Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhemmat asuvat pienellä kylällä ja kaikki lapset ovat muuttaneet niin kauas, etteivät he ehdi vanhempia "hoitamaan"... ja kuka lapsi nykyään enää "hoitaa" vanhempiaan, ehkä olisi realistisempaa puhua satunnaisesta auttamisesta. Itse säästän sen verran, että tarvittaessa on varaa palkata kotiavustaja käymään silloin tällöin.
Vanha ketju ja olen saattanut vastata ketjuun jo aiemminkin. Mä en siis ole lapseton, mutta en nyt oletakaan, että mun lapseni hoitaisivat mua joskus aikanaan. En mä ole hoitanut isäänikään, vaikka mulla on sairaanhoitajan koulutus ja asun vielä isäni naapurissakin. Jos pystyisin tekemään sairaanhoitajan hommia, ei olisi tarvinnut jo lähes 30 vuotta sitten vaihtaa alaakaan. Isällä on onneksi rahaa ja voi ostaa yksityiseltä hoivapalveluyritykseltä kaiken sen avun, mitä kotona pärjäämiseensä tarvitsee. Jopa jotkut parturit tekevät nykyisin kotikäyntejä.
Mä uskon, että erilainen kotipalvelu ja muu kotiin tuotava palvelu tulee lisääntymään. Ts näitä yksityisiä palveluntarjoajia tulee lisää sitä mukaa, kun palveluiden kysyntä kasvaa. Se on sitten toki huonompi juttu, jos jossain vaiheessa "lanttu on pelkkää raastetta", mutta aika mahdotonta edes olettaa, että mun lapset, joiden alin eläkeikä tulee varmasti olemaan vähintään 70 vuotta, edes pystyisivät alkaa mulle omaishoitajiksi. Mä olen - siis jos edes elän niin vanhaksi - 94v, kun esikoiseni pääsee eläkkeelle ja 100v, kun kuopukseni pääsee eläkkeelle.Palveluntarjoajia tulee joo, mutta millaista palvelua ne tarjoavat? Tässä viime aikoina on paljon kuultu palveluista, esimerkiksi tuoliin kuristunut vanha nainen. Näitähän riittää eikä se paremmaksi siitä muutu, sitä on turha toivoa, koska rahavirta menee vain osakkeenomistajien suuntaan.
Parasta on se, kun valitsee itse sen päivän, jolloin poistuu maailmasta, ennen näitä palveluntarjoajien palveluja. Silloin voi valita kohtuullisen kärsimyksen tien, esimerkiksi minä henkilökohtaisesti en oikein diggaa tuota kuristumista. Haluan kuolemakseni jotain ihan muuta.
Nuo kuristumiset sun muut on kuitenkin tapahtunut kaiketi pääasiassa hoivakodeissa. Harva vanhus maksaa niissä hoitoaan kokonaan itse vaan hyvinvointialueet maksaa suurimman osan. Aika vähän on niitä vanhuksia, joiden tulot ovat verojen jälkeenkin vähintän 6000 €/kk. Mun isä asuu edelleen kotona ja koska kotiin tarjottavilla hoivapalveluilla on yhä enemmän kysyntää ja siski niitä yrityksiä tulee koko ajan lisää, niin silloin, kun vanhus maksaa kaiken itse, vanhus voi myös vaihtaa palveluntarjoajaa. Eli nk ääänestää jaloillaan (vaikkei kävelemään enää pystyisikään).
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun voileipäjärjestys: leipä, margariini, kinkku, juusto ja joskus harvoin päälimmäisenä kurkkusiivuja ripauksella suolaa. Lapsuudessa sääntönä oli vain yksi leivänpäällinen, jos laittoi leikkelettä (tankomakkarasta) ei saanut laittaa juustoa (tarjouksesta ostetusta edampallosta, viimeiset palaset jo kuivahtaneita) ja päinvastoin. Nyt laitan molempia ja reilulla kädellä ;)
Eipä tuolla järjestyksellä ole niin väliä, mahassa ne kaikki menee kuitenkin sekaisin, kai se on tottumiskysymys.
Hyvää Jussia töyhtökiurut ja koskikiharat, polskikaa varovasti!
Oot varmaan lihava! Syöttöpossukka.
Tuolla ruokavaliolla myös verisuonet tukossa.
Lisäsuola on myrkkyä, juustossa ja kinkussa ja leivässä on jo niissäkin liikaa suolaa. Mahtaa verenpaine olla kova ja aivoinfarkti odotettavissa.
Toisaalta kuka haluaa elää ikuisesti? Ehkä nuorena ajatteleekin, että ei halua koskaan kuolla, mutta kun ikää tulee lisää, - ainakin jotkut meistä - alkaa ajatella, että elämästä voisi nauttiakin eikä vaan kaikin tavoin koittaa pitkittää sitä. Mun äiti eli kuukautta vaille 97-vuotiaaksi ja jos isä elää jouluun asti, niin hänkin on sitten jo 97- vuotias. Ja kyllä, molemmat söivät niin kinkkua, juustoa kuin muitakin leikkeleitä. Ripauksen suolaa laittavat puuroonkin.
Ne, joilla on lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsia, he haluavat elää mahdollisimman pitkään nähdäkseen jälkeläistensä elämää ja yhteiskunnan muutoksia. Lapsenlapseni itki katkerasti, kun viikon loman jälkeen piti palata kotiin, kun " tulee niin ikävä. Ette saa koskaan kuolla!" Luvattiin.😊
No tuon tavallaan ymmärrän. Mä en ole edes omille lapsilleni luvannut elää ikuisesti. Omat isovanhempani kuolivat yhtä lukuunottamatta jo ennenkuin olin edes 10 v, yksi jo ennen syntymääni. Mulla ei ole lapsenlapsia, siskollani on. Mutta eipä mun siskoni lapsenlapsetkaan kovin usein isoisoisäänsä tapaa. Ei välttämättä edes kerran vuodessa, vaikka välimatkaakaan ei ole kuin about 8 km. En tiedä, kuinka tyytyväinen isä itsekään on enää omaan elämäänsä, kun pääasiassa yksin siellä kotonaan kökkii eikä pääse kävelemään enää edes viittä askelta. Mutta ainakin syö ihan mitä haluaa :D
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhemmat asuvat pienellä kylällä ja kaikki lapset ovat muuttaneet niin kauas, etteivät he ehdi vanhempia "hoitamaan"... ja kuka lapsi nykyään enää "hoitaa" vanhempiaan, ehkä olisi realistisempaa puhua satunnaisesta auttamisesta. Itse säästän sen verran, että tarvittaessa on varaa palkata kotiavustaja käymään silloin tällöin.
Vanha ketju ja olen saattanut vastata ketjuun jo aiemminkin. Mä en siis ole lapseton, mutta en nyt oletakaan, että mun lapseni hoitaisivat mua joskus aikanaan. En mä ole hoitanut isäänikään, vaikka mulla on sairaanhoitajan koulutus ja asun vielä isäni naapurissakin. Jos pystyisin tekemään sairaanhoitajan hommia, ei olisi tarvinnut jo lähes 30 vuotta sitten vaihtaa alaakaan. Isällä on onneksi rahaa ja voi ostaa yksityiseltä hoivapalveluyritykseltä kaiken sen avun, mitä kotona pärjäämiseensä tarvitsee. Jopa jotkut parturit tekevät nykyisin kotikäyntejä.
Mä uskon, että erilainen kotipalvelu ja muu kotiin tuotava palvelu tulee lisääntymään. Ts näitä yksityisiä palveluntarjoajia tulee lisää sitä mukaa, kun palveluiden kysyntä kasvaa. Se on sitten toki huonompi juttu, jos jossain vaiheessa "lanttu on pelkkää raastetta", mutta aika mahdotonta edes olettaa, että mun lapset, joiden alin eläkeikä tulee varmasti olemaan vähintään 70 vuotta, edes pystyisivät alkaa mulle omaishoitajiksi. Mä olen - siis jos edes elän niin vanhaksi - 94v, kun esikoiseni pääsee eläkkeelle ja 100v, kun kuopukseni pääsee eläkkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Minä kävin isäni katsomassa kun oli kuolleena srlassa. Siinä sisarusten ja äitin kanssa hyvästit vielä jätettiin. Ihan kaunis muisto jäi. Puku päälle ja kun hän oli säästäväinen ja nuuka mies niin reikäiset sukat jalkaan. Eihän ehjiä voi hautaan tuhlata!
Me emme juurikaan mieti terveellisyyttä ruuassamme. Elämän nautintoihin kuuluu hyvä ruoka! Vanhempani ovat pitkäikäistä sukua eikä minulla ole tavoitteena elää vanhaksi kun olen nähnyt mitä se on.
Viinistä- me ilmaamme pullon kun emme kahdestaankaan koko pulloa kerralla juo. Hyvänä säilyy useamman päivän noin.
Ostimme pussillisen grillihiiliä taloyhtiön juhannusiltaan niin hyvin kehtaa osallistua omin makkaroin.
Toivottavasti huomenna ei sada!
Kiitos viinivinkistä!
Mä olen vain kaksi kertaa käynyt katsomassa vainajaa. Ensimmäisen kerran siskoni miestä, joka oli mulle kuin iosoveli. En ehkä olisi mennyt silloinkaan, mutta heidän silloin 6-vuotias poikansa oli mulla silloin hoidossa, kun lankoni äkillisesti kuoli ja siskoni pyysi mua tuomaan lapsen tonne terveyskeskukseen isäänsä katsomaan. Mä olin se, joka joutui pienelle pojalle kertomaan, mitä oli tapahtunut. Vein ensin pojan kotiinsa ja vaihdettiin siistit vaatteet päälle. Toisen kerran menin katsomaan äitiäni. Kuoli kotona varhain aamulla ja sekä siskoni että isäni toivoi, että mä tulisin kans sinne. Ei mulla kummallakaan kertaa olisi ollut mitään tarvetta itseni vuoksi mennä katsomaan vainajaa. Molemmat olin tavannut juuri edellisenä iltana ennen heidän kuolemaansa. Mutta eipä siitä nyt mitään haittaakaan ollut, että menin. Toisaalta vainajia tuli nähtyä aikoinaan sairaanhoitajavuosinakin, niin en mä kuolleen ihmisen näkemisestä järkyty. Todennäköisesti en kuitenkaan menisi katsomaan sellaista mulle läheistyä ihmistä, joka olisi pahoin ruhjoutunut tms. Mieluummin haluan säilyttää kauniimmat muistot.
Samaa mieltä. Mä olen ihan tyytyväinen, jos edes 5 vuotta ehtisin nauttia eläkepäivistäni. Jos 10 tai 15 vuotta, niin sekin olisi ihan kiva. Mutta paino sanalla "nauttia". Jos elämäni on jonain päivänä vieläkin pahempaa kipua ja kärsimystä kuin mitä se nyt vuosi vuodelta on yhä enemmän, niin mieluummin lähden tästä elämästä vatsa täynnä pekoniin käärittyjä herkkusieniä ja puoli pulloa punaviiniä vatsassani suyädninfarktiin tai muuhun vastaavaan kuin kärvistelen lähes satavuotiaaksi syömällä jotain suolatonta itusoppaa.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/