SK
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
"Samalla tavalla kuin esimerkkitapauksessa, ei vaativankaan kristinuskon tulkinnan aatteellisena sisältönä ole yleensä minkään tietyn sosiaalisen ryhmän tapakulttuuriin mukautuminen, vaan muut asiat. "
Koska toisen pään sisään ei voi nähdä, käytännössä ryhmän sääntöjen ja tapojen noudattaminen on se merkki kuulumisesta oikeassa olevien ryhmään.
"Sosiaaliseen ryhmään kuuluminen ei siis olisi esimerkiksi tae pelastuksesta tai moraalisuudesta, eikä ryhmään kuulumattomuus eväisi henkilöä noista asioista, vaikka ryhmän jäsenyyden voitaisiinkin nähdä käytännössä auttavan elämään oikeaoppista elämää."
Kuten sanoin, koska kukaan ei voi toisen todellista uskoa mitata vaan näkee vain ulkoisen, se ulkoinen ratkaisee miten ihmisestä ja hänen uskostaan ajatellaan.
Pointti onkin se, että kristillisyydessä on perinteisesti muutakin aatteellista sisältöä kuin jonkun tietyn ryhmän odotuksiin mukautuminen. Kristinuskossa ei siis aatteellisesti ole kyse siitä, mitä jonkun ihmisen uskosta ajatellaan (tai ainakaan siitä, mitä muut kuin Jumala isolla J:llä henkilöstä ajattelee). Mikäli meteoriitti räjäyttäisi maapallon siten, että ainoa henkiinjäänyt olisi yksi lestadiolainen astronautti, sanottaisiin varmaankin siltikin, ettei hänen pitäisi alkaa veistelemään raketissaan Moolok-patsaita bläkkistä täböllä luukuttaen. Vaikka kukaan seurakuntalainen ei olisi paikalla närkästymässä asiasta, niin aatteessa ei olisikaan kyse heidän mielipiteistään, vaan jostakin muusta.
Vierailija kirjoitti:
"En tiedä vanhoillislestadiolaisuuden aattellisesta sisällöstä sen enempää, mutta perinteisesti kristinuskon oleellisena vakaumuksellisena sisältönä ja vaatimuksena pidetään uskomista, jumalan asettamien sääntöjen noudattamista ja hyviä tekoja, mutta ei ehkä niinkään minkään tietyn ryhmän tapakulttuuriin mukautumista."
Mitä pienempi uskonnollinen porukka, sen todennäköisemmin ei sille riitä vain sinne päin oleva usko vaan täytyy uskoa juuri tämän porukan opettamalla tavalla tai sitten ei pelastu. Silloin siihen porukkaan kuuluminen tulee hyvin merkitykselliseksi. Kyse ei ole vain jostain pienestä nyanssista vaan erosta pelastuksen ja helvetin välillä.
En ehkä ihan saa kiinni siitä, mitä yrität sanoa. Tässä menee ehkä hieman sekaisin ryhmän jäsenyys ja ryhmän aatteen toteuttaminen tai sen mukaan eläminen.
Eli esimerkiksi singeriläinen utilitarismi on erittäin vaativa aate, ja singeriläiset utilitaristit ovat myös sosiaalinen ryhmä. Singeriläinen utilitarismi edellyttää seuraajalta paljon, mutta sen varsinaisena sisältönä ei ole singeriläisten utilitaristien sosiaaliseen ryhmään kuuluminen. Samalla tavalla singeriläisten utilitaristien sosiaaliseen ryhmään kuuluvat eivät ehkä välttämättä ole aatteellisia singeriläisiä utilitaristeja, sillä he saattavat hengata porukassa ja vetää singeriläistä linjaa vaikka vain itsekkäistä sosiaalisista syistä, kuten päästäkseen kiinni hyvään nettipöhinään.
