Reipas ja tunnollinen lammas

"Ongelmana taitaa olla myös se, että elintason noustessa käsitys "välttämättömyyksistä" muuttuu" Periaatteessa kyllä näin, mutta monet asiat, joita ei 1970-luvulla tarvittu, on nykyisin välttämättömiä. Just vartti sitten selvittelin, vieläkö DanskeBankilla kovinkin pitkään on käytettävissä tunnuslukulaite vai tarvitseeko sielläkin sitten jatkossa kännykän, jotta voi asioida verkkopankissa. En saanut asiaani selvitettyä, mutta jos eivät ole seuraavaan kymmeneen vuoteen luopumassa tunnuslukulaitteesta, niin taidan avata sinne säästötilin ja laitan tulevat perintörahani sinne enkä Osuuspankkiin. Isompia summia en halua pitää sellaisella tilillä, johon mulla on pankkikortti. Mulla kävi pari vuotta sitten niin, että kännykkä yks kaks vaan tilttas. No olihan se jo 4 vuotta vanha. Piti lähteä ostamaan uusi kännykkä. Bussilla. Silloin pankkikortti ei vielä kelvannut maksuvälineeksi (onneksi nykyisin kelpaa) eikä myöskään käteinen. Onneksi mulla oli se vanhanaikainen matkakortti. Kirjauduin OP:n verkkopankkiin ja totesin, että pitääkin siirtää säästötililtä rahaa käyttötille. Mutta - tattadaa - siirto edellyttää, että näpyttelen koodin, joka tulee tekstiviestinä. Siis siihen kännykkään, joka ei edes käynnisty. Onneksi oli sentään sen verran käteistä lipastonlaatikossa, että sain ostettua uuden kännykän. Mutta muistan, kun lähdin kotoa bussipysäkille, niin oli aika seiskytlukufiilis. Ei puhelinta, vanhanaikainen matkakortti ja nippu seteleitä lompakossa :D 

Mä en ole tyytymätön tähän nykyiseen teknologian aikaan ja siihen, miten helppoa asioiden hoitaminen nykyisin on. En kaipaa aikaa, kun piti pankin konttoreissa tai verovirastossa tai muualla jonottaa tai joka ainoa resepti piti käydä lääkärin vastaanotolla uusimassa.  Mutta siihen olen tyytymätön, että mikään ei kestä kuin muutaman vuoden. Siis vain jonkin aikaa takuuajan jälkeen tai noin muuten vaan tehdään erilaisia uudistuksia, jolloin se vanha - sinänsä ihan ehjä - laite ei vaan enää toimi. Kaliforniassa Livermoren kaupungissa eräällä paloasemalla on palanut hehkulamppu jo vuodesta 1901 lähtien ja palaa edelleen. Sen valaisuteho on tosin 125:ssä vuodessa laskenut, mutta silti. 

Oliko 1970-luvulla asiat jotenkin paremmin? No ei välttämättä. Silloin vaan ei osattu vielä kaivata sellaisia asioita, joita ilman tänä päivänä on aika hankalaa pärjätä. Ehkä 2070-luvulla haikaillaan tätä vuosikymmentä ja miten helppoa oli vain näpytellä kaikki näppiksellä eikä niiden älylasien tai joidenkin muiden uusien juttujen kanssa .Mene ja tiedä.

Vierailija kirjoitti:

"Olenko väittänyt, että brutolla ostetaan jotain? Mä vaan kerroin, että aikoinaan yli 120 000 € vuosituloilla - siis bruttona-  pääsi ylimpään tulodesiiliin. Itsekin silloin hämmästyin, kun työkaveri oli katsonut sieltä marraskuun alun julkisista  verotulotiedoista, että mun nimeni tosiaan oli siellä. "

 

Sekoitat nyt omalla kohdallasi median julkaisemat verotiedot ja ylimmän tulodesiilin. Verotietoja ei julkisteta verkossa ylimpään tulodesiiliin kuulumisen perusteella vaan ihan vain jonkun päättämän rajan mukaan joka on tällä hetkellä 120.000 euroa. Sillä ei ole siis mitään tekemistä ylimmän tulodesiilin kanssa.

