SK

Edelliseen viestiini lisätäkseni ajoin siis takaa sitä, että esimerkiksi valtion ei nähdäkseni tule tehdä hirveästi mitään juuri syntyvyyden vuoksi. Eli valtio voi esimerkiksi yrittää vastata yksinäisyyteen, terveydellisiin ongelmiin, vanhempien uupumukseen yms., jonka sivutuotteena voi olla syntyvyyden parantaminen, mutta pelkkien lapsien tehtailun tukeminen sinänsä ei vaikuta välttämättä aiheelliselta.

Olen M32 ja haluaisin muutaman (1-3) lapsen. Näkisin lapsettomuuteni syynä ensisijaisesti parisuhteen puutteen. Parisuhteiden puutteelle taas voi löytyä useampikin selittävä tekijä, kuten vähäinen läsnäolo yöelämässä tai sairaalloinen ylipaino.

En muuten ainakaan itse pidä syntyvyyden laskua minään hirveänä eksistentiaalisena kriisinä. En siis lähtisi ekstrapoloimaan nykyisistä syntyvyysluvuista mitään ihmisten sukupuuttoa tai vastaavaa, sillä ne voivat selvästi vaihdella paljonkin tilanteen mukaan. 

Vaikka syntyvyyden nopea lasku voi aiheuttaa joitakin yhteiskunnallisia ongelmia, niin matala syntyvyys ei ehkä sinänsä ole myöskään taloudellisesti niin hirveä asia, kuin miksi sitä joskus esitetään. Taloudellisen kehityksen kannalta olennaisinta on nähdäkseni tuottavuus, ja vaikka nuori väestö voi hetkellisesti lisätä talouskasvua, niin väestö tuskin voi pitkäjänteisesti pysyä nuorena. Kaikista nuorista tulee siis joskus vanhoja, eivätkä vauvabuumit ole ratkaisu talouden rakenteellisiin ongelmiin, vaikka ne voivat osittain peittää niitä alleen.

Vierailija kirjoitti:

"-miksi ette pidä muiden seurakuntien uudestisyntyneitä kristittyjä pelastuksen tiellä olevina? Ja älkää pliis sanoko että Jumala vain tuomitsee. Kyllä te käytännössä erottelette."

Vl-näkökulmasta muissa seurakunnissa ei ole uudestisyntyneitä kristittyjä tai jos onkin, he löytävät tiensä vl:n yhteyteen kuullessaan vl-opetusta. Lammas tunnistaa oman paimenensa äänen eikä seuraa muita paimenia. 

Tämä ei niinkään ole järkevä selitys sille, miksi kyseisen ryhmän jäsenet eivät pitäisi muita pelastuksen tiellä olevina/uskovaisina/vastaavina, vaan enemmänkin vain toteamus, että noin tosiaan tehdään. 

Vertaa: 

K: "Miksi aatetta X seuraavat eivät pidä muita moraalisina?"

V: "Koska aatteen X seuraajien näkökulmasta muut eivät ole moraalisia."

Vastaus voi olla periaatteessa totta, mutta se ei ole mitenkään hirveän valaiseva tai älyllisesti kiinnostava.

Tuo pointti äänen tunnistamisesta jää hieman hämäräksi, ja ehkä sitä voisi jotenkin avata. Näkisin tuon tyylisissä selityksissä kuitenkin aika ison riskin sille, että se pelkistyy siihen, että joillain on vain tunne tai kutina siitä, että he ovat oikeaoppisia ja muut väärässä ilman, että asialle on mitään sen suurempia perusteluja.

Vierailija kirjoitti:

On myös turha rukoilla että lopun ajat eivät tapahtuisi.Kaikki tapahtuu ennalta suunnitelman mukaan. 

Jos kaikki tapahtuu suunnitelman mukaan, ovat kaikki muutosta pyytävät rukoukset tuon suunnitelman vastaisia, elleivät ne kuulu jonkinlaiseen korkeamman tason metasuunnitelmaan. Eli esimerkiksi sairaan parantumista pyytävä rukous on jumalan suunnitelman vastainen, sillä jumalan suunnitelmaan kuuluu kyseisen henkilön sairaus. Samoin esimerkiksi henkisen parannuksen toivominen paheelliselle henkilölle olisi suunnitelman vastaista, koska kyseisen henkilön paheellisuus kuuluu suunnitelmaan.

