Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt pienen palstatauon jälkeen (elämässä kiireitä hieman) sorrun taas kirjoittamaan. Minä en ole kotoisin mistään. Tai teoriassa olen asunut siellä täällä, mutta mitään niistä paikoista en hakua enää mainita esim kokemusteni myötä. Voin sanoa syntyneen Helsingissä ja sitten tarinani loppuu siihen itseni osalta tai ainakin haluan olla hiljaa asuinpaikoistani. Lapsuuden paikkakunta, joka siis melko pieni kylä säilyy muistoissani paikkana missä vietin ihan hyvää aikaa. Myöhemmin tietyt ihmiset levittivät sielläkin pahoja puheita minusta (asuessani muualla nuoruudessa) ja käynnit siellä jäivät. Arvelen sitä taustaa kuka niitä on puheita on levittänyt. Silti tarkasti en tiedä ja jotain voi silti päätellä. Silti tuo sotki muistojani paikasta josta ajattelin paljon hyvää aiemmin. 

Nykyisin mietin niitä vuosia kuitenkin elämäni parhaina. Lapsuus siellä oli itselleni hyvä. Joskus mietin, että kumpa oltaisiin jääty tuonne asumaan. Siellä ei ollut parasta ja sielläkin kiusaamista osittain, mutta kuitenkin elämä parempaa. 

Lapsuuden lopun/nuoruuden asuinpaikkaa en halua edes mainita kenellekään. Mikä tahansa paikka voittaa sen ja kenenkään ihmisen ei pitäisi ikinä elämässään joutua asumaan sellaisessa paikassa. En toivoisi kenellekään sellaista. Paikkana muuten ok ja luonto myös. Silti se on kakku on päältä kaunis ja kaunis muutenkin joillekin ihmisille. Niillä joilla on sukua ja ns valtaa sekä asemaa siellä. Tai niille, jotka sopivat muottiin. Sitten on ne jotka eivät sovi ja niihin isketään. Esim minä ja pari muuta. Joku sanoo, että sano vastaan. Minä sanon sen, että tuollaisessa paikassa ei voi asua sitten enää jos haluaa verta nenästään. Sitten pitää lähteä pois. Siellä ei toimi muu. Elämäni muuttui paljon pahemmaksi, kun joskus vastustin. Nuo paikat ovat niitä, ettei elämä ole normaalia enää jos joudut siihen myllyyn mukaan. Ei minunkaan ollut. Näin lähdin, kun vielä voimat riitti. Viimeiset ajat hoin vaan sitä, että pakko päästä pois. Niin paljon, että vanhempanikin osittain käsittivät, että tuo on totta. No, pääsin pois jotenkin ja pelastin elämäni. 

Tämä nykyinen paikka taas on se varasuunnitelma. Paikka mihin oli vähän sattumalta päädyttävä. Sellainen paikka mihin sai elämänsä jotenkin järjestymään. Muuta syytä tänne tuloon ei ollut. Elimme täällä ok elämää koirani kanssa. Silti tällä paikalla on minulle vaan maisemallinen yms arvo. Mitään muuta ei. En minä tätäkään paikkaa tahdo oikein edes mainita kenellekään jos asia puheeksi tulisi. Täällä on jatkunut ikävät puheet osaltani myös. Se alkoi nopeasti muuton jälkeen ja joku oli niitä juttuja tänne levittänyt. Sain sen huomata. Asun täällä, mutta en kuulu tänne. 

Ehkä joskus löydän kotini jostain. Jonkun paikan mihin kuulun. Nyt olen ollut tietyllä tapaa juureton jo lähes koko elämäni. Paljon en vaadi, mutta en voi sanoa paikan missä tosi moni puhuu pahaa olevan kotini. Tämä nuoruuteni ja tähän nykyiseen paikkaan liitettynä. Osittain samaistun ulkomaalaisiin. Minulla, kun ei ole sidettä oikein mihinkään koko Suomessa. Tiettyjä suvun asuinpaikkoja toki, mutta siihen jää. En jatka enää tästä aiheesta. Nytkin liikaakin tämä samaa juttua osaltani. 

