Voiko vammaisen lapsen toimittaa laitoshoitoon?
Tiedän, että liikun nyt herkällä maaperällä, ja hävettää kysyäkin tätä. En vain ole löytänyt netistä löydy suoraa tietoa, joten kysyn täällä:
Jos sattuisi käymään niin, että syntyy vammainen lapsi, voiko hänet toimittaa laitoshoitoon ja kuinka painavin perustein?
Entä kuinka hyvin osittainen laitoshoito onnistuu, esim. viikot laitoksessa, jotta vanhemmat voivat työskennellä epäsäännöllisin työajoin, tai viikonloput, että saa vapaata hoitovastuusta?
Entä jos sattuu olemaan pienempi paikkakunta ja vammaispalvelut heikompia, niin onko kunta velvollinen ostamaan laitoshoitoa tai muita palveluita esim. naapurikunnasta?
Kommentit (23)
on suurin osa lapsista niin, että ovat esim. vuoroviikoin kotona ja laitoksessa. Osa hoidossa vain lakisääteiset omaishoitajan vapaat (oliskohan 2pv/kk) ja pieni osa kokoaikaisesti. Muista en tiedä :)
saat ne tuet mitkä lain mukaan saat.
Kunnan ongelma se ei ole.
Luultavasti lopulta muuttaisit asumaan lähemmäs palveluja.
Vanhemmat elättävät lapsen.
Ole varovainen kun kerjäät apua sossuilta. He siirtävät sinut lastenhoitopuolelle, tai pelalle. Pelan tehtävä on huolehtia että perhe pärjää tai loytää keinon itse pärjätä. Se ei ole perheelle automaattinen piika-apu.
Jos heidän mielestä ette pärjää omillanne, lapsi huostaanotetaan.
Sori, et saa kenestäkään automaattista palkanmaksajaa.
kieltäydyt häntä kotiin viemästä. Muuten laitoshoitoon ei noin vaan mennä. Jonotusaika riippuu paikkakunnasta ja hoitopaikkojen määrästä.
luulisin, että laitoshoitoon tarvitaan vaikeavammaisuus diagnoosi, mutta sitten on tietysti näitä vammaispalvelulakiin sisältyviä tukimuotoja ja apuja. Tietysti jokaisella on myös oikeus luopua lapsestaan ja silloin lapselle sosiaalitoimi etsii parhaan hoitopaikan.
Tiedän monta perhettä jotka ovat tehneet niin. Eräässä perheessä ei edes kerrottu että heillä oli ollut vammainen lapsi ennenkuin se kuoli.
Kyllähän vaikeasti vammaisten lasten kanssa on niin, että kun vanhemmat eivät kerta kaikkiaan enää jaksa tai pysty hoitamaan lasta kotona, on mahdollista saada laitospaikka tai vastaava intervallipaikka. Tällöin ei kyseessä ole mikään huostaanotto vaan ihan kunnan/kaupungin normaali toiminta.
Jonottaa täytyy vähemmän tai kauemman aikaa.
kun vanhemmat eivät kerta kaikkiaan enää jaksa tai pysty hoitamaan lasta kotona, on mahdollista saada laitospaikka tai vastaava intervallipaikka. .
jokainen uskoo tuon olevan itsestäänselvyys, mutta tosi paikan tullen moni kokeen avun olevan olematonta.
Sitä on vai pärjättävä. Sitä on vain perhe omilla rahoilla elätettävä. Ja pidä huoli säästoistä jotta voit huolehtia siitä että lapsellesi jää perintoä.
koska hänen hoitamisensa vie paljon aikaa ja voimia joka päivä (lue = tarvitsee aikuisen apua ja hoivaa 24/7). Muiden lastemme ja oman jaksamisemme takia lapsi on nyt osittaisessa laitoshoidossa. Tunnen koko ajan syyllisyyttä siitä, että lapseni on välillä laitoksessa mutta toisaalta vuosia jatkuneen hoitotyön jälkeen nautin "helpommista" päivistä... Lapselle laitos ja kaikki hoitajat ovat tuttuja; hän käy siellä kouluakin (siis myös kotoa käsin). Hän on siellä todella hyvässä hoidossa ja siitä huolimatta laitospaikan pyytäminen hänelle tuntui hirveältä. Ulkopuolisten on helppo arvostella ja kritisoida mutta meidän päätöksen takana on koko perheen hyvinvointi.
voin vain kuvitella miten vaikea tuo päätös on teille ollut siitä huolimatta, että kokonaisuuden tunnette parheitsen te ja läheiset ammattilaisenne. Hoidan itse kahta vaikeavammaista lastani ja jaksan tällä hetkellä siksi, että heillä on kuntouttava päivähoito ja saan omaishoidonvapaat. Jatkossa taukoa tulee koulupäivän ajaksi. Kuinka monta päivää lapsenne on laitoshoidossa/kk?
Kiitos hyvästä vastauksesta sinulle ja kaikille muillekin tässä viestiketjussa. Pelkäsin, että kysymystäni pidetään tylynä ja saan liudan haukkuja - mielestäni kaikkien lasta toivovien kannattaisi miettiä, että mitä sitten, jos eteen tuleekin hyvin haastava tilanne.
Mutta itse lisäkysymykseen... kuinka kauan hoidit lastasi kotona? Itse mietin sitä, että minun ei olisi taloudellisesti mahdollista jäädä kotiin normaalia n. vuoden äitiyslomaa pitemmäksi ajaksi tai toisaalta työaikani ovat epäsäännöllistä ja työni sisältää myös reissausta. Tällainen on toki haastava kuvio kaikissa lapsiperheissä, mutta erityislasten kohdalla varmasti vieläkin isompi kysymys. Miten pitkälle kunta/kaupunki odottaa perheiden venyvän? Esim. työssäkäynti, työajat jne.?
