SK
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukematta kuin osan 40 sivun ketjusta, kerron mielipiteeni;
Mielestäni lestadiolaiset ovat naiivin ylimielisiä "fariseuksia" luullessaan, että se ainoa oikea eli pelastava usko on pienellä suomalaisella ryhmällä, jotka tunnustavat ns. lestadiolaisuutta.
Muuten, eikö tapalestadiolaisuus ole hyödytöntä joka tapauksessa; siis ollaan nimellisesti uskomassa, mutta käytännössä eletään kuin pellossa.
Älä aloita lestadiolaisten nimittelyä, koska koko ketjun tarkoitus on ollut antaa lestadiolaisten kertoa rauhassa uskostaan
-ei ap
No ovatko he vastanneet tähän aloituksessakin mainittuun väitteeseen, millä perusteella olisivat muka anoita, oikeita uskovia?
Henk koht tiedän, ettei näin ole, mutta minäkin haluaisin kuulla millä perustein näin naiiviin käsitykseen ovat päätyneet.
Muuten, ortodoksia on kirjaimellisesti oikea usko (kreikkaa osaavat tietävät!), ja heillä taas on pyhimysten kumartaminen (Panagian ohella) ottanut Jeesuksen paikan. Kuva-idolatriaa näillä oikeauskoisilla.
Täällä on yli 40 sivua aiheesta keskusteltu 😅
Liitän tähän 1. sivulta oman vastaukseni miksi uskon näin:
Koska Jumalan seurakunta on yksi. Siinä vallitsee vain yhdenlainen uskonkäsitys.
Kristuksen seurakunta on yksi
Kristuksen seurakunnasta Pyhä Raamattu käyttää monia nimityksiä. Tuttuja kuvia ovat muun muassa Kristuksen ruumis, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa, elävän Jumalan kaupunki, Jumalan huone, Jumalan perhe, viinipuu ja lammashuone. Monista nimistä huolimatta Kristuksen seurakunta on yksi.Apostoli Paavali havainnollisti Jumalan seurakunnan olemusta ja sen jäsenten elimellistä yhteyttä puhumalla ruumiista ja sen jäsenistä: ”Yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.” (Ef. 4:4–6.) Ruumiissa on monta jäsentä, mutta ne muodostavat yhden kokonaisuuden. Jäsenet palvelevat toisiaan suorittamalla eri tehtäviä. Ne eivät kilpaile keskenään. Jos sairaus vioittaa jotakin ruumiinjäsentä, toiset jäsenet kärsivät siitä. Jumalan seurakunnassa on monia lahjoja, mutta siinä on yksi ja sama uskon henki. (1. Kor. 12.)
Uskonpuhdistaja Martti Luther opettaa selittäessään apostolista uskontunnusta: ”Minä uskon, että maan päällä on pelkkien pyhien pyhä, pieni joukko ja seurakunta yhden ainoan pään, Kristuksen, alaisena, Pyhän Hengen kokoon kutsumana. Se on samassa uskossa, mielessä ja käsityksessä; sillä on monenlaisia lahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, vailla ryhmittymisiä ja jakautumisia. Minäkin olen sen osa ja jäsen, sen omistamista rikkauksista osallinen. Siihen Pyhä Henki on minut saattanut ja siihen liittänyt siten, että olen kuullut ja yhä edelleen kuulen Jumalan sanaa.” (Iso katekismus.)
Joulupäivän saarnassaan Luther sanoo: ”Jumalan seurakunta ei siis ole ’puu eikä kivi, vaan joukko uskovaisia ihmisiä; heihin tulee pitäytyä ja katsoa, miten he uskovat, elävät ja opettavat; heillä on varmasti Kristus keskuudessaan. Sillä kristillisen kirkon ulkopuolella ei ole totuutta, ei Kristusta eikä pelastusta.’” (Luther: Kirkkopostilla, Joulupäivän saarna.)
