SK
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Kymmenessä käskyssä kielletään. Ja koska pitää tehdä lähimmäiselleen kuin haluaisi itselleen tehtävän, niin kuinka moni olisi itse halunnut tulla vanhempiensa surmaamaksi?
Siinäpä se lyhyesti.
Helvetissä kärisevät varmaankin toivoisivat, että heidän vanhempansa olisivat abortoineet heidät, jolloin he soittelisivat harppua muiden pelastettujen joukossa.
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että abortin uhreina kuolleet pääsevät Jumalan luo. Mutta se, että Jumala on armelias ja ottaa pienet, ihmisen mittapuulla viattomat, lapset luokseen ei tarkoita, että abortin tekijä tekisi hyvin. Hän tekee kammottavan teon, surmaa harkitusti viattoman, eikä se teko muutu oikeaksi tai hyväksi, vaikka Jumalan hyvyyden vuoksi lapsi pääsisikin taivaaseen.
Millä tavalla kyseessä on kammottava teko, jos sillä on hyvä lopputulos abortoidulle itselleen? Vaikka jumala rankaisisikin itse abortin tekijää, pidettäisiin itsensä likoon laittamista muiden puolesta varmaankin enemmänkin sankarillisena kuin moitittavana.
Vierailija kirjoitti:
Se on suurin mahdollinen vihan teko. Aportti on hirvittävä kidutus kuolema, joka raaja kipua huutavalta pienokaiselta revitään irti yksi kerrallaan ilman kipulääkettä, ilman armollista nukutusta. Vanhukset sentään ensin sedaatiolla nukutetaan suomessa tapetaan.
Kyseessä on kuitenkin oletettavasti ikuista helvettiä pienempi paha.
Vierailija kirjoitti:
Tällä logiikalla myös kaikkien vastasyntyneiden vauvojen tappaminen olisi suuri rakkaudenteko. Jumala on elämän antaja, ja vain Hänellä on oikeus ottaa se pois. Keskenmenossa menehtyneet lapset kohdataan aikanaan taivaassa.
Vanhempi saattaisi kuitenkin kuviteltavasti haluta vaarantaa oman taivaspaikkansa taatakseen sen lapsilleen.
Eli aborttia harkitessa vanhempi joutuisi valitsemaan, haluaako hän varmuudella lähettää omat lapsensa taivaaseen silläkin riskillä, että hän joutuu tästä itse helvettiin, vai suojelisiko hän omaa sieluaan toivoen, että lapsi päätyy taivaaseen muutenkin.
Tässä tapauksessa hyviä eivät vaikuta olevan ainoastaan tarkoitukset, vaan myös lopputulokset. On siis hieman outoa, että jumala vihaa tätä, mutta jos näin kuitenkin on, asettaa se vanhemmat vaikeaan asemaan.
Miten vanhempien tulisi mielestäsi tasapainotella sen välillä, että he voisivat tehdä lapsilleen mahdollisesti valtavan palveluksen ottamalla itse jumalan vihat niskoilleen? Pitäisikö vanhempien pelata varman päälle, vai pelata tuplaa tai kuittia ja toivoa, ettei lapsi hairahdu kaidalta tieltä?