Tämä on vanha ketju, mutta minulle ajankohtainen aihe ... Lapsellani on keskivaikea älyllinen kehitysvamma ja häiriökäytöksen määrä on lisääntynyt. Omaishoitovapaat eivät oikein enää riitä, ja olen miettinyt lapsen sijoittamista kodin ulkopuolelle.
Minkä ikäisenä muiden lapset ovat muuttaneet laitoshoitoon pois kotoa?
Tämä on vanha ketju, mutta ongelma on edelleen ajankohtainen, vaikka tälläiset laitokset on määrä lopettaa http://autisticjungle.blogspot.fi/
Totuus on että laitosmaisesta hoitokulttuuristä on Suomessa vaikea päästä irti, vaikka mitä sinitaivaita rakennettaisiin, ja luvattaisiin 10 kaunista ja ... Totuus on se että yhteiskunnalla ei ole halua myöntää varoja vaikeasti vammaisille ihmisläheiseen kodissa asumiseen. Oma vaikeasti vammainen lapsuudenkodistaan omaan erääseen uuteen asuntoryhmään kuuluvaan omaan asuntoon muuttanen lapsemme arki on sitä, että hänen täysin asumista varten varusteltu asuntonsa, josta hän maksaa täyttä vuokraa, on hänen makuuhuoneensa ja kylpyhuoneensa ja vessansa, koska avustajaresursseista ei riitä kuin silloin tällöin ketään seurustelemaan ja puuhastelemaan asukkaan kanssa hänen omassa kodissaan ja asunnon ulkopuolisissa aktiviteeteissa . Suuren osan ajasta hän viettää jossakin laitosmaisessa päivätoiminnassa arkipäivisin ja muulloin asuntonsa yhteydessä olevassa yhteistilassa suoritettavissa arkisissa perushoitotoimissa ja muina aikoina yhteistiloissa muutaman muun vammaisten seurassa katsomassa televisiota halusipa tai ei, jossa uksi hoitaja voi vahtia useampia. Henkilökuntaa on niin vähän, että asukkaat joutuvat olemanaan pitkiä aikoja omissa oloissaan tekemättä mitään. Henkilökohtaisesta tutusta avustajasta, joka olisi koko ajan seurana ei ole toiveitakaan. Joskus harvoin on jotakin asunnon ulkopuolista aktiviteettia. Tällaistako kaikessa avustettavan vammaisen elämä tulee olemaan hamaan loppuelämään asti? Niin kauan kuin vanhempia ja muita avustamiseen osallistuvia omaisia on olemassa, elämässä on jotain sisältöä. Meillä vanhemmilla ei ole muuta tehtävää kuin päästää irti raskain sydämin. Vanhuksena 'lapsen' hoitaminen lapsuudenkodissaan ei enää onnistu.
17 vuotta sitten saimme hyvin vaikeavammaisen ihanan tyttölapsen. Oli heti selvää että hoidan häntä kotona niin paljon kuin pystyn. Suomessa on valitettavasti vallitsevana käytäntö, että kotihoitoa ei juuri tueta. Riippuu täysin paikkakunnasta missä asuu, mitä tukea kotihoitoon saa. On selvää , että kaikki ratkaisut ovat kompromisseja. Meillä lapsi asuu viikon kuukaudessa asuntolassa, tykkää siellä olla, koska pienestä pitäen saanut siellä hyvää hoitoa. Kotiin ri paljon hoitoapua ole saatu. Äitinä ollut vaikeaa töisdä käynti, mutta jotenkin sinnitellyt. Jälkensä jättänyt tämä kova elämä perheeseen. On 2 muutakin lasta ja meillä vanhemmilla ei ole ollut kovinkaan hyvä parisuhde 17 vuoteen. Mutta näiden vuosien jälkeen edelleen tekisin saman päätöksen. Kaveria ei kuulkaa jätetä jos sattuu syntymään vaikeavammaisena. Siinä tilanteessa ryhdistäydyt ja otat vastuun siitä että jos lapsen olet alulle laittanut, niin myös olet hänelle hänen arvoisensa vanhempi. Näin se on.
Jos lapsi on sellainen joka joutuu käyttämään pyörätuolia liikkumiseen niin aika herkästi hänet laitetaan Valteri-kouluun opiskelemaan. Näitä on Suomessa kolme: Mäntykangas Kuopiossa, Ruskeasuo Helsingissä ja Tervaväylä Oulussa.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi on sellainen joka joutuu käyttämään pyörätuolia liikkumiseen niin aika herkästi hänet laitetaan Valteri-kouluun opiskelemaan. Näitä on Suomessa kolme: Mäntykangas Kuopiossa, Ruskeasuo Helsingissä ja Tervaväylä Oulussa.
Valtereita on kuusi, ja niihin päästäkseen/joutuakseen pitää olla todella, todella vaikeavammainen. Meillä on vaikeasti monivammainen poika, ja ainoa Valteri-koulu mihin edes hakemalla pääsisi, olisi Jyväskylän näkövammaisten yksikkö.
terveestä tai sairaasta, niin tehdään huostaanotto ja lapsi sijoitetaan kodin ulkopuolelle.
Vapaaehtoisena palveluna tai niin, että on sanavaltaa voi olla hankalampi saada.