Jumalan seurakunta ei ole mikä tahansa yhteisö. ”Se on pääasiallisesti sydämissä oleva uskon ja Pyhän Hengen synnyttämä yhteisö.” Sillä on ulkonaisena merkkinä ”puhdas evankeliumin oppi ja Kristuksen evankeliumin mukainen sakramenttien hoito”. Tällaista seurakuntaa sanotaan Kristuksen ruumiiksi, ja sitä Kristus Hengellänsä uudistaa, pyhittää ja hallitsee. (Augsburgin tunnustuksen puolustus 7, 8:5.)
Kirkkomme päätunnustuskirjassa, Augsburgin tunnustuksessa, sanotaan: ”Myös opetetaan, että aina ehdottomasti on ja pysyy yksi, pyhä, kristillinen seurakunta. Se on kaikkien uskovien yhteisö, joiden keskuudessa evankeliumi puhtaasti saarnataan ja pyhät sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan.”
https://www.paivamies.fi/artikkelit/jumalan-seurakunnan-olemus-ja-tehtava-6.42.20439.bfa993224e"Liitän tähän 1. sivulta oman vastaukseni miksi uskon näin:
Koska Jumalan seurakunta on yksi. Siinä vallitsee vain yhdenlainen uskonkäsitys."
No mutta eihän se käsitys ole kuin teidän lestadiolaisten! (Jos) kaikki muut kristilliset yhteisöt ajattelevat samalla tavoin, se heidän oma yhteisönsä on ainoa oikea. Etkö tosiaan näe tätä ristiriitaa? Useimmat muut vain eivät ole niin pöyhkeitä, että eivät hyväksyisi muita. (Onhan näitäkin, kyllä...)
Et todellakaan ole vastannut, miksi se lestadiolaisten tapa uskoa olisi ainoa oikea. (Jos nyt edes olisi oikea).
Moni ajattelee, että esim. kolminaisuusopin hyväksyminen on oikean uskon ja samalla pelastumisen edellytys. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä kertonut täällä, mihin sellainen vaatimus perustuu, koska ainakaan Raamatusta sitä ei löydy. Ottaako joku vihdoin haasteen vastaan?
En ole itse allekirjoittanut tuota vaatimusta tai ole muutenkaan uskovainen. Kuitenkin uskoisin sen perustuvan ajatukseen siitä, että kolminaisuusoppi olisi Raamatun sisällöstä välttämättömästi johdettava johtopäätös. Tällöin Raamatun sisältöä ei voisi johdonmukaisesti hyväksyä ja kolminaisuusoppia samalla kieltää.
Vierailija kirjoitti:
SK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ja ehkä ja ehkä. Minun Mensan tasoiset aivoni kyseenalaistavat rajusti teidän uskomukset.
Minun Mensa-aivoni kykenevät uskomaan, koska usko on uskoa eikä päättelyä. Jos usko olisi varmaa, se ei olisi enää uskoa vaan fakta.
Viestissäsi menee nähdäkseni pahasti puurot ja vellit sekaisin.
Uskomisella tarkoitettaneen jonkin asian hyväksymistä todeksi. Eli jos vaikka uskon hyttysten pistojen levittävän malarialoista, niin se tarkoittaa, että hyväksyn todeksi sen, että hyttysen pistot levittävät malarialoista. Uskomukset voivat perustua päättelyyn. Eli esimerkiksi jos uskon minua pistäneen hyttysen, voin tästä ja ylemmästä uskomuksesta päätellä, että minuun on voinut levitä malarialoinen. Uskoa voinee myös sokeasti ilman minkäänlaisia rationaalisia perusteita, mutta uskomusten muodostaminen ei sinänsä ole mitenkään päättelyn vastaista tai uskonnollisuuteen liittyvää.
Uskon varmuus vaikuttaa viestisi kontekstissa liittyvän uskon vahvuuteen. Eli voin esimerkiksi olla vähemmän varma siitä, että hyttyset levittävät malarialoista kuin siitä, että 1+1 on 2. Vaikka olisin täysin varma siitä, että 1+1 on 2, on kyseessä on silti uskomus siitä, että 1+1 on 2.
