SK

Täälläkin on vesi matalalla ja K-kaupasta ostettu goudajuusto oli homeessa.

Thanks, Obama.

Midsummer ei viittaakkaan mihinkään planetaariseen ilmiöön, vaan kulttuurikohtaisiin kesäjuhliin. Ylipäätänsäkään yhdyssanat eivät aina tarkoita sitä, minkä niiden merkitys yksittäisiä sanoja tulkitsemalla vaikuttaisi olevan. Esimerkiksi sana "pineapple" ei viittaa kirjaimellisesti mihinkään mäntypuun hedelmään, vaan ananakseen. Samoin esimerkiksi "sudenkorento" ei viittaa kirjaimellisesti suden omistamiin korentoihin, vaan yhteys susiin on paljon abstraktimpi.

Vierailija kirjoitti:

SK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinpä. Vastaus on aina vitsi. Kaipa jokainen mies tietää, että heillä ei ole paljon tarjottavaa.

Tämä kysymyskö ei ole vitsi? Ihan vakavasti otettava...?

Juu. Miehet tapaavat kovasti kysyä mitä nainen "tuo pöytään". Eli miten hän voi miestä suhteessa hyödyttää.

Miten itse ajattelet naista (jos olet hetero) hyödyttäväsi? Kysymys on täysin vakavissaan esitetty. Jos edellytät naiselta jotain, mitä edellytät itseltäsi? Rationaalisena ihmisenä (olethan mies) ymmärrät, että kysymys on kohtuullinen.

Vaikka aloituksen kysymys sekä ensimmäinen kysymyksesi ovat tosiaan kohtuullisia, ei se, että yksi osapuoli edellyttää jotakin toiselta välttämättä johda siihen, että hänen tulisi myös edellyttää jotakin itseltään, mikä on hieman outo yhteys.

 

Parisuhdemarkkinamallissa henkilön ei välttämättä tarvitse miettiä sitä, mitä hän itse ns. tuo pöytään. Ylipäätänsä yksilöiden henkilökohtaisiin valintoihin perustuvan markkinalogiikan oikeutuksena toimii yleensä se, että yksilöt tuntevat omat preferenssissä, mutta eivät muiden preferenssejä. Tietenkin on mahdollista, että esimerkiksi saatuun palautteeseen reagoiminen tai yleisiin ihanteisiin mukautuminen on käytännössä hyvä taktiikka, mutta pelkän vaatimuslistan esittäminen ilman vastaavia nimettyjä vahvuuksia ei ole sinänsä epärationaalista tai -loogista. 

 

Eli esimerkiksi kauppias ei välttämättä tiedä, miksi mikäkin ostaja ostaa tai on ostamatta hänen tuotteitaan. Periaatteessa kauppiaan ei edes tarvitse tietää sitä, vaan hän voi vain koittaa myydä jotakin tuotetta hänen pyytämäänsä hintaan, ja katsoa, onko kukaan ostaja kiinnostunut tarjouksesta. 

Koko parisuhdemarkkinamallin heikkous on se, että se siinä ajatellaan ihmistä puhtaasti rationaalisena taloudellisena toimijana ja suhteista puhutaan vain markkinatalouden termein. En nyt väitä tässä, etteikö edelleen länsimaissakin avioliittoja ja perheiden perustamista mietitä myös tästä näkökulmasta, sillä aika moni haluaa turvata jälkeläisilleen myös kohtuulliset resurssit. Vikaan tässä mennään siinä, että useimmilla se ihan ensimmäinen askel ei ole rationaalista toimintaa, vaan viehättymistä, ihastumista ja rakastumista. Nämä harkitut kysymykset kaikin puolin vakaasta tulevaisuudesta tulevat mukaan vasta hieman myöhemmin.  

Ensimmäistä ei-rationaalista vaihetta ei pääse koskaan syntymään, jos ihmiset lähtökohtaisesti ajattelevat itseään ja toisiaan "tuotteina", joiden arvoa mitataan kulutushyödykkeiden tapaan. Tästä syystä koko markkina-arvomallin mukaisesta ajattelusta on ihmisiä kohdattaessa paljon enemmän haittaa kuin hyötyä. 

En itse näkisi, että parisuhdemarkkinamalli edellyttää henkilöiltä ihan tuollaista kuvailemaasi rationalisointia tai suunnitelmallisuutta. Kyseiseen malliin mahtuu kyllä se, että ihmiset saattavat rakastua toisiinsa yllättävästikin. 

