Reipas ja tunnollinen lammas

Byrokratiasta sekä erilaisista hankkeista, joita suunnitellaan ja veivataan kenties vuosiakin ja lopulta todetaan, että ihan paska hanke eikä toteuteta. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Mä olin yökerhoiässä 1980-luvulla ja paljon tuli käytyä. Yökerhot oli kuitenkin keskustoissa ja moni asui lähiöissä. Ei bussit valomerkin jälkeen enää kulkeneet, mutta ei tarvinnutkaan. Korkkareilla ja minihameessa vaan kipitti taksiasemalle, lysähti taksin takapenkille ja oli turvassa kuin olisi oman isän kyydissä. Taksikuskit vielä varmisti, että asiakas pääsee porraskäytävän alaovesta sisälle ennenkuin kaasuttivat pois. Mikä lie tilanne Bernerin taksiuudistuksen jälkeen?

 

Nykyisin taksikuskina ei ole enää Matti tai Pertti vaan Jamal ja Ahmed. Välillä tulee ullatuksia. Kiitos Sipilä ja Berner!

No niinpä. Onneksi oma tyttäreni on jo aikoja sitten ohittanut biletysiän. 

Mä olin yökerhoiässä 1980-luvulla ja paljon tuli käytyä. Yökerhot oli kuitenkin keskustoissa ja moni asui lähiöissä. Ei bussit valomerkin jälkeen enää kulkeneet, mutta ei tarvinnutkaan. Korkkareilla ja minihameessa vaan kipitti taksiasemalle, lysähti taksin takapenkille ja oli turvassa kuin olisi oman isän kyydissä. Taksikuskit vielä varmisti, että asiakas pääsee porraskäytävän alaovesta sisälle ennenkuin kaasuttivat pois. Mikä lie tilanne Bernerin taksiuudistuksen jälkeen?

Nro 252: Muistan, kun noita aikapankkeja tuli ja lopulta verottaja puuttui siihen. Mä en yhteisöllisyydellä tarkoittanutkaan aikapankkeja vaan just talkoina tehtyjä hommia sekä naapuriapua. 

Tulipa tuossa koiran kanssa iltalenkillä mietittyä sitäkin, että kun nyt halutaan, että ihmiset itse huolehtivat niin itsestään kuin läheisistäänkin eli halutaan yhteisöllisyyden kasvavan, niin mikäli palataan aikaan, jolloin talkootyönä tehtiin kaikenlaista, moni yrityshän menettää sitten asiakkaitaan. On nimittäin paljon yrityksiä, jotka tarjoavat erilaisia palveluita, koska sitä yhteisöllisyyttä ja talkoohenkeä ei enää ole ollut. Mulla on esimerkiksi suvussa nainen, joka on ammatiltaan sairaanhoitaja, mutta joka jo teininä innostui leipomisesta. Tekee oikeasti aivan mielettömän upeita kakkuja. Jos järjestäisin jotkut juhlat, niin munhan olisi järkevintä teettää ne kakut hänellä ja vastavuoroisesti mä voisin sitten vaikka korjata hänen tietokoneensa tai hoitaa hänen koiraansa sen aikaa, kun hän on parin viikon lomareissulla Thaimaassa. Raha ei vaihtaisi omistajaa eikä myöskään valtio saisi verotuloja. Puhumattakaan siitä, että se konditoria, josta olisin ne kakut muussa tapauksessa ostanut, jäisi nyt ilman yhtä asiakasta. Tai jos vaikka tarvitsisin jonkin remppahomman, niin voisin pyytää tutun remppamiehen tekemään sen ja riippuen rempan suuruudesta, en välttämättä maksaisi hänelle mitään palkkaa siitä, mutta voisin maksaa vaikka hänen yhden kuukauden vuokransa. Täysin verovapaatakin vielä.