Samalla tavalla kuin esimerkkitapauksessa, ei vaativankaan kristinuskon tulkinnan aatteellisena sisältönä ole yleensä minkään tietyn sosiaalisen ryhmän tapakulttuuriin mukautuminen, vaan muut asiat. Sosiaaliseen ryhmään kuuluminen ei siis olisi esimerkiksi tae pelastuksesta tai moraalisuudesta, eikä ryhmään kuulumattomuus eväisi henkilöä noista asioista, vaikka ryhmän jäsenyyden voitaisiinkin nähdä käytännössä auttavan elämään oikeaoppista elämää.
Vierailija kirjoitti:
"Usko näkyy sydämen tilassa, ei korvalehdissä. "
Kierrät nyt kysymystä kuin kissa kuumaa puuroa.
Lestadiolaisilla on mielestään se ainoa oikea usko. Ja korvakoruttomuus on lestadiolaisiin kuulumisen merkki ja "logo" kuten itsekin sanoit. Se on siis samalla oikean uskon merkki.
Ryhmään kuulumisen ja mukautumisen voi yleensä erottaa ideologisesta sitoumuksesta ryhmän edustamiin aatteisiin.
Eli esimerkiksi jokin henkilö voi olla (tunnistettavastikin) aatteellinen kommunisti kuulumatta mihinkään tiettyyn kommunistiryhmään. Jonkin kommunistiryhmän tapoihin mukautuminen taas ei takaa sitä, että henkilö olisi aatteellinen kommunisti. On esimerkiksi helppo kuvitella, että jotkin Kiinan tai Pohjois-Korean kommunistipuolueiden jäsenet kyllä puheiden ja tekojen tasolla mukautuvat vahvasti ryhmän odotuksiin pelkästään sen sosioekonomisten hyötyjen takia, olematta kuitenkaan vakaumuksellisia kommunisteja.
En tiedä vanhoillislestadiolaisuuden aattellisesta sisällöstä sen enempää, mutta perinteisesti kristinuskon oleellisena vakaumuksellisena sisältönä ja vaatimuksena pidetään uskomista, jumalan asettamien sääntöjen noudattamista ja hyviä tekoja, mutta ei ehkä niinkään minkään tietyn ryhmän tapakulttuuriin mukautumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta ok, kun uskonnollinen vasemmisto on poliittinen? Ei vanhan kommarikurpan aivoitukset kiinnosta.
Vasemmisto on lähtökohtainen ateistinen/antiteistinen. Kuuluu ideologian perusrakenteeseen. Tämä ristiriitä on se miksi en ymmärrä demaripuolueen ja kirkon epäpyhää liittoa suomessa.
Ei olemassakaan "ateismia". Jokainen ihminen on lähtökohtaisesti uskonnollinen, niin myös vasemmistolaiset. Ei tarvitse vasemmistolaista ideologiaa pitkään tutkia löytääkseen vaikka mitä uskonnollisuutta, kuten metafyysinen usko siihen, että mies voi olla nainen ja toisinpäin.
Nyt oli niin absurdia puppua, ettei mitään rajaa.
Ateismi on ihmisen perustila, ennenkuin hänelle opetetaan uskontoja.
Uskonnot on uskontoja. Muut asiat ei.
Kukaan antropologi ei väittäisi mitään niin tyhmää kuin että ihmisen perustila on "ateistinen". Jos ihmisen perustila olisi "ateistinen", jokainen ihmissivilisaatio ei olisi lähtökohtaisesti syvästi uskonnollinen. Mistä nämä jalostuneet uskonnot sitten yhtäkkiä ilmestyvät, jos ihmiset ovat "ateisteja" eivätkä aidosti usko muka mihinkään yliluonnolliseen? Viesti on niin typerä, että parodiahorisontti paukkuu.
Tarkoitin sitä, että jokainen lapsi syntyy ateistina. Ennenmuinoin ihmisillä ei ole ollut tieteellistä tietoa maailman toiminnasta, joten ilmiöille on keksitty uskonnollisia selityksiä.
