Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

"Monet nuoret sijoittaa jotta salkun arvo olisi joskus sellainen että voi lopettaa työt ja elää osinkotuloilla."

 

Tästä aina puhutaan ja se on monella tavoitteena. Olisikin kiinnostavaa tietää kuinka moni tähän oikeasti pystyy vai onko se vain lottovoiton kaltainen unelma, joka osuu harvoille ja valituille?

Ei se ole mikään lottovoiton kaltainen unelma. Mutta monille, jotka ovat köyhistä olosuhteista lähtöisin, se voi olla unelma vasta heidän lapsenlapsilleen. Mikäli ne lapsenlapset eivät sitten humppaa niin omia kuin perintörahojaankin kaikenlaiseen tarpeettomaan. 

Joskus about 100 vuotta sitten Herra Virtanen perusti yrityksen. Teki paljon töitä ja kasvatti yritystään. Palkkasi lisää työvoimaa. Ei Herra Virtanen ajatellutkaan, että hänen itsensä pitäisi päästä miljonääriksi. Mutta oli mukava ajatus, että edes se pojanpoika olisi joskus hyvissä varoissa. Ei miljonääri, mutta muuten riittävän varakas kuitenkin.

Ja joo tiedän, että nykyisin perustetaan yrityksiä, jotka kasvatetaan mahdollisimman nopeasti riittävän isoiksi., Sitten ne myydäään jollekin ulkomaiselle omistajalle ja vaurastutaan ihan itse. Suomessa on viime vuosikymmenen aikana ihan lähihoitajatkin perustaneet tällaisia yrityksiä. Sellainen Neuvostoliiton aikainen 5-vuotissuunnitelma yhtään missään yrityksessä ei ole enää cool vaan nyt eletään kvartaalitaloudessa. Kolmen kuukauden välein katsotaan, että jos liikevoitto oli nyt miljoonan verran pienempi kuin vuosi sitten samaan aikaan, niin kuinka moni työntekijöistä potkitaan pois, jotta osingoista ei tarvitse tinkiä. 

Olin aikoinaan töissä isossa it-alan firmassa. Yks perjantai koko firmalle järjestettiin ihan mielettömän upeat juhlat. Heti maanantaiaamuna tuli ilmoitus, kuinka moni irtisanotaan. Mun mielestä se oli yksinkertaisesti tekopyhää. Ensin juhlistaa sitä, miten hienosti firmalla menee ja miten mukamas kiitollisia firma on työntekijöilleen ja sitten heti seuraavana arkipäivänä ilmoittaa, että noh...

Työurani viimeiset 19 vuotta olin töissä pk-yrityksessä. Yhtenä osakkaistakin. Meillä ei koskaan jaettu osakkaille osinkoja, jos sen vuoksi olisi pitänyt antaa potkut jollekin. Haluttiin, että työntekijätkin voivat luottaa siihen firmaan. Koska jos työntekijä elää jatkuvasti epävarmuudessa, niin ei se jaksa kovin paljon innovoida tai tehdä muutenkaan mitään oikeasti tehokasta. Kävin just äsken katsomassa Finderistä sen yrityksen tulostiedot ja hyvältä näyttää.

Nikotiiniriippuvuudesta pääsee eroon muutamassa viikossa. Isompi ongelma on, mitä tekee silloin, kun aiemmin olisi käynyt tupakalla. Ei sitä tupakkaakkaan koskaan syödä, joten mitään syömistä ei tarvitse sen tilalle. Kun yli 10 vuotta sitten lopetin tupakoinnin, olin onneksi jo etätöissä. Kun tuli aika pitää röökitauko, menin laittamaan pyykit koneeseen. Seuraavalla röökitauolla ripustin ne kuivumaan.  Työpäivän jälkeen lähdin sitten vaikka viemään koiraa ylimääräiselle lenkille tai jotain muuta vastaavaa. Ikkunoiden pesukin on ihan hyvä vaihtoehto. Tai vaikka imurointi tai pölyjen pyyhkiminen. 

Toistaiseksi olen pitänyt sijoitukset koskemattomina, mutta säästötilillä olevia rahojani  olen käyttänyt. Ja nyt siis jo kohta 11 kk, kun olen elänyt 0€ kuukausituloilla. Eli säästöilläni olen tässä elänyt. Ensi kuussa alkaa tulla eläkettä ja siitä menee nyt sitten hieman alle puolet taas takaisin säästötilille JA sijoituksiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne ole toisiaan poissulkevia 

Kuinka niin ei ole? Jos laitat palkasta joka kuukausi vaikka 500e sijoituksiin niin eikö se 500e ole silloin kulutuksesta pois?

Oletuksesi on, että niitä sijoitettuja rahoja ei kuluteta koskaan?

Ei niitä käytännössä kulutetakaan. Sijoittaminen kasvattaa ihmisestä sellaisen nuukajussin, että kaikki liikenevä laitetaan poikimaan ja siitä tulee elämän sisältö. Tietysti jälkipolvet polttavat perintönsä hyvinkin nopeasti, mutta se on tässä tilanteessa vasta kymmenien vuosien päästä. Tunnen paljonkin sijoittajia ja kaikilla on tämä sama piirre. Kertyneestä pääomasta ei luovuta. Minullakin on se.

Tuo on semmoinen läpi yhteiskunnan kulkeva virheajatus, että se sijoitettu raha pitäisi itsessään joskus kuluttaa pois. Idea on kuluttaa tuottoja, ei itse pääomaa. Silloin raha ei lopu koskaan ja sitä jää perinnöksikin ja sillä samalla rahalla turvataan vielä lapsenlastenkin elämä.

Ihan fiksutkin ihmiset usein räknäilevät, kuinka pitkäksi aikaa miljoona euroa riittää, jos käyttää kaksi tonnia kuussa. No se riittää ikuisesti, vaikka käyttäisi joka vuosi inflaation verran enemmän. Se ei ole jