Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan sekaantuisi jonkun kaukaisen sukulaisen hautaamiseen, pelkäisin saavani hautaustoimiston laskun itselleni
Sama juttu. Eihän sitä voisi tietää, millaisiin hautajaisiin vainajalla olisi edes varaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus näin jossain kuvassa pahvisen arkun, näytti ihan ns. "oikealta" arkulta. Pahvi ei aina ole tavallista "muuttolaatikko" pahvia, vaan voi olla paksua ja kantavaa, ja siihen voisi jopa painattaa kuvia (esim. vaikka puumaisen pinnan, näyttis "tammi-arkulta" vaikka on pahvia)
Arkun voi tehdä myös itse, raaklauta ei paljoa maksa, toki kantajia ajatellen ei ole kiva jos on 'tikkuja sormet täynnä', wli hieman materiaaliin valintaan, tai sen käsittelyyn kannattaa aikaa varata...
Mutta jos rehellisiä ollaan, niin ajat ja tavat muuttuu, miksi hautaaminen olisi poikkeus? Tuhkaamisen suosio kasvaa, ja kirkkoon kuuluu yhä harvempi jne. olisi ehkä jopa outoa, jos hautaustavat eivät ajan mittaan muuttuisi... Ja ylipäätään niiden merkitys, miksi maksaa tonneja arkusta jos satasella saa, ei harvaa enää kiinnostaa missä arkussa joku tuttu on haudattu!
Paraskaan pahviarkku ei ole yhtä hyvä kuin huonoin puuarkku. Laatikon pitää kestää sen sata kiloa mätänevää lihaa, jota liikutellaan paikasta toiseen. Laatikko ei saa kesken kaiken pettää niin vainajan kunnioituksen kuin sitä siirtävän henkilön turvallisuudenkaan vuoksi.
Voit ostaa halvan puuarkun parilla satasella. Siitä ei tarvitse maksaa tonneja, ellei halua. Tuon hintaluokan arkut ovat enemmän amerikkalaisen viihdeteollisuuden sinulle syöttämiä kuin tavallisessa elämässä valittuja. Moni arvostaa esteettisyyttä, joten arkuksi valitaan kaunis ja kantajansa näköinen, joten siksi muutaman satasen perusmallia kalliimmatkin menevät kaupaksi.
Tuokin riippuu ihan siitä, millaisen seremonian haluaa. Omaiset kuitenkin vain harvoin pääsee katsomaan, kun arkku työnnetään uuniin. Eli jos arkkuun laittamisen ja tuhkien noutamisen väliin ei jää mitään sellaista, missä omaiset olisivat mukana, niin arkulla ei välttämättä ole omaisille mitään väliä. Hautaustoimisto kuitenkin laittaa vainajan arkkuun ja ruumishuoneelta siirretään uuniin. Siis JOS omaiset ei halua siihen väliin jotain seremoniaa, missä arkku olisi mukana.
Vierailija kirjoitti:
Ei toimi. Nyt on vaikeat ajat kaikille yli 55 vuotiaille
No sanos muuta!!! Mä jo hädissäni laitoin ystävälleni tekstiviestin, että toimiiko sillä Facebooj ja Messenger. Ei toiminut hänelläkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenelle se on ongelma? Ei ainakaan kuolleelle.
Minulle on jo nyt. Tiedän, että kukaan ei hommaa minulle hautajaisia eikä kukaan tuo koskaan kynttilää tai kukkaa haudalleni.
Sama tulee olemaan myös minulla kohtalo sitten joskus, jos saan elää kokonaisen elämän vanhuuteen saakka. Ketään sellaisia läheisiä ei enää silloin ole, jotka mahdollisesti välittäisivät asiasta.
Kyllähän tuon ajatteleminen aika karulta tuntuu, vaikka joku täällä kirjoitti että eihän se ole enää siinä kuolinvaiheessa sen kuolevan ongelma.
No ei tavallaan ole, mutta kun itse on päässyt aika monet hautajaiset kokemaan ja monet hautapaikat katsomaan ja vieraillut jälkikäteen niillä, niin se että ei sitten itse sellaisia mitään saisi tuntuu jotenkin niin kylmäävältä kuitenkin.Tämän maan kulttuuriin on jo kauan kuitenkin kuulunut nämä tietyt tavat, perinteet ja rituaalit.
Kyllähän moni hautaa lähisukulaisetkin muistolehtoihin, joihin ei tule nimettyä hautapaikkaa. Muistelu hoidetaan muualla kuin siinä kivellä. Se on vain erilainen tapa. Kumpikaan ei ole parempi tai huonompi.
On ne haudat ennenkin unohtuneet. Harrastan sukututkimusta ja vasta sitä myöten löysin kuuden isoisovanhempani haudan. Minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, että ne olivat vielä olemassa! Seitsemännen ja kahdeksannen haudalla olen käynyt, sillä se on myös isovanhempieni hauta.
Löysin myös yksien isoisoisovanhempieni haudan. Se on edelleen jollain toisella sukuhaaralla käytössä. Sattui olemaan valtatien, jota pitkin usein kuljemme, varrella, niin käytiin muistelemassa menneitä polvia.
Näinpä. Mun äitini kuoli 2 vuotta sitten enkä ole kertaakaan hautajaisten jälkeen käynyt hänen haudallaan. Halusi tulla haudatuksi lapsuutensa kotipaikkakunnalle eikä sinne pääse ilman autoa ja ajokorttia. Ja vaikka mulla auto ja ajokortti olisikin, niin tuskin tulisi ajettua äitienpäivänä ja jouluna 600 km vain 15 minuutin hautausmaalla käynnin vuoksi. Ei mun isänikään äidin haudalla ole käynyt, koska matka on liian pitkä. Muistella voi muuallakin.
Siinä mielessä liittyy, että voit toki testamentata vaikka koko omaisuutesi kodittomille kissoille, mutta rintaperillisillä on silti oikeus vaatia perinnöstä lakiosansa. Sen sijaan siihen, että ei olisi oikeutta vaatia lakiosaakaan, niin silloin testamentissa on oltava todistettavat perusteet.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/