RISTIINNAULITSEMINEN kerrotaanko siitä jo päiväkodissa?

seurakuntataloon katsomaan "tyhjä hauta"-nukketeatteriesityksen. En pahastu.

kun seurakunnan kerhossa tädin hiukan kertoivat pääsiäisestä. Vastuutonta toimintaa.

jos sinulla on siihen maahdollisuus. Virikelapset vievät työssäkäyvien lapsilta paikan.

Kävin srk:n päiväkerhoa ja siellä valistettiin seikkaperäisesti meitä 4-5-vuotiaita ristiinnaulitun kärsimyksistä. Näin painajaisia ja kärsin pelkotiloista vaikka vanhempani kuinka yrittivät vakuutella ettei ketään enää nykyisin ristiinnaulita. Huh, toivottavasti nykylapset säästyvät tiettyjen tapahtumien yksityiskohdilta.

Käsittääkseni. Toki voit toivoa että lapsesi ei osallistu pääsiäisen aikaan tilanteisiin joissa ristiinaulitsemisesta puhutaan. Sehän on jokaisen vanhemman oikeus että saa päättä osallistuuko lapsi kristilliseen kasvatukseen vai ei.



Meillä ei ainakaan ole päiväkodissa lapset järkyttyneet pääsiäisen aikaan vaikka ovat hartaudessa ollet mukana. Ei siellä mitenkään mässäillä sillä ristiinnaulitsemisella, enemmänkin korostetaan ihan muita asioita pääsiäisen kertomuksesta. En usko että teilläkään kerrotaan päiväkodissa mitenkään yksityiskohtaisesti mitä ristiinnautlitseminen tarkoittaa...



Ymmärrän siis kyllä että et halua välttämättä lapsesi paikalla olevan, ja edelleenkin sinulla on siihen oikeus. Kerro päiväkodille mitä haluat.

Ei pitkäperjantain ja pääsiäisen kristillinen sanoma ketään lasta järkytä kun se kerrotaan lapselle sopivalla tavalla. Kumma juttu, että lasta pitää suojella edellä mainitulta mutta päiväkotitenavat saavat televisiosta katsoa ilta illan perään ties mitä moskaa, mm. Salkkareita tai piirrettyjä joissa tuhotaan ja vahingoitetaan toista lapsen silmien edessä. Jeesuksen ristinkuolemasta he saavat tietääkseni suodattaa kuulemansa niin kuin kehitysvaiheelleen pystyvät ja suuri vastuu on toki kertojalla. Päiväkodeissa ei ole pakko osallistua uskontokasvatukseen! Ja ne jotka osallistuvat, kuulevat keskeisistä asioista niin kuin ne Raamatussa kerrotaan, niin joulusta kuin pääsiäisestäkin.

Sanoi että näkee varmasti painajaisia niistä Jeesus-jutuista, ja miksi niitä kamalia juttuja pitää kertoa. En osannut vastata. Olen ajatellut, että on hyvä tuntea kristinusko, vaikkei uskovaisia ollakaan, mutta ehkä sittenkin pitäisi jättää nuo kirkkokäynnit väliin. Tyttö on hyvin herkkä eikä muutenkaan katsele mitään liian rajuja ohjelmia.

Tuohon maailmanaikaan se oli tavallista.



Se, että on Jeesus Jumalan poika, on eri asia, mutta ristiinnaulitseminen on ollut totta.

Miten ME ollaan päästy asian yli lapsena? Miksi asia on nykyään jotenkin paljon isompi ja pahempi kuin 20-30 vuotta sitten...Kysynpähän vaan!

Siis jos noin järkyttyvät pääsiäisen tapahtumista?

Entä giljotiini, hirsipuu, sodat sekä kaikki muu tappaminen maailmassa? Eikö sitä vain ole?

Päiväkodin hoitsu kertoi, että 3v.-4v. oli kerrottu kirkossa ristiinnaulitsemisesta jne ja oli itsekin järkyttynyt siitä miten asia oli kerrottu :( en todellakaan olisi toivonut, että he olisivat kertoneet tuon ikäisille noin asiasta :/ Tyhmää ja vastuutonta touhua!!

kerrotaanko RISTIINNAULITSEMISESTA, sillä minulla ei ole päiväkoti-ikäistä.

lapsen iän mukaisesti. Toki lapset ovat erilaisia, joten koskaan ei voi olla varma, kenen herkkyyden mukaan toimitaan. Oma poikani ei ole koskaan nähnyt painajaisia liittyen pääsiäiseen, mutta eräs taidetapahtuma päiväkodissa (vaikuttava musiikkin yhdistettynä lapsen mielestä pelottavaan kuvaan) pyöri lapsen mielessä pitkään. Myös muut lapset puhuivat peloistaan (kuvan hahmo tulee yöllä kotiin jne.). Päiväkodin henkilökunta myönsi, että olivat arvioineet lasten kestokyvyn ja kypsyyden väärin. Tekevälle - vastuullisellekin - sattuu arviointivirheitä. Niistä voi ottaa opiksi ja käydä tilanne lasten kanssa huolellisesti läpi niin kauan kuin lapsi tarvitsee tukea.



Joitakin ihmisiä (aikuisia) pitkäperjantain tapahtumat järkyttävät siksi, että he haluaisivat pitää pääsiäisen pelkkänä tipu-pupu-askartelujuhlana. Miksi pilataan lasten (ja aikuisten) hyvä mieli? Samalla aikuiset voivat ihan turtana seurata uutisista ihmisten julmuutta ja pahuutta, eikä kukaan nosta melua siitä. Korkeintaan vaihdetaan kanavaa. On kuin Jeesuksen kuolema olisi tämän maailman ainoa hirmuteko.



