin ja ehkä osittain syy siihen miksi olen sinkkuna. En siis jaksa kieroilla, esittää ja teeskennellä että elämä olisi jotain erikoisempaa kuin se on. En jaksa mennä nurkkaan häpeämään jos jonkun käsityskyky ei riitä ymmärtämään minua.



Pidän itseäni ihmisystävänä mutta toisaalta olen sen verran voimakastahtoinen että uskallan kertoa eriäviä mielipiteitä silloinkin kun se ei ole poliittisesti korrektia.

Kaikkia raivokohtauksia ei voi panna asbergerin tiliin. Tosin näyttää siltä, että erilaiset neurologiset ominaisuudet kuuluvat inhimillisen kirjon piiriin.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/12132513

[quote author="Vierailija" time="23.03.2012 klo 18:34"]Älä odota että Asperger haluaa täyttää mitään sosiaalisia velvoitteita, kuten synttärikutsuille tai ristiäisiin menemisiä. Erittäin helposti saat kirvoitettua kielteisen reaktion noita ehdottamalla, ainakin jos tulevat liian lyhyellä varoitusajalla. Rutiinit ovat tärkeitä. Päivän on oltava mahdollisimman ennustettava ja mitään ei lähdetä tekemään ennenkuin on selvä suunnitelma aktiviteetille.

Asperger ei lue rivien välistä. Hän on umpisokea sille näkymättömälle tekstille. Hänen ajatukset sinua kohtaan ovat ainoastaan sen tiedon varassa mitä suustasi päästät. Joudut pukemaan tunteesi sanoiksi ja perustelemaan kantasi alituisesti. Mitä tarkempi olet sanoistasi, eli mitä vähemmän niihin jää tulkinnan varaa, sen parempi. Asperger ei välttämättä esitä tarkentavia kysymyksiä vaan jää pohtimaan vaihtoehtoja, että "mitäköhän hän nyt tarkalleen ottaen tarkoitti". Saatat saada vastaukseksi hiljaisuutta usein. Tämä ei ole merkki vihamielisyydestä vaan käynnissäolevasta ajattelusta ja pohdinnasta.

Asperger on myös hyvin itsekeskeinen, vähintäänkin sisäänpäin kääntynyt. Tämä ei tee hänestä narsistia tai empatiakyvytöntä sosiopaattia. Jos kaadut vaikka jäisellä kadulla, Asperger ei auta sinua ylös ennen kuin pyydät sitä suullisesti. Päinvastainenkin voi tapahtua, eli hän suorastaan rientää auttamaan! Mutta tämä edellyttää sitä että joku menneisyydessä on sanonut Aspergerille että kaatunut ihminen autetaan aina ylös, tai sitten hän on itse järkeillyt näin, ja luonut siitä säännön itselleen.

Lähtökohtaisesti Asperger on kuin robotti, jolla on tunteet, ja tämä pitää ohjelmoida toimimaan oikein, tilanne tilanteelta, tapaus kerrallaan. Kuten tekoälytkin, Asperger lamaantuu helposti jos jokin erityisen uusi tilanne tulee eteen, ja tämä epäröi kun hän yrittää löytää parasta mahdollista ratkaisua toimia. Tämä vaikuttaa yleiseen toimintatehokkuuteen huonolla tavalla mutta se on vain osa sitä ns. ohjelmointivaihetta (oma termi). Sitten kun ohjelmointivaihe on ohi, eli ts. kun Asperger on elänyt ensimmäiset 20-30 ikävuottaan, voi hänestä tulla erittäin tehokkaastikin ajatteleva ja toimiva yksilö, eli se epävarmuus on karissut lähes kokonaan kun ajatus- ja toimintamallit ovat niinsanotusti selkäytimessä.

[/quote]

Hyvä kuvaus tyypistä. Juuri kuin eksäni ja nyksäni. En ymmärrä, miksi näihin lieviin asseihin alan. Tulen sairaaksi niiden kanssa. Tuntuvat sieluttomilta, kun ne pitää ohjelmoida.

Mies, joka sai ehdotuksen, että olisi asperger-piirteitä, meni nettiin ja luki siitä, ja oli heti vakuuttunut, että näin on, sillä hänen mielestään hän oli superälykäs vaikkakin sosiaalisesti kyvytön. Voisin sanoa, että vain toinen näistä ominaisuuksista piti paikkansa.