Jos taas ajatellaan, että kaikki jumalan näennäisen suunnitelman vastaisuus on osa jumalan varsinaista suunnitelmaa, niin jumalan esitetyn suunnitelman vastustus ei ole hänen oikean suunnitelmansa vastaista, vaan juuri sen mukaista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska Jumalan seurakunta on yksi. Siinä vallitsee vain yhdenlainen uskonkäsitys.

”Kristuksen seurakunta on yksi
Kristuksen seurakunnasta Pyhä Raamattu käyttää monia nimityksiä. Tuttuja kuvia ovat muun muassa Kristuksen ruumis, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa, elävän Jumalan kaupunki, Jumalan huone, Jumalan perhe, viinipuu ja lammashuone. Monista nimistä huolimatta Kristuksen seurakunta on yksi.

Apostoli Paavali havainnollisti Jumalan seurakunnan olemusta ja sen jäsenten elimellistä yhteyttä puhumalla ruumiista ja sen jäsenistä: ”Yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.” (Ef. 4:4–6.) Ruumiissa on monta jäsentä, mutta ne muodostavat yhden kokonaisuuden. Jäsenet palvelevat toisiaan suorittamalla eri tehtäviä. Ne eivät kilpaile keskenään. Jos sairaus vioittaa jotakin ruumiinjäsentä, toiset jäsenet kärsivät siitä. Jumalan seurakunnassa on monia lahjoja, mutta siinä on yksi ja sama uskon henki. (1. Kor. 12.)

Uskonpuhdistaja Martti Luther opettaa selittäessään apostolista uskontunnusta: ”Minä uskon, että maan päällä on pelkkien pyhien pyhä, pieni joukko ja seurakunta yhden ainoan pään, Kristuksen, alaisena, Pyhän Hengen kokoon kutsumana. Se on samassa uskossa, mielessä ja käsityksessä; sillä on monenlaisia lahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, vailla ryhmittymisiä ja jakautumisia. Minäkin olen sen osa ja jäsen, sen omistamista rikkauksista osallinen. Siihen Pyhä Henki on minut saattanut ja siihen liittänyt siten, että olen kuullut ja yhä edelleen kuulen Jumalan sanaa.” (Iso katekismus.)

Joulupäivän saarnassaan Luther sanoo: ”Jumalan seurakunta ei siis ole ’puu eikä kivi, vaan joukko uskovaisia ihmisiä; heihin tulee pitäytyä ja katsoa, miten he uskovat, elävät ja opettavat; heillä on varmasti Kristus keskuudessaan. Sillä kristillisen kirkon ulkopuolella ei ole totuutta, ei Kristusta eikä pelastusta.’” (Luther: Kirkkopostilla, Joulupäivän saarna.)

Jumalan seurakunta ei ole mikä tahansa yhteisö. ”Se on pääasiallisesti sydämissä oleva uskon ja Pyhän Hengen synnyttämä yhteisö.” Sillä on ulkonaisena merkkinä ”puhdas evankeliumin oppi ja Kristuksen evankeliumin mukainen sakramenttien hoito”. Tällaista seurakuntaa sanotaan Kristuksen ruumiiksi, ja sitä Kristus Hengellänsä uudistaa, pyhittää ja hallitsee. (Augsburgin tunnustuksen puolustus 7, 8:5.)