No okei sitten. Kuuluin siis  ylimpään tulodesiilin lähes parikymmentä vuotta. En vain tiennyt sitä. Mutta kertoo aika paljon siitä, miten vähän ne loput 9 desiiliä tienaa. 

Mä tykkään enemmän itsetehdystä. Mutta nyt, kun tuli nämä taloyhtiön asentamat palovaroittimet, niin sehän alkaa huutaa heti, jos alan tekemään ruskeaa kastiketta itse. Ja on vielä sellaiseen paikkaan asennettu, että en saa sitä varoitinta irti kuin korkeintaan hakkaamalla harjanvarrella. Joten nyt olen käyttänyt niitä Valion valmiita. Ehkä pitäisi ostaa sellanen yksilevyinen juttu ja käyttää sitä kylpyhuoneessa ovi kiinni. Mutta toistaiseksi en ole viitsinyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sä puhutkin nyt nettotuloista ja mä taas bruttotuloista.  Mä muistan tuon 120 000 €/v oikein hyvin juuri siksi, että vain 2 kertaa elämässäni olen päässyt tuohon porukkaan. Jos olisi ollut 60 000 €/v bruttona, niin mähän olisin ollut tossa suurituloisimpien desiilissä melkein 20 vuotta."

 

Minä puhun koko ajan bruttotuloista. Tämän hetkinen ylimmän tulodesiilin bruttoraja on noin 6000e/kk ja se oli vuonna 2013 noin 5000 e/kk. Se ei ole koskaan ollut 10.000 e/kk.

Ja onnea sinulle jos olet aina ollut siinä mutta se ei muuta asiaa siitä että se raja ei koskaan ole ollut niin korkea kuin väität.

Brutolla ei osteta mitään. Mittarina se ei paljoa sano, eteenkään ei maidenvälisissä vertailuissa. 6000 €/kk brutto on jotain 3.500 €/kk netto. Se on melko vähän missään teollisuusmaassa.

Olenko väittänyt, että brutolla ostetaan jotain? Mä vaan kerroin, että aikoinaan yli 120 000 € vuosituloilla - siis bruttona-  pääsi ylimpään tulodesiiliin. Itsekin silloin hämmästyin, kun työkaveri oli katsonut sieltä marraskuun alun julkisista  verotulotiedoista, että mun nimeni tosiaan oli siellä. 

Joskus aikoinaan ajateltiin, että paras kuluttaja on keskituloinen lapsiperhe. Kasvaville lapsille piti vähän väliä ostaa uutta. Uusia vaatteita, uusia polkupyöriä, uusia luistimia, monoja ja suksia jne. Lapset kasvaessaan myös halusivat erilaisia harrastuksia ja keskituloinen ei leikannut lapsensa hiuksia itse vaan vei parturiin/kampaajalle. Keskituloinen lapsiperhe myös osti tai rakennutti itselleen kodiin ja siten "juurtui" tiettyyn paikkaan Suomessa. Olivat aika vakaita veronmaksajia ja kuluttajia. 

Mä muista, kun aikoinaan otin kahden lapsen yh:na asuntolainan. Silloin ansiosidonnaista sai 2 vuoden ajan. Eikä ollut vielä mitään leikkauksia ja porrastuksia sen määrässä. Silloin ajatteli, että jos työt loppuisikin, niin pankista saa lainasta lyhennysvapaata ja kahdessa vuodessa kyllä joko löytäisi uuden työpaikan tai saisi asuntonsa myytyä. Oli se luottamus tulevaan. Nyt pitäisi muutamassa kuukaudessa löytyä uusi työpaikka tai saada asunto myytyä. En yhtään ihmettele, ettei riskejä enää haluta ottaa.