Markkinamallin kannalta olennaisinta on nähdäkseni se, että suhteen muodostuminen riippuu suhteen osapuolten keskenäisten halujen kohtaamisesta. Yksilökeskeisen markkinamallin ulkopuolisia vaihtoehtoja olisivat siis esimerkiksi järjestetyt avioliitot, parisuhteiden yhteiskunnallinen sääntely (esim. eri ihmisryhmien välisten suhteiden kieltäminen) tai ns. haulikkohäät. Markkinamalli sinänsä tuotteistaa deittailijoita vain siinä mielessä, että he ovat vapaita muodostamaan tai jättämään suhteita omien halujensa mukaan, olipa sitten kyseessä ennalta laskelmoitu hyöty tai kuohuva romanttinen rakkaudenhuuma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinpä. Vastaus on aina vitsi. Kaipa jokainen mies tietää, että heillä ei ole paljon tarjottavaa.

Tämä kysymyskö ei ole vitsi? Ihan vakavasti otettava...?

Juu. Miehet tapaavat kovasti kysyä mitä nainen "tuo pöytään". Eli miten hän voi miestä suhteessa hyödyttää.

Miten itse ajattelet naista (jos olet hetero) hyödyttäväsi? Kysymys on täysin vakavissaan esitetty. Jos edellytät naiselta jotain, mitä edellytät itseltäsi? Rationaalisena ihmisenä (olethan mies) ymmärrät, että kysymys on kohtuullinen.

Vaikka aloituksen kysymys sekä ensimmäinen kysymyksesi ovat tosiaan kohtuullisia, ei se, että yksi osapuoli edellyttää jotakin toiselta välttämättä johda siihen, että hänen tulisi myös edellyttää jotakin itseltään, mikä on hieman outo yhteys.

Parisuhdemarkkinamallissa henkilön ei välttämättä tarvitse miettiä sitä, mitä hän itse ns. tuo pöytään. Ylipäätänsä yksilöiden henkilökohtaisiin valintoihin perustuvan markkinalogiikan oikeutuksena toimii yleensä se, että yksilöt tuntevat omat preferenssissä, mutta eivät muiden preferenssejä. Tietenkin on mahdollista, että esimerkiksi saatuun palautteeseen reagoiminen tai yleisiin ihanteisiin mukautuminen on käytännössä hyvä taktiikka, mutta pelkän vaatimuslistan esittäminen ilman vastaavia nimettyjä vahvuuksia ei ole sinänsä epärationaalista tai -loogista. 

Eli esimerkiksi kauppias ei välttämättä tiedä, miksi mikäkin ostaja ostaa tai on ostamatta hänen tuotteitaan. Periaatteessa kauppiaan ei edes tarvitse tietää sitä, vaan hän voi vain koittaa myydä jotakin tuotetta hänen pyytämäänsä hintaan, ja katsoa, onko kukaan ostaja kiinnostunut tarjouksesta. 

Vaikka itse tunnustaudun henkiseksi (ja myös ruuminmuodoltani fyysiseksi) jenkiksi, niin asia ei ehkä ole ihan noin yksinkertainen. 

Esimerkiksi eroa republikaanien ja demokraattien välillä ei kyllä voine pelkistää eroksi kontrollinhimossa ja hallintovimmassa. Istuva republikaanipresidentti on esimerkiksi tunnettu tariffipuheistaan, ja hänen kiivaimmin kiistanalaisiin saavutuksiinsa kuuluu mm. korkeimman oikeuden tuomareiden nimittäminen aborttioikeuden sääntelemiseksi liittovaltiotasolla. Toinen hänen mielipiteitä jakavimmista projekteistaan on paperittomia maassaolijoita hätyyttelevän ja työpaikkoja ratsaavan poliisinkaltaisten joukkojen tukeminen. 

Yhteisestä eurooppalaisesta ajattelusta on hieman vaikea puhua, mutta täällä Pohjoismaissa toimivia asioita ovat nähdäkseni olleet esimerkiksi peruskoulu ja julkinen terveydenhuolto. Nykypäivänä eurooppalainen poliittinen kulttuuri on vaikuttanut kypsemmältä ja vähemmän tulehtuneelta kuin rapakon takainen.