Itse en näe tarpeellisena enkä hyvänä minkäänlaista Jeesuksen kärsimyksellä mässäilyä. Pääsiäisen ydin on kuitenkin ylösnousemuksen ilossa ja toivossa. Lapsi ei kuitenkaan mene rikki, jos hänelle sanotaan, että Jeesus kuoli. Kaikki kuolevat - tavalla tai toisella.



Koska meillä puhutaan uskonasioista muulloinkin kuin joulun ja pääsiäisen alla, lapset ovat luonnollisesti ja pikkuhiljaa saaneet syventää käsitystään pääsiäisen tapahtumista. Jeesuksen kärsimys ei ole ollut ylitsepääsemättömän vaikea asia. Sen sijaan muusta väkivallasta puhuminen on mietityttänyt. Minkä ikäiselle voi puhua ja millä tavoin siitä, että ihmiset - nykyään, ei vain menneisyydessä - tekevät pahaa itselleen ja toisilleen? Myös metsästämisestä ja teurastamisesta puhuminen tuntuivat aikoinaan pahalle. Mitä: syödäänkö me oikeeasti ammuja ja kanoja? Miten joku voi tappaa metsän pupun (jäniksen)?



Itselleni kolahti muuten vasta parikymppisenä, että Jeesuksen kuolema ei ollut mikään symbolinen tapahtuma tai siisti "Jeesus nukkuu pää kalleellaan" -kuvaelma. Olin kuitenkin käynyt alle kouluikäisestä asti seurakunnan kerhoissa, tuijottanut satoja tunteja lapsuuden kotikirkon alttaritaulua, missä oli Jeesus ristillä, ollut isosena jne. Jokin mielen suoja käsittelee vain sen verran kuin pystyy ottamaan vastaan, jos ilmapiiri on muuten turvallinen ja pakottamaton.

Kumpikaan ei ole ymmärtänyt järkyttyä ristiinnaulitsemisesta. Juttuahan ei jätetä siihen, että Jeesus kuoli ristillä vaan se juttu jatkuu sillä, että Jeesus nousi kuolleista ja elää ikuisesti.



Me on tuota myös kotona kerrottu ja luettu lastenraamatusta, eikä ikinä jätetä kesken siihen, että Jeesus on kuollut. Tokihan ne lapset voi järkyttyä, jos ei kerrota miksi näin tapahtui ja etenkin jos ei korosteta sitä iloista asiaa, että Jeesus ei jäänyt sinne ristille tai hautaan.

Ei ristiinnaulitsemisesta tarvitse minkään ikäisten kanssa hekumoida, miten "luut murskautuvat ja veri valuu". Monet rippikoululaiset tosin ovat oma-aloitteisesti hyvin kiinnostuneita miettimään, mihin kohtiin naulat iskettiin ja kuoliko Jeesus verenhukkaan vai kivun aiheuttamaan shokkiin jne. Nämä kysymykset on otettava tosissaan vastaan, mutta niihin ei ole syytä jäädä piehtaroimaan.



Pitkäperjantaita voi käsitellä esimerkiksi Jeesuksen opetuslasten näkökulmasta: miten surulliselta heistä mahtoi tuntua, kun heidän ystävänsä kuoli. Siksi pitkäperjantain väri on surun musta, hautajaisten väri. Pitkäperjantaista pitää tietysti siirtyä myös ylösnousemuksen toivoon: Jumala on kanssamme silloinkin, kun elämässä tuntuu vaikealle tai surulliselle. Jumala ei jättänyt opetuslapsia loputtomaan suruun, vaan Jeesuksen kuolleista herääminen sai heidät ensin hämilleen ja myöhemmin iloisiksi. Ei olemassa niin pahaa asiaa, etteikö Jumala aina antaisi anteeksi. Meidän on vaikea tajuta, miksi Jeesuksen täytyi kuolla, mutta hän kuoli, jotta me saisimme elää elämäämme iloiten ja hyvillä mielin.



Jotenkin tällaisilla sanoilla lapsille voi puhua pääsiäisestä.

Noh, meidän lapselle kerrottiin 4-vuotiaana seurakunnan kerhossa ja se poti sitä ihan vaisuna kaksi päivää, minkä jälkeen aamulla nousi huuten sängystä ja tuli syliin itkemään, ei pystynyt sanomaan mikä hätänä. Sitten itkemisen jälkeen sovitteli käsiään ristiin ja mutisi jotain ristiinnaulitsemista.

aivan liian vaikeita asioita ton ikäiselle.

Muistikin aluksi väärin, kun jeesus laitettiin peiton alle ja lyötiin kolme kertaa miekalla.

Liian julmaa pienelle lapselle kerrottavaksi.

Omat lapseni on ollut aina kotihoidossa (tietysti kouluikään saakka), eikä ole tarvinnut taas tuollaistakaan murehtia...

Jeesuksesta. 6-vuotiaan mielessä on paljon isoja mörköjä ihan ilman pitkäperjantaitakin.

Kerrotaan ja oma poikanin täytti juuri 6v. ja aivan liian vaikeita asioita ton ikäiselle. Muistikin aluksi väärin, kun jeesus laitettiin peiton alle ja lyötiin kolme kertaa miekalla. Liian julmaa pienelle lapselle kerrottavaksi.

kerrottu siitä päiväkodissa, kun olin lapsi. Ala-asteella oli ihan määritelty ikäraja, 3-luokkalaisille puhuttiin vasta ristiinnaulitsemisesta. Tämä siis vuonna -93.