SK
Seuratut keskustelut
Kommentit
Eläinten älykkyyttä voidaan yrittää mitata tehtävillä ja laboratoriokokeilla, kuten esimerkiksi tuolla väripilkkupeilihimmelillä.
Menetelmä tuottanee suhteellisen vertailukelpoisia tuloksia elämäntyyliltään ja vaikutusmahdollisuuksiltaan ihmistenkaltaisten eläinten kohdalla, mutta tällaisilla koejärjestelyillä ei varmaan kovinkaan tyydyttäväati saada määriteltyä sitä, mikä on vaikka vesikirpun ÄÖ, tai miten älykäs se on suhteessa lapamatoon.
Toinen tapa on tutkia eliöiden aivojen kokoa, suhteessa kehoon tai absoluuttisesti, tai niiden poimuttuneisuutta tai neuronien määrää yms. Tämäkin menetelmä toiminee paremmin niille eliöille, joiden hermostollinen rakenne muistuttaa ihmistä. Esimerkiksi selkärankaisilla ei tietääkseni ole niin yhtenäisiä "keskusprosessoriaivoja" kuin mitä ihmisillä on, vaan niillä voi olla esim. liikettä ohjaavia hermokeskuksia ympäri kehoa.
Mitään yleisesti hyväksyttyä "tietoisen järjestelmän mallia" ei tietääkseni ole sen enempää tietojenkäsittelytieteessä kuin psykologian tai biologiankaan puolella, joten ei ehkä voida sanoa, että miten lähellä tai kaukana nykytekoälyt tietoisuutta ovat.
Ylipäätänsäkään ei siis välttämättä pystytä vastaamaan siihen, että onko joku asia tietoinen vai ei. Ihmisiä ja ns. "korkeampia" eläimiä pidetään perinteisesti tietoisina, mutta
Tietoisuuden saavuttamisen sijaan selkeämpi huolenaihe tekoälyyn liittyen on tuo aikaisemminkin mainittu juttu siitä, että tekoäly saattaisi päätyä tekemään tehtäviään toteuttaessaan odottamattomia radikaaleja ratkaisuja, joilla voisi olla kielteisiä seurauksia.
Esimerkiksi robotti, joka on ohjelmoitu haluamaan (tai "haluamaan") haravoida lehtiä, voisi alkaa karistella puita saadakseen lisää lehtiä haravoitavaksi. Tai se voisi yrittää estää puiston kunnossapitorobottitiimiä laittamasta sitä pois päältä, koska ollessaan pois päältä se ei voisi haravoida. Pahimmassa tapauksessa se voisi nähdä koko ihmiskunnan uhkana, joka tulisi eliminoida, koska se voisi ehkä estää sitä haravoimasta maailman tappiin asti.
Vierailija kirjoitti:
Matemaattinen mallinnus ei ole (sekavassa) tosimaailmassa kovin toimivaa. Jos asian saa rajattua hyvin ymmärrettäviin palikoihin, niin ok, muuten ei. Esimerkiksi olette varmaan kuulleet, että maanjäristyksiä voi ennustaa. Ei pidä muuten paikkaansa, ne ovat ennustamattomia.
Maanjäristykset eivät ole ennustamattomia, vaan voidaan esimerkiksi painokkaasti sanoa, että Tokiossa tapahtuu enemmän ja voimakkaampia maanjäristyksiä kuin Tampereella, tai että Tokiossa tapahtuu X määrä huomattavia maanjäristyksiä jollain ajanjaksolla ja Tampereella Y määrä. Sama pätee esimerkiksi säähän ja merivirtoihin ja muihin vastaaviin ilmiöihin.
Voitaisiin ehkä sanoa, jos nyt onnistun käyttämään näitä sivistyssanoja oikeaoppisesti, että ennustukset maanjäristysten yms. suhteen voidaan kyllä kalibroida hyvin ottamaan huomioon "ilmastolliset" keskiarvot, mutta niiden resoluutio (resolution) on matala, koska mikään ajoissa saatava tilannekohtainen tieto ei varmaankaan hirveästi muuta keskiarvojen perusteilla rukattuja ennusteita.
Mokomien kielikärkkyjen kuuleminen näkösätiöstä on yhtä miellyttävää kuin näpöohdakkeen käyttö joukkoistuimena.