Voi rakkaat netti-ihmiset! Olette selvästi sekoittaneet As:n Ass:n. On totta, että me aspergerit emme ole helpoimpia ihmisiä. Mutta se, että asperger aiheuttaa kuormitusta sosiaalisissa tilanteissa, päivittäisen arjen pyörittämisessä, ihmissuhteissa jne.. ei kuitenkaan ole syynä siihen, että toiset ihmiset vain ovat Asseja. Ass taas on englantia ja suomennettuna, ihmisestä sanottuna tarkoittaa p#rs#r#!k@@. Joku on kärttyinen saatuaan syöpädiagnoosin. Pitäisikö tämä yhdistää siihen, että kaikki syöpäpotilaat ovat kärttyisiä?

se vähän kuulostais...itselläni myös asperger mutta se on lieventynyt lapsuudesta aika paljon ja olen oppinut elämään asian kanssa...

Varsinkin tuo, etta kun tullaan kylaan, niin aamuun saakka saattetaan laatoittaa pesuhuonetta, etta saadaan mieleinen. Mulla ihan sama.

ja tuo ei kuulosta yhtään häneltä. Eivät he kaikki tietysti samanlaisia olekaan.



Hän on erittäin taiteellinen ja herkkä ihminen. On myös tarvittaessa paha suustaan mutta ei mikään raivopää eikä tuollainen totuuden torvi. Sosiaalisesti hän on taitava mutta ihmisten kanssa tekemisissä oleminen rasittaa häntä kohtuuttomasti, ts jonkun kahvilla käymisen jälkeen hän on aivan puhki. Ei kykene normaaliin työelämään sillä palaa loppuun hetkessä kun ei vaan kestä sosiaalisuutta. Ei hänellä mene sukset ristiin, mutta ei vaan pää kestä.

on ollut aina hankala tapaus. On nyt 14 ja olen ajatellu, et millanen aikuinen hänestä mahtaa tulla.



Tosiaan keskittyy vain yhteen asiaan kerrallaan ja tekee sen todella tarkasti. Jos joku uskaltaa keskeyttää, niin raivokohtaushan siitä syntyy.

Puhuu vain huoliteltua kirjakieltä ja huomauttaa esim. minulle jos erehdyn jostain ihmisestä sanomaan se. Kuuluu sanoa hän!! Tai jos kysyn jotain mihin ei halua vastata, niin sanoo, että Tuollaista ei minulta saa kysyä koskaan.



En millään jaksaisi olla kyseisen ihmisen seurassa, kun en koskaan tiedä mitä uskallan puhua tai mitä voisin kysyä. Tavataan noin kerran vuoteen. Onneksi ei sen useammin.

oli nuoremapana täsmälleen ap:n kuvailema ja myös isän käytös täsmää sanasta sanaan! Emme voi kuitenkaan tarkoittaa samaa perhettä, koska tuntemani perheen poika on jo huomattavasti vanhempi.

Sukulaisen lapsi (4v.) on ollut erikoinen aivan pienestä asti. Ei ota minkäänlaista kontaktia, "yhden ilmeen lapsi" ja pelaa palapelejä vaikka tuntikaupalla, sekä on motorisesti tosi kömpelö ja saa todella kovia raivareita. Perhepäivähoitaja on ehdottanut lisätutkimuksia ja erityislastentarhanopettaja on käynyt tapaamassa lasta. Aspergeria epäillään.

Isänsä on aina ollut vaikean ihmisen maineessa- on yksiniittinen ja -oikoinen. Tietää asiat aina paremmin kuin kukaan muu ja käyttäytyminen ei jotenkin ikinä sovi tilanteeseen. Erityisesti pamauttelee kaikenmaailman totuuksia ihan tuosta vaan. Esim. tulee kylään ja alkaa jakamaan remontointiehdotuksia ennen kuin saa kengät jalasta. Saa myös kovia raivareita. On erittäin kätevä käsistään, mutta aivan liiallisuuteen asti pedantti. Tekee pesuhuoneen laatoitusta vaikka aamuyöhön, että saa mieleisensä. Vaihtaa myös työpaikkaa jatkuvasti, kun aina menee sukset ristiin jokun kanssa, useimmiten esimiehen.

Ei voi välttyä ajatukselta, että onko isän asperger mahdollisesti periytynyt lapselle?