Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahoinvointiyhteiskunnasta valittavat voisivat heti muuttaa johonkin parempaan yhteiskuntaan. Siinä voittaisi kaikki.

 

Ei ystävä ole roskapussi, jolle jauhetaan omia pettymyksiä kun ammattiapua ei ole saatavilla. 

Ennen internetiä nimenomaan terveyslehdissä ohje oli, että puhutaan ystäville (joita pitää olla n 5 kpl). 

Silloin ei ollut muutakaan ja ehkä karusta historiastamme juontaa suomalainen tapa gas lightata keskustelussa toisten tunteet. Eli sanotaan aina vastaan sitä mitä toinen juuri sanoi. Ehkä joskus ei auttanut kuin purra hammasta ja laskea karkeaa leikkiä ettei me väsyneitä olla eikä nälkäisiä.

Nykyään on tietoa ja apua saatavilla, ja omat ystävät ei todellakaan ole sopivia terapiaan. He ovat todennäköisesti valikoituneetkin niin, että omaavat samankaltaisen näkemyksen eivätkä siis voi tarjota uusia kulmia asiaan. Kukaan ei kestä sitä pitkällistä jankkaamista, minkä vaikean asian läpityöskentely vaatii. Tekoälykin voi auttaa selkeyttämään ajatuksia, ja se ei väsy.

Hyvä pointti tuo tekoäly.  Todennäköisest  jo ihan lähivuosina suuri osa terapiasta tulee olemaan tekoälyllä tuotettua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihania puutarhajuttuja, tätä on palsta parhaimmillaan.

Näin minäkin koen ketjun sisällön. Mukavia tarinoita ystävyydestä, tavallisesta elämästä. Arjesta. Enpä arvannut miten mukavaa elämää eläkkeellä on. Upeaa herätä ilman kelloa.

Mä en ole vielä edes eläkkeellä,  mutta pois työelämästä kuitenkin ollut jo yli puoli vuotta.  Tänään olen opettelemassa siihen,  että yhtään mikään ei enää rytmitä päivääni.  Ei enää aamu-, päivä- ja iltalenkkejä.  Kyylän kanssa vaan ihmettelen ajan kulumista.  Sen verran on ollut outoa,  että vapuksi mulle tulee hoitokoira 😊

Vierailija kirjoitti:

Niin, ystävyydessä ja parisuhteessa on se ero, että ystäviä voi olla monta, mutta parisuhteessa ollaan yhden kanssa.

Juuri näin !

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä noista ystävyyden ja rakkauden kielistä. En käsitä, miksi monilla ajatus on se, että oma rakkauden kieli on vain tietynlainen ja siihen ei voisi tulla muita sävyjä ja oppia uutta. Jos on itse esim. tottunut osoittamaan välittämistä yhteisellä ajalla ja ystävä vaikka muistamalla synttärit, joulut ja merkkipäivät, miksei tuota ystävää voisi yrittää myös muistaa hänen tärkeinä päivinään? Laittaa vain kalenteriin merkinnän. Eikä sen tekojen tarvitse olla aina samanlaista. Jos Riina muistaa Saijaa syntymäpäivänä esim. herkkukorilla, niin voisihan Saija viedä vuosia täyttävän Riinan vaikka elokuviin. Yhtä lailla tuossa kumpikin tulee huomatuksi.

Itselläni siis väsyttää nämä ihmiset, jotka pitäytyvät hirveän tiukasti tuossa omassa rakkauden kielessä, eikä ole mitään intoa oppia uutta tai vähän joustaa läheisen vuoksi. Jos minun ystävälleni merkityksellistä olisi esim. konserteissa ja musiikkitilaisuuksissa käyminen, niin hyvin voisin ehdottaa johonkin musiikkitapahtumaan menoa, vaikka en itse niin konserteista perustaisi. Tai jos ystäväni osoittaisi välittämistä kosketuksella ja olisi aktiivinen halailija ja minä en, miksi en voisi joustaa ystäväni suuntaan ja halata hänen kanssaan tavatessa/erotessa (vaikken muiden kanssa niin halailisi)? Ei läheskään kaikki asiat ole mitään rajoja rikkovaa kamalaa, vaan tavallista kanssakäymistä toisten kanssa.

Olet varmasti ihan oikeassa.  Mä olen kuitenkin ystävystynyt sellaisten ihmisten kanssa,  jotka hyväksyvät mut omana itsenäni eivätkä edes yritä muuttaa mua.  Ei mulle ole vaikeaa halata toista ihmistä,  mutta ei ole vaikeaa märkivän haavan hoitokaan tai kakkavaippojen vaihtaminen.  Mä voin ihan kaikissa ihmissuhteissani laittaa sen "sairaanhoitajan lakin " päähäni,  mutta ystävyyssuhteessa olisin mieluummin oma itseni. Mulle muiden kuin perheenjäsenteni halaaminen ei ole luontevaa. 

Mun ystäväni arvostavat mussa sitä, että mä selvitän ja järjestän.  Etsin ratkaisuja heidän ongelmiinsa. Voin käyttää vaikka kuinka paljon lakipykäliin tms perehtymiseen. Selvittää ,  mistä ja miten jonkun asian saa. Toki vain,  jos pyytävät mua tekemään niin.  

Mutta eihän kukaan oikeasti pysty joka tilanteessa olemaan täysin oma itsensä, eikä kuulu ollakaan. Minusta on ihan kohtuullista monessakin mielessä odottaa ihmisten muuttuvan ja joustavan, ei toisten kanssa tekemisissä oleminen onnistu muuten millään. Se että opettelee tekemään itselle tyypillisiä asioita vähän toisin, harvemmin on mitään persoonan muokkaamista. Esimerkiksi vaikka tuo halaus. Jos halaaminen ei ole mikään ongelma, mutta se ei tule itseltä varsinaisesti luonnostaan niin hyvä ratkaisu on vastata ystävän halaukseen, mutta ei aktiivisesti omasta puolesta tarjoilla halauksia. Muutitko itseäsi tässä nyt radikaalisti? Onko se huono asia? Olisiko asiat paremmin, jos olisit kieltäytynyt?

Ymmärsit väärin.  Mä ajattelen niin,  että  jos Maija ja Kaija tykkää halailusta,  mutta Raija ei,  niin Maija voi halipulassaan halata Kaijaa eikä just Raijaa. Sama homma kuin jos Raija on kiinnostunut politiikasta ja Kaija ei,  niin ei Maijan pitäisi olla mikään pakko keskustella just Kaijan kanssa politiikasta,  koska voi keskustella siitä Raijan kanssa. Näin Raijan ei tarvitse halailla eikä Kaijan puhua politiikasta,  mutta Maija saa sekä halaukset että politiikasta keskustelut.  Eri ystäviltään vain.  Mulla on hyvä ystävä,  joka on uskonnollisista syistä absolutisti. Toki hän voisi lähteä mun mieliksi mukaani viinimessuille,  koska eihän siellä ole mikään pakko maistaa mitään. Mutta miksi pyytäisin hänet,  kun voin pyytää toisen ystäväni,  joka ihan mielellään maistelee uusia viinejä?

Vierailija kirjoitti:

Vielä noista ystävyyden ja rakkauden kielistä. En käsitä, miksi monilla ajatus on se, että oma rakkauden kieli on vain tietynlainen ja siihen ei voisi tulla muita sävyjä ja oppia uutta. Jos on itse esim. tottunut osoittamaan välittämistä yhteisellä ajalla ja ystävä vaikka muistamalla synttärit, joulut ja merkkipäivät, miksei tuota ystävää voisi yrittää myös muistaa hänen tärkeinä päivinään? Laittaa vain kalenteriin merkinnän. Eikä sen tekojen tarvitse olla aina samanlaista. Jos Riina muistaa Saijaa syntymäpäivänä esim. herkkukorilla, niin voisihan Saija viedä vuosia täyttävän Riinan vaikka elokuviin. Yhtä lailla tuossa kumpikin tulee huomatuksi.

Itselläni siis väsyttää nämä ihmiset, jotka pitäytyvät hirveän tiukasti tuossa omassa rakkauden kielessä, eikä ole mitään intoa oppia uutta tai vähän joustaa läheisen vuoksi. Jos minun ystävälleni merkityksellistä olisi esim. konserteissa ja musiikkitilaisuuksissa käyminen, niin hyvin voisin ehdottaa johonkin musiikkitapahtumaan menoa, vaikka en itse niin konserteista perustaisi. Tai jos ystäväni osoittaisi välittämistä kosketuksella ja olisi aktiivinen halailija ja minä en, miksi en voisi joustaa ystäväni suuntaan ja halata hänen kanssaan tavatessa/erotessa (vaikken muiden kanssa niin halailisi)? Ei läheskään kaikki asiat ole mitään rajoja rikkovaa kamalaa, vaan tavallista kanssakäymistä toisten kanssa.

Olet varmasti ihan oikeassa.  Mä olen kuitenkin ystävystynyt sellaisten ihmisten kanssa,  jotka hyväksyvät mut omana itsenäni eivätkä edes yritä muuttaa mua.  Ei mulle ole vaikeaa halata toista ihmistä,  mutta ei ole vaikeaa märkivän haavan hoitokaan tai kakkavaippojen vaihtaminen.  Mä voin ihan kaikissa ihmissuhteissani laittaa sen "sairaanhoitajan lakin " päähäni,  mutta ystävyyssuhteessa olisin mieluummin oma itseni. Mulle muiden kuin perheenjäsenteni halaaminen ei ole luontevaa. 

Mun ystäväni arvostavat mussa sitä, että mä selvitän ja järjestän.  Etsin ratkaisuja heidän ongelmiinsa. Voin käyttää vaikka kuinka paljon lakipykäliin tms perehtymiseen. Selvittää ,  mistä ja miten jonkun asian saa. Toki vain,  jos pyytävät mua tekemään niin.