Sekä se, että hyttyset levittävät malarialoista ja että 1+1 on 2 voivat olla faktoja eli tosiasioita. Jos esimerkiksi on niin, että (henkinen) maailma todellisuudessa on sellainen kuin millaiseksi Jehovan todistajat sitä kuvailevat, niin silloin tämä maailma on fakta. Tämän asian faktuaalisuus ei yleensä suoraan liity kenenkään uskon vahvuuteen asiasta, ja voisi olla, ettei meillä olisi juurikaan perusteita uskoa tätä faktaa. Voi olla asioita, joihin lähes kaikki uskovat hyvin vahvasti, mutta jotka eivät kuitenkaan ole faktoja, ja voi olla faktoja, joihin kukaan ei usko. Vaikka ei-skeptikot ajattelevat, että meillä on joitain mahdollisuuksia uskoa erityisesti faktoihin, niin uskon varmuus ei suoraan liity asioiden faktuaalisuuteen.
"Uskomisella tarkoitettaneen jonkin asian hyväksymistä todeksi."
Jumaluskossa ei ole kyse tästä, vaan paljon laajemmasta asiasta.
"Paholainenkin uskoo, että Jumala on, ja vapisee." < Raamatusta
Uskomisella voidaan tosiaan joskus tarkoittaa jotakin muutakin, mutta tuon viestin kontekstissa vaikutetaan ainakin joissain kohdin puhuvan uskomuksista. Viesti ei ole yhtään sen järkevämpi, jos sen kontekstissa uskomisella tarkoitetaan jonkinlaista luottamista (kuten esimerkiksi lauseessa "uskon Petteri Orpoon", jossa kyse tuskin on tiedollisesta uskomuksesta, vaan luottamuksen ilmauksesta). Eli esimerkiksi paholainen ehkä uskoo jumalaan tiedollisesti, mutta hän ei ehkä "usko" eli luota jumalaan sosiaalisesti.
Jumaluskoa ei kyllä nähdäkseni yleensä eritellä omaksi asenteekseen, vaan puhutaan ihan uskomisesta jumalaan tai johonkin uskonnolliseen oppiin. Uskonnollisuutta mittaavissa kyselyissä kysymyksellä "Uskotko jumaliin?" tarkoitetaan varmaankin juuri sitä, että hyväksytkö jonkun väitteen muotoa "Jumala X on olemassa." todeksi. Olisi melko omituista, jos joku sanoisi hyväksyvänsä jonkin jumalopin todeksi ja ehkä vielä sosiaalisesti kannattavansa tätä jumalaa, mutta että hän ei kuitenkaan katsoisi jumaluskovansa tähän jumalaan. Ymmärtääkseni joissain kielissä tai kulttuureissa uskonnollisuudella tai uskomisella voidaan viitata vain uskonnollissävytteiseen käyttäytymiseen, mutta länsimaissa tätä ei ehkä yleensä hyväksyttäisi uskomiseksi. Eli ei sanottaisi, että jos tiedetään jonkun henkilön säännöllisesti käyvän kirkossa, että tiedetään hänen myös uskovan.
Ei häiritse yhtään, eikä tässä ole nähdäkseni kyse häpeämättömyydestä ylipäätänsä, vaan siitä, ettei esimerkiksi pukeutumisvalintoja moralisoida samalla tavalla kuin ennen. Ihmisten yksityisyyttä myös kyllä nykyään kunnioitetaan (ellei aloittaja viittaa johonkin turvallisuuspalveluiden urkintaan), mutta ihmiset saavat myös jakaa yksityisasioitaan halutessaan tehdä niin. Ketään ei toivota pakotettavan myymään seksiä tai ostamaan sitä, mutta seksin myynnin tai ostamisen moralisoiminen edellyttää jonkinlaista pätevää argumenttia, eikä pelkän oman ällötyksen ja oksuemojin pohjalta voine säädellä muiden yksityiselämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ja ehkä ja ehkä. Minun Mensan tasoiset aivoni kyseenalaistavat rajusti teidän uskomukset.
Minun Mensa-aivoni kykenevät uskomaan, koska usko on uskoa eikä päättelyä. Jos usko olisi varmaa, se ei olisi enää uskoa vaan fakta.
Viestissäsi menee nähdäkseni pahasti puurot ja vellit sekaisin.
Uskomisella tarkoitettaneen jonkin asian hyväksymistä todeksi. Eli jos vaikka uskon hyttysten pistojen levittävän malarialoista, niin se tarkoittaa, että hyväksyn todeksi sen, että hyttysen pistot levittävät malarialoista. Uskomukset voivat perustua päättelyyn. Eli esimerkiksi jos uskon minua pistäneen hyttysen, voin tästä ja ylemmästä uskomuksesta päätellä, että minuun on voinut levitä malarialoinen. Uskoa voinee myös sokeasti ilman minkäänlaisia rationaalisia perusteita, mutta uskomusten muodostaminen ei sinänsä ole mitenkään päättelyn vastaista tai uskonnollisuuteen liittyvää.
Uskon varmuus vaikuttaa viestisi kontekstissa liittyvän uskon vahvuuteen. Eli voin esimerkiksi olla vähemmän varma siitä, että hyttyset levittävät malarialoista kuin siitä, että 1+1 on 2. Vaikka olisin täysin varma siitä, että 1+1 on 2, on kyseessä on silti uskomus siitä, että 1+1 on 2.
Sekä se, että hyttyset levittävät malarialoista ja että 1+1 on 2 voivat olla faktoja eli tosiasioita. Jos esimerkiksi on niin, että (henkinen) maailma todellisuudessa on sellainen kuin millaiseksi Jehovan todistajat sitä kuvailevat, niin silloin tämä maailma on fakta. Tämän asian faktuaalisuus ei yleensä suoraan liity kenenkään uskon vahvuuteen asiasta, ja voisi olla, ettei meillä olisi juurikaan perusteita uskoa tätä faktaa. Voi olla asioita, joihin lähes kaikki uskovat hyvin vahvasti, mutta jotka eivät kuitenkaan ole faktoja, ja voi olla faktoja, joihin kukaan ei usko. Vaikka ei-skeptikot ajattelevat, että meillä on joitain mahdollisuuksia uskoa erityisesti faktoihin, niin uskon varmuus ei suoraan liity asioiden faktuaalisuuteen.
En ihan tiedä, mitä tässä yhteydessä lapsenkaltaisuudella tarkoitetaan, mutta lienee oletettavaa, että uskovaisen on jossain määrin osattava soveltaa tekstin sisältöä. Jos esimerkiksi joku sanoisi olevansa täysin Raamatun mukainen kristitty ja palvovansa myös Vishnua, olisi varmaankin kohtuullista olettaa, ettei hän ole täysin sisäistänyt tekstin merkitystä, eikä hän ehkä täytä tekstissä vaadittuja pelastumisen kriteerejä. Raamatussa ei varsinaisesti sanota, etteikö Vishnua saisi palvoa, mutta Vishnun palvomisen kielto sisältyy loogisesti kieltoon olla palvomatta muita jumalia kuin Jahvea, tai toisin muotoiltuun kehotukseen palvoa vain ja ainoastaan Jahvea.
Toisaalta jos tuolla lapsenkaltaisuudella tarkoitetaan sitä, ettei uskovaisen itse asiassa tarvitse vetää tekstin sisällöstä mitään välttämättömiä johtopäätöksiä, niin silloin varmaan mitkään teot tai uskomusten muodostamiset eivät ole pelastuksen kannalta välttämättömiä. Eli tällöin voisi hyvin pelastuakin, vaikka palvoisi Jahven ohella myös Vishnua tai Ukkoa tai Zeusta, vaikka kirjaimellisemmin ajateltuna Raamattu vaikuttaakin kieltävän tällaisen toiminnan.