SK

Mielestäni ihan hyvä kirjoitus ja kohtuullinen kanta.

Ehkä pitäisin tuota pointtia uskonnollisten ihmisten määrän kasvusta hieman lisäselitystä kaipaavana. Väite voinee maailmanlaajuisella tasolla olla totta, mutta oletettavasti siksi, että ihmisiä ylipäätänsä on enemmän kuin koskaan. Eli voi siis esimerkiksi olla totta, että rikollisia olisi nykyään absoluuttisesti enemmän kuin koskaan, mutta toisaalta samanaikaisesti myös lainkuuliaisia voi olla ennätysmäärä, ja rikollisten suhde lainkuuliaisten määrään laskussa.

Aloittaja tuntuu nähdäkseni ajavan takaa sitä, ettei ole varsinaisesti mitään objektiivista standardisiisteyden tasoa, johon kaikkien kannattaisi aina sijoittaa. Henkilöt, joita epäsiisteys häiritsee enemmän, tai joille siivous on vähemmän kuormittavaa, päätyvät "luonnostaan" siivoamaan enemmän, sillä heidän näkökulmastaan siivous on useammin kannattavaa. Vastoin aloittajan tekstiä vähemmän siisteyttä arvostavat, tai siivoamisesta vähemmän pitävät, voivat kuitenkin päätyä hyötymään siivoushaluisemmista yhteisissä tiloissa, mikäli he kuitenkin jossain määrin arvostavat siisteyttä silloinkin, kun he eivät kuitenkaan vielä itse katsoisi siivousta tarpeelliseksi.

Mielenosoitukset ja kiihkeä, jatkuva debatti jostakin asiasta yleensä vaativat jonkinlaista aktiivista oppositiota. Kaduille ei marssita sellaisissa tapauksissa, jossa ollaan jotakuinkin yksimielisiä, tai jossa jonkun kansan yleinen mielipide jotakin asiaa kohden on jo melko selvä.

Esimerkiksi Pohjois-Koreasta, Bashar al-Assadin Syyriasta tai Afganistanista ei juuri käydä, tai käyty, päivittäistä keskustelua, koska noille ei anglosfääristä juuri löydy puolustajia, eikä noiden maiden epädemokraattisiin ja poliittisesti eristyneisiin hallintoihin voida suoraan vaikuttaa osoittamalla mieltä ulkomailla. Se, että palstan kärjessä ei ole jatkuvasti Eritreaa tai Turkmenistania käsitteleviä käsitteleviä aloituksia ei varmaankaan johdu siitä, että noiden hallituksiin suhtauduttaisiin myötämielisesti, vaan juuri siksi, ettei noihin kielteisessä suhtautumisessa ole hirveästi mitään keskusteltavaa. 

Eli mielenosoittamattomuus jostakin asiasta ei välttämättä ole lainkaan myötämielisyyden merkki, vaan se voi kieliä myös lähes yksinomaan kielteisestä suhtautumisesta johonkin. Mielenosoituksia voinee olettaa syntyvän sellaisissa tilanteissa, missä jollakin joukolla on kirjaimellisesti aihe osoittaa mieltään ja ottaa kantaa johonkin asiaan.

"Hän myös ajattelee, että ruotsinkielisten panos Suomen historiassa ja hyvinvointivaltion rakentamisessa on unohtunut." 

Pakkoruotsin vastustus helposti sekoittuu Ruotsi- tai suomenruotsalaisvastaisuuteen, mutta ainakin itse pyrin pitämään kielipoliittisen kannat erillään muista kysymyksistä. 

En myöskään ehkä lähtisi yrittämään kytkeä näitä enemmän yhteen, sillä olettaisin, että pakkoruotsin kytkeminen muuhun ruotsimielisyyteen voisi yhtä hyvin vetää ruotsalaisiin kohdistuvia asenteita alas kuin kohentaa ruotsin kielen asemaa.

Ei sinänsä haittaisi, tosin parisuhteen kannalta olisi arveluttavaa, jos hänellä olisi muita vakituisia kumppaneita.