Ymmärrän sua. Jos mä en olisi niin juurtunut tänne Vantaalle, niin sanoisin, että olen kotoisin metsästä. Metsät - olipa ne missä päin tahansa - ovat aina tuoneet mulle mielenrauhan. Muistan lapsuudestani 1960-luvulta, kun olin Keski-Suomessa kesäisin ja serkut sitten intopinkeinä juoksi kauppa-autolle. Koska mummu osti herkkuja. Mummu mua välillä sitten huuuteli, mutta mua ei näkynyt missään. Mä vaan makasin selälläni metsässä, katselin mäntyjen ja kuusten latvoja ja odottelin, kuinka lähelle jänis tai kettu uskaltaa lähestyä mua. Ja mummu tiesi, että turha Lammasta on huudella minnekään kauppa-autolle. "Kaupunkilaistyttö" olen ollut kohta 65 vuotta, mutta metsät on mun sieluni koti. Onneksi asun paikassa, jossa metsään ei ole kovin pitkä matka. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on suoratuhkaus?

Suoratuhkaus on sitä, että vainaja viedään suoraan ruumishuoneelta tuhkattavaksi. Kirkkohan ei siunaa uurnassa olevia tuhkia vaan ainoastaan arkussa olevan vainajan. Jos siunaustilaisuutta ei tarvita tai haluta, sitten voi järjestää suoratuhkauksen. Mä kun en edes kuulu kirkkoon, niin mulle sitten aikanaan tulee just tuo suoratuhkaus. 

Tuosta jo tuhkattujen siunaamisestahan on ollut kirkossa keskustelua joku vuosi sitten, siihen kun ei ole olemassa mitään yksiselitteistä ohjetta tai sääntöä. Käytännössä jo tuhkattujen siunaus yleensä onnistuu, vaikka jotkut yksittäiset papit eivät tätä hyväksykään tai halua tehdä.

Totta tuokin. Ja onhan niitäkin tilanteita - käsittääkseni - jossa ihminen on kuollut jossain muualla päin maailmaa ja omaiset ovat sitten sieltä hakeneet vain uurnan ja sen on sitten joku pappi suostunut siunaamaan. Mutta en nyt osaa sanoa, onko uurnan siunaustilaisuuden järjestäminen yhtään sen nopeampaa kuin arkun siunaaminenkaan, mutta ainakaan ei tarvitse maksella niitä uusia säilytysmaksuja. 

Tämä aloitus lienee provo, mutta mikäli miehesi tilittää äidilleen kaikki teidän raha-asianne, niin nyt voin sanoa, että jätä se sika. Mä olen puhunut omien lasteni kanssa äärettömän harvoin rahasta. Ja lapseni ovat jo keski-ikäisiä. Yhden ainoan kerran esikoiseltani kysyin - kun olin muualta lähipiiristä kuullut, miten velkaantuneita heidän lapsensa olivat - onko hänellä kovinkin paljon osamaksuja tai muita velkoja kuin asuntolaina, niin sanoi, että ei ole lainkaan muuta velkaa. Kasvatin lapseni siten, että muuhun ei oteta velkaa kuin asuntoon. Näin mun äitinikn mut kasvatti. 

Jos matkustelu on se, mitä elämässään haluaa, niin en minäkään suosittele jättämään sitä sinne eläkepäiviin, mitkä tänä päivänä nuoremmilla alkaa vasta 70-vuotiaana. Mutta  jos on varaa laittaa vuosittain kymppitonni säästöön ja sijoituksiin, niin riittäiskö vain yksi reissu vuodessa eikä koko kymppitonnilla reissaamista? Loput sitten säästöön ja sijoituksiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua kyllä, eikö just seurakunnat itse kritisoi sitä että kuoleman ja hautajaisten välillä on liian pitkä aika? Ainakin joku vuosi sitten oli nöitä kirjoituksia missä papit pitivät vääränä sitä että hautajaiset on nykyään kuukauden tai kwhden kulittua kuolemasta, heidän mielestään kun ne hautajaiset pitäisi olla viimeistään kahden tai kolmen viikon sisällä kuolemasta.

Mutta kun ongelma vaikuttaa olevan just siellä seurakunnan päässä, että siunausaikoja ei saa aiemmin, siihen parin-kolmen viikon aikavälille. Minusta tästä ei voi syyttää omaisia, eihän omaiset siihen voi vaikuttaa millaisia siunausaikoja seurakunnalla on saatavilla.

Ehkä papit on ylityöllistettyjä ja haluaa nostaa tuon aikaviiveen esiin. Toivovat lisäresursseja.  He tuskin päättävät virkojen määrästä. Kirkko tietenkin säästää, kun pappeja ei palkata lisää. Kuten joku hyvin sanoi, suuret ikäluokat alkaa kuolla. Lisäksi kirkosta erotaan paljon. Vaikuttaa palvelujen kysyntään ja verotuloihin.

Totta. Papit on kuitenkin vain palkansaajia eivätkä niitä, jotka päättävät resursseista.