Niin, eli ihminen ei synny "ateistiksi". Jos sinä varttuisit yksin keskellä metsää pienestä pitäen, usko pois, olettaisit jonkinlaisen jumalallisen voiman hallitsevan maailmaa. Eli kuten itse myönnät, ihminen ei ole luontaisesti "ateisti", eikä ole kukaan ihminen sitä nytkään. Ihmisten heikot yritykset ymmärtää maailmaa ns. tieteellisesti eivät tarkoita, että ihminen ei edelleen uskoisi vaikka mihin yliluonnolliseen. Ylipäätään uskosi ihmisen rajalliseen kykyyn selittää maailman ilmiöitä on uskoa yliluonnolliseen. Laitat vain uskosi toiseen ihmiseen perinteisten jumalolentojen sijaan.
Väitteellesi ei ole mitään tukea.
Tiede on AINOA ihmisen tietämä keino saada mitään oikeaa, konkreettista, sovellettavaa tietoa. Yhtään mitään muuta ei ole.
Eihän tiedettä nykymuodossaan varsinaisesti edes ollut ennen kuin viime vuosisatoina, mutta selvästi osasivat tietoa soveltaa
Kerro nyt, millä muulla metodilla voi saada tietoa siitä, mistä maailmankaikkeus koostuu? Millä muulla metodilla voidaan saada tietoa, jota soveltamalla voidaan rakentaa autoja, tietokoneita, lentokoneita, pyykkikoneita ym. ym.? Millä muulla metodilla voidaan kehittää lääkkeitä, rokotteita, sydänkirurgiaa jne.?
Yhäkään ei ole olemassa mitään muuta. Millään muulla metodilla ei voida selvittää, et on soluja, dna:ta, molekyylejä, atomeja, kvarkkeja jne. Millään muulla metodilla ei voida selvittää mitä on valo, mitä on ääni, mitä on ilma, mitä on lämpö, mitä on palaminen, mitä on jäätyminen jne.
Ohitit koko argumentin. Et taida olla mies?
Minkä argumentin? Eihän kyse ollut siitä, etteikö ihmiset olisi aina osanneet soveltaa sitä "tietoa" (tässä siis arkikielisessä merkityksessä, ei siinä, mistä minä puhuin) mitä heillä on.
Kyse oli OIKEASTA tiedosta, tiedosta tieteellisessä mielessä.
Matematiikka toki on ollut olemassa pidempään kuin muut tieteenalat.
Vastaatko sinä nyt minun kysymyksiin?
Eli ovat osanneet, mutteivat oikeasti ole. Jolloin mitään ei ole voitu saada aikaan, vaikka onkin saatu.
Öööh...minä puhuin oikean tiedon hankkimisesta, ja sä takerruit siihen soveltamiseen, joka ei ollut se pointti lainkaan.
Vastaatko nyt mun kysymyksiin? Millä muulla metodilla kuin tieteellä voi selvittää mitään noita mainitsemiani asioita?
En ole sama keskustelija, mutta vastauksena kysymykseesi monet varmaankin pitäisivät esimerkiksi loogista tai matemaattista pohdiskelua tapana saavuttaa tietoa noista asioista. Eli esimerkiksi lääkkeitä, rokotteita tai sydänkirurgiaa voitaisiin mahdollisesti kehittää tilastollisella analyysillä, joka ei ole kokeellista vaan puhtaan teoreettista.
Tuo on tosiaan ihan hyvä kysymys. Valtiot voivat tietty rahoittaa hankkeita, jotka eivät sinänsä ole kannattavia, mutta joilla on paljon positiivisia ulkoisvaikutuksia, kuten teillä, julkisella liikenteellä tai kouluilla.
Kai areenoillakin voi olla vastaavia vaikutuksia esimerkiksi lisätyn turismin muodossa, joten ajatusta ei ehkä tule lähtökohtaisesti torpata, mutta on tietty hieman epäselvää, kuinka tehokkaasti areena sitten edistäisi turismia. Esimerkiksi valtion kannalta ei ehkä ole kustannustehokasta tukea keskenään kilpailevia areenoita, jolloin yhden areenan tapahtumat olisivat toisilta pois.