SK

Vierailija kirjoitti:

Minua vaivaa nykyajassa se, että kaikki poikkeava on sallittava, mutta sinun tulee muka piilottaa ja hävetä sitä että uskot Jumalaan ja rukoilet.

Olin vuosia opiskelemassa (yli 4v) taidekoulussa. Siellä jos missä luulisi että ihmiset ovat ennakkoluulottomia ja sallivia. Ja yllensä olivatkin, kunnes viimesenä vuotena kävi ilmi ihan sattumalta että käyn kirkossa sunnuntaisin perheen kanssa Jumalanpalveluksissa. Sen jälkeen haihtui ihmiset ympäriltä ja eräskin sanoi : " No huhhuh. Olen kyllä tosi järkyttynyt, enpä olisi arvannut Sinusta." 

 

Huoliin tällaisesta uskontoihin kohdistuvasta suvaitsemattomuudesta on hieman hankala vastata yleisesti, koska uskovaisuuden ja esimerkiksi kirkossa käymisen merkitys ovat hieman epäselviä ja yksilökohtaisia asioita.

Ylipäätänsä näkisin ainakin kaksi syytä sille, miksi uskontoihin ei aina suhtauduta suvaitsevasti: uskonnot itsessään eivät ole kovinkaan suvaitsevaisia, eikä uskonnoista ole kyse pelkästä elämäntyylistä tai mausta, vaan uskontoihin sisältyy myös väitteitä tosimaailmasta, kuten historiasta ja kosmologiasta.

Suvaitsevaisuuteen liittyy suvaitsemattomuuden suvaitsemisen ristiriita, ja koska esimerkiksi kristinuskoa itsessään voi pitää hyvin moralisoivana, on ehkä hieman epäselvää, pitäisikö sitä suvaitsevaisuuden nimissä suvaita vai ei.

Ihmisten erilaisia elämäntyylejä tai preferenssejä suvaitseva kulttuuri on myös hieman eri asia kuin se, ettei esimerkiksi toisten väitteitä saisi kritisoida. Esimerkiksi homouteen tai vapaaehtoiseen lapsettomuuteen ei sinänsä sisälly mitään maailmaa koskevia väittteitä, kun taas esimerkiksi salaliittoteorioihin ja uskontoihin yleensä liittyy. On siis eri asia esimerkiksi haluta värjätä hiuksensa jonkin värisiksi tai pukeutua jollain tavalla, kuin väittää, että puolustusvoimilla on Santahaminassa lentävä lautanen tai että maailma on 3000 vuotta vanha.

Aloituksesi perusteella tunnut suhtautuvan uskontoon välineellisesti, sanoessasi kääntyneesi halustasi vaikuttaa ja kertoessasi, kuinka uskonto on kehittänyt sinua henkisesti.

Mitä mieltä olet siitä perinteisestä näkökannasta, että vain sellaisiin asioihin tulisi uskoa, joiden olemassaolo vaikuttaa objektiivisesti todennäköiseltä? Vai oletko sitä mieltä, että ihmisten tulisi uskoa sellaisiin asioihin, joihin uskominen on heille hyödyllistä tai miellyttävää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on normaalia elämää ja miksi?

Sellainen että voi rakentaa tulevaisuutta ilman pelkoa. Uskaltaa luottaa ettei mitään kamalaa tapahdu lähivuosien aikana, keskittyä vain normaaliin elämään tässä päivässä.

Tuollaisen tunteen saavuttaminen on varmaankin kiinni enemmänkin henkilökohtaisesta suhtautumistavasta asioihin kuin mistään varsinaisesta realistisesta maailmantilanteesta. Tuollaisen suhtautumisen voinee omaksua nykyään yhtä hyvin kuin ennenkin, ellei jopa paremmin.

Tuollainen asenne on tuskin koskaan ollut kriittisesti perusteltavampaa omaksua kuin nytkään.

Vierailija kirjoitti:

Politiikka ei kuulu urheiluun. Esim polvistuminen yhden jalan varaan ennen ottelua, myötätunnon osoituksena jollekkin n***erille ei kuulu urheilutapahtumaan. Sen voi tehdä jossain muualla esim suihkutiloissa 

Kyllä politiikka on aina vahvasti kuulunut urheiluun. Esimerkiksi kansallispoliittinen jaottelu ja identiteettikysymykset ovat olympialaisten ja maailmanmestaruuskisojen ytimessä, kun taas siveys- ja sukupuolipoliittiset kysymykset jylläävät sarjoissa, jotka on rajattu jollakin tapaa sukupuolen mukaan.

Yleensäkään asioita ei voi rajata politikaan ulkopuolelle, vaikka ihan siitä syystä, että tällainen rajoitus on jo poliittinen kannanotto sinänsä.

Poliittinen kanta sinänsä tuskin hirveästi vaikuttaa, mutta sillä voi olla merkitystä, kuinka poliittisia näkemyksiään käsittelee ja perustelee.

Aloituksesta ei ihan käy selville, puhutaanko siinä henkilöiden arvostuksesta ylipäätänsä vai osaamisen tai saavutusten arvostamisesta, mutta on tietenkin mielestäni mahdollista, että joku on esimerkiksi taitava urheilija, mutta hänen tavassaan käsitellä poliittisia aiheita ei ole juuri juhlittavaa.