SK

Tere Vadénin Viettelevä politiikka ja Vallankumous. Kirjailija on monessa mukana ollut ja ilmeisesti arvostettu suomalainen filosofi, mutta etenkään jälkimmäinen kirja ei napannut yhtään. En muista, mistä siinä edes oli kyse, jos mistään, mutta jotenkin se on jäänyt erityisesti mieleeni kirjana, jonka mieluummin jätti kesken.

Myöskään Minna Salamin Aistien viisautta en voi suositella. Kirja koostui muistaakseni lähinnä kirjailijan oudoista ajatuksista tiedon ja vallan luonteesta, mustan feminismin historiasta ja melko suuresta määrästä omakohtaisia kokemuksia ja muuta rönsyilyä. En ihan tarkalleen muista, että mikä kirjoittajan näkemyksissä vallasta ja tiedosta minua hiersi, mutta en siis kyseisen opuksen pohjalta olisi ollut vaatimassa oppikirjoja laitettavan uusiksi. Kai osuus mustan feminismin historiasta oli jossain määrin opettavainen, vaikka en varsinaisesti muistakkaan monia esitellyistä ajatuksista kompanneenikaan.

Yleisin selitys sille, miksi jotkut lajit olisivat kehittyneet älykkäämmiksi kuin toiset, on varmaankin sosiaalisten ryhmien kokoon ja monimutkaisuuteen perustuva hypoteesi.

En kyllä ihan tiedä, että missä määrin se varsinaisesti pitää paikkansa, ja esimerkkejä vähemmän sosiaalisista, mutta älykkäistä, eläimistä on helppo keksiä. Orankit ovat tunnettuja yksinäisestä murjotuksestaan, eivätkä mustekalatkaan ole tietääkseni mitään ekstroverttejä juorukelloja, mutta molempia pidetään älykkäinä eläiminä. Vastaavasti taas esimerkiksi puhveleita tai lampaita ei ehkä pidetä erityisen älykkäinä, vaikka ne isoissa ryhmissä elävätkin.

Muita selityksiä älykkyyden kehittymiselle ovat esim. vuodenaikojen vaihteluihin sopeutuminen, pitkä elinikä tai monipuolinen elämäntyyli erikoistumisen sijaan. Mutta noissakin selitysmalleissa on ongelmansa, sillä esimerkiksi valaita pidetään älykkäinä, vaikka ne ovatkin hyvin erikoistuneita syömään vain tietynlaista ruokaa, lähellä päiväntasaajaa elävien älykkäiden kädellisten kohdalla vuodenaikojen väliset erot lienevät verrattain vähäisiä ja mustekalat ja vastaavat ovat melko lyhytikäisiä.

Eli itse en ainakaan ole tietoinen mistään hirveän vakuuttavasta selitysmallista, joka selittäisi sen, että miksi jotkin lajit kehittyvät erityisen älykkäiksi.

Itse en ole hirveästi huomannut eroa kestävyydessä halpiskenkien ja keskihintaisten kenkien välillä. Jotkut keskihintaiset ja halvat henget hajoavat tosi nopeasti, ja jotkut kestävät pidempään. En ole sen tarkemmin perehtynyt siihen, että mitkä tekijät vaikuttavat kenkien kestävyyteen, mutta korrelaatio hinnan kanssa on kyllä ainakin omassa tapauksessani ollut melko heikkoa.

Usein ajatellaan, että ihmiset eivät tekisi töitä, jos työssäkäynti ei olisi välttämätöntä elääksen, tai jos siihen ei ainakaan "puolipakolla" ihmisiä patistettaisi. Ainakin toistaiseksi ihmisten työpanosta tarvitaan tuotteiden ja palveluiden tuottamiseen, joten työnteon vähetessä noiden saatavuus laskisi.

Kuitenkin on myös esim. perustulon kannalla oleva koulukunta, jonka mukaan ihmiset eivät lopettaisi työntekoa, vaikka se ei olisi välttämätöntä elämisen kannalta. Heidän mukaansa työntekopakon poistamisella voisi olla positiivisia yhteiskunnallisia ja taloudellisia vaikutuksia, kun ihmiset voisivat vapaammin valita, mitä he tekevät milläkin hetkellä.

Siitä, että olisiko sellainen maailma, jossa ihmisten työpanosta ei enää tarvita tuotteiden tai palveluiden tuottamiseen, hyvä vai huono juttu, on myös eriäviä näkemyksiä. Voidaan esimerkiksi ajatella, että syy siihen, miksi demokraattiset ja kilpailukykyiset yhteiskunnat kohtelevat ihmisiä hyvin, on ainakin osittain se, että ne ovat riippuvaisia ihmisten työkyvystä ja -halukkuudesta. Eli ihmiset ovat sekä ongelma, koska heillä on kaikkia odotuksia ja vaatimuksia valtaapitäviä kohtaan, mutta toisaalta myös voimavara, koska heitä tarvitaan taloudellisista syistä. Jos koulutettuja ja hyvinvoivia ihmisiä ei tarvittaisi, voitaisiin ihmisiä kohdella huonommin. Äärimmäisessä tapauksessa jakamaan haluton vallanpitäjä voisi päättää soveltaa hänen näkökulmastaan lokkeileviin joutomiehiin kokonaisvaltaisempiakin ratkaisuja. Ainakin tällaisen kyynisemmän näkökulman mukaan ihmisten "neuvotteluvoiman" heikkeneminen heidän tullessaan taloudellisesti tarpeettomaksi voisi johtaa ikävyyksiin.

Vierailija kirjoitti:

SK kirjoitti:

Kaikkien ääntämistyyliseikkojen pilkuntarkka hallinta ei varmaankaan ole monessakaan virassa se ykköskriteeri, vaan tärkeämpää esimerkiksi kielitaidon osalta lienee kyky ymmärtää muita ja viestiä ymmärrettävästi.

Tyyliohjeiden rikkominen ei myöskään välttämättä ole merkki huonosta kommunikaatiosta. Kolmansia osapuolia miellyttävä tyyli voi olla täysin epäolennainen asia ja persoonallisesta tai poikkeavasta puhetavasta voi olla hyötyäkin (mahdollisia esimerkkejä Arnold Schwarzenegger, Donald Trump ja Morgan Freeman).

Eikö kuitenkin monessa virassa edellytetä sujuvaa/erinomaista kielitaitoa joissakin kielissä? Jos ei osaa ääntää, ei pitäisi saada erinomaista arvosanaa suullisesta kielitaidosta. Sitä paitsi kyse ei ole nyt tyyliseikoista tai aksentista, vaikka englantia voi puhua oikein hyvin monella eri tavalla.

ap

Suullisenkin kielitaidon arvioimisessa painopiste lienee ymmärrettävyydessä ja kyvyssä kommunikoida tehokkaasti. Suullisen kielitaidon arvioinnissa ei siis varmaankaan mitata ensisijaisesti sitä, että miten uskottavasti kyseinen henkilö menee britistä/jenkistä/aussista puhetyyliltään, ja poikkeavuudet ääntämisessä ovat ongelmallisia lähinnä vain silloin, jos ne tekevät puheesta hankalasti ymmärrettävää vastaanottajan kannalta.