Kirkkomme päätunnustuskirjassa, Augsburgin tunnustuksessa, sanotaan: ”Myös opetetaan, että aina ehdottomasti on ja pysyy yksi, pyhä, kristillinen seurakunta. Se on kaikkien uskovien yhteisö, joiden keskuudessa evankeliumi puhtaasti saarnataan ja pyhät sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan.”

https://www.paivamies.fi/artikkelit/jumalan-seurakunnan-olemus-ja-tehtava-6.42.20439.bfa993224e

En ainakaan itse näe, miten lainaamasi perusteella johonkin tiettyyn konkreettiseen sosiaaliseen ryhmään kuuluva voisi perustellusti pitää toisia uskonnottomana tai vääräuskoisena. Vaikka hyväksyttäisiin, että on olemassa vain yksi oikeaoppinen seurakunta, niin tämä ei auta sen selvittämisessä, mikä seurakunta varsinaisesti onkaan oikeaoppinen. Martin Luther vaikutti uskovansa kuuluvan oikeaoppisiin, mutta hän ei ainakaan tuossa lainaamassasi osiossa anna oikean opin kattavaa sisältöä ja tulkintaa. 

 

Myöskään noissa jälkimmäisissä osioissa ei selvennetä oikeaoppisen uskon sisältöä, sillä on esimerkiksi varsin oletettavaa, että ihmiset voivat olla eri mieltä siitä, mitä on "puhdas evankeliumin mukainen oppi ja Kristuksen sakramenttien hoito". Eli henkilöt, joilla on eri käsitys siitä, mitä "puhdas evankeliumin mukainen oppi" on, voivat olla samaa mieltä siitä, että vain toinen heistä on objektiivisesti oikeaoppinen. Koska he eivät kuitenkaan voi tietää ainakaan yllä mainitun valossa tietää, kumpi heistä on objektiivisesti oikeaoppinen, ei heillä vaikuta olevan mitään pätevää perustetta pitää toista harhaoppisena.

”ei auta sen selvittämisessä, mikä seurakunta varsinaisesti onkaan oikeaoppinen”

Tässä kohtaa astutaan sen uskon alueelle. Minä USKON että tämä joukko on oikeassa uskossa. En myöskään ole löytänyt ristiriitoja Raamatun opetuksen ksnssa. -vl

Jatkan tähän:

Elävän uskon tuntomerkkejä:

 

Usko Jeesukseen Kristukseen syntien anteeksiantajana
– Uskovainen turvautuu Kristuksen armoon, ei omaan vanhurskauteensa.
“Sillä me päätämme, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta…” (Room. 3:28)

Elämä sanan ja sakramenttien yhteydessä
– Uskovainen elää evankeliumin kuulossa ja vastaanottaa kasteen ja ehtoollista.
“He pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa.” (Ap.t. 2:42)

Pyhän Hengen läsnäolo ja uskon vaikuttamat hedelmät
– Usko näkyy hengellisenä kasvuna ja Hengen hedelminä (Gal. 5:22).
“Ilman Henkeä ei kukaan voi sanoa: ‘Jeesus on Herra.’” (1. Kor. 12:3)

Keskinäinen rakkaus ja yhteys toisiin kristittyihin
– Uskovainen elää yhteisessä rakkaudessa ja palvelee toisia.
“Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, koska rakastamme veljiä.” (1. Joh. 3:14)

Parannuksen tekeminen ja halu elää Jumalan tahdon mukaan
– Elävä usko johtaa synnin tunnustamiseen ja haluun kilvoitella.
“Tuottakaa siis parannuksen mukaisia hedelmiä.” (Matt. 3:8)

Toivo ja luottamus Jumalan lupauksiin myös koetuksessa
– Elävä usko ei tarkoita helppoa kilvoitusta, vaan Jumalaan turvaavaa sydäntä.
“Uskon kautta… he pysyivät lujina, vaikka eivät saaneet lupauksia heti nähdä.” (Hepr. 11:13)

Vaikka nämä hyväksyttäisiin oikean opin tunnusmerkeiksi, niin en ihan näe, miten niitä voitaisiin mielekkäästi käyttää eri kristillisten suuntausten opillisen oikeudellisuuden arvioimiseksi. Millä perusteella esimerkiksi ainoastaan vanhoillislestadiolaisuuden voitaisiin arvioida tuottavan "hengellistä kasvua ja Hengen hedelmiä"? Tai että vain vanhoillislestadiolaisten keskuudessa on jotain erityistä "keskinäistä rakkautta ja yhteyttä toisiin kristittyihin"?