Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
"Kuinka monta kertaa sinä muuten olet juossut kesken työpäiväsi etsimään muistisairasta vanhempaasi? Ja mitä työnantajasi tykkäsi siitä? Ja miten noin muuten työpäiväsi sujuivat, kun koko yön olit ollut vanhempasi vuoksi hereillä? Mä olen kokenut tämän kahden vuoden ajan, oletko sinä kuinka usein?"
Niin mä ole itse hoitaja joten aika monta kertaa on tullut juostua muistisairaan perään.
Mutta olen myös nähnyt tuon muutoksen omaisten asenteissa. Ysikymppinen hoitaa edelleen puolisonsa kun on tullut luvattua "myötä ja vastamäessä" mutta seitsemänkymppinen sanoo helposti että sillä puolisolla joka tarvitsisi esim kotihoitoa ei ole mitää asiaa enää kotiin, muuttakot palvelukotiin minä en ainakaan ehdi tai kykene ottamaan vastuuta hoidosta. Entistä enemmän se vastuu ulkoistetaan muille.
Niin, teetkin sitä työksesi! Mitä sun työnantajasi on sanonut, kun olet ilmoittanut, että sori, nyt en voikaan hoitaa näitä vanhusten aamupesuja, koska pitääkin lähteä etsimään/auttamaan omaa äitiäni/isääni? Oletko edes kertaakaan tehnyt niin ja jos olet, niin kuinka usein? Se, että sinä työksesi teet jotain, on ihan eri asia kuin että jonkun pitäisi oman työnsä ohessa tehdä se sama. Olen itsekin aiemmalta ammatiltani sairaanhoitaja, mutta silti ymmärrän - ihan jo oman kokemuksenikin perusteella - että omaisensa - varsinkin muistisairaan - hoitoa on ihan hiton vaikea yhdistää omaan palkkatyöhönsä.
Mitä tulee noihin seitsemänkymppisiin, niin aiemmassa kommentissani jo kerroin, että entiset perheen, suvun ja muiden yhteisöjen hommat siirrettiin aikanaan yhteiskunnalle. Sen vuoksi on maksettu veroja, että homma toimii. Ei kyse ole mistään erityisestä itsekkyydestä vaan koko hyvinvointiyhteiskunta on perustunut tähän. Nyt hyvinvointiyhteiskuntaa ollaan romuttamassa ja siirtämässä vastuita omaisille, sukulaisille, naapureille ja muille asuinalueen asukkaille. Mutta kuten hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminenkaan ei sujunut muutamassa vuodessa, ei myöskään tämä sen sen romuttaminen onnistu muutamassa vuodessa. Mulla olisi paljonkin sanottavaa siitä, miten muutos voitaisiin muutaman sukupolven aikana toteuttaa, mutta tulisi liian pitkä stoori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä muistisairaus aiheuttaa jatkuvaa huutamista ja avun tarvetta. Ei kenenkään hoitajan velvollisuus silloin ole 24h vahtia kyseisestä asiakasta... Sama käytäntö toimii sairaalassa ja on täysin normaalia, että sinne ei mennä jona huudon yhteydessä.
No alkaahan niitä selityksiä valua.
Mä olin aikoinaan 3 viikkoa potilaana Meilahden sairaalan verisuonikirurgisella osastolla. Samaan huoneeseen tuotiin yksi vanhus, joka huusi äitiä ja apua ihan koko ajan. Myös öisin. Sillä osastolla oli parikymmentä muutakin potilasta. Osa just hiljattain leikkaussalista tulleita. Potilailla oli vähintään suonensisäinen lääkitys ja nesteytys, monet lisäksi sydänmonitoreissa ja muissa letkuissa ja laitteissa. Paljon siis lääketieteellistä hoitoa tarvitsevia. Ei ollut mitenkään mahdollista, ett joku hoitaja olisi ollut vain tätä yhtä vanhusta varten. Oli neljän hengen huone ja meille kolmelle muulle hoitaja toi korvatulpat, jotta saataisiin itse edes jotenkin levättyä.
Vierailija kirjoitti:
Se mikä on muuttuunut on se että myöskään omaiset ei halua hoitaa. Hyvin tavallista on että omainen vetoaa siihen että ei hänen tarvitse eikä hänellä ole resursseja. Kenellä sitten pitäisi olla?
1960- ja 1970-luvuilla suuret ikäluokat alkoivat muutta opiskelemaan ja töihin kaupunkeihin. Vanhempiensa maatilan pitäjäksi riitti yksi lapsista, loput oli tavallaan turhia. Juuri siksi alettiin myös rakentaa hyvinvointiyhteiskuntaa ja luoda erilaisia palveluita, joilla ne vanhukset maaseudulla hoidettiin yhteiskunnan toimesta (siis pääsivät vanhainkoteihin) ja heidän lapsensa saivat sitten käydä kaupungeissa töissä ja elättää ja kasvattaa omat lapsensa. Alettiin myös kehittämään päivähoitoa, koska eihän ne isovanhemmat aamuisin hurauttaneet parisataa kilometriä lapsenlapsiaan hoitamaan.
Eläkeikää on koko ajan nostettu ja nostetaan edelleen. Puhut vähän vähättelevästi omaisten resursseista, koska millä ihminen maksaa laskunsa, jos ei ole muita tuloja kuin työttömän peruspäiväraha? Ja se siis siksi, että vanhusten takia ei voi käydä enää töissäkään. Nyt vielä työttömän tukia on pienennetty ja irtisanomissuojaa heikennetty, joten yhä harvempi voi lähteä kesken työpäivänsä viemään edes vanhempaansa lääkäriin. Ellei sitten halua olla se, joka seuraavissa yt-neuvotteluissa saa ensimmäisenä lapun käteensä.
Kuinka monta kertaa sinä muuten olet juossut kesken työpäiväsi etsimään muistisairasta vanhempaasi? Ja mitä työnantajasi tykkäsi siitä? Ja miten noin muuten työpäiväsi sujuivat, kun koko yön olit ollut vanhempasi vuoksi hereillä? Mä olen kokenut tämän kahden vuoden ajan, oletko sinä kuinka usein?
Erilaisista aforismeista mun elämässäni on kulkenut "Kenties elän niin kauan, että kaivaten muistan tätä murheeni aikaa". Jo vuosikymmeniä tuo aforismi on lohduttanut mua elämäni vaikeina aikoina ja antanut toivoa, että jonain päivänä olen tästäkin selvinnyt ja asiat on taas paremmin.
Lisään vielä tähän... se ysikymppinen puoliso tuskin asuu satojen tai jopa tuhansien kilometrin päässä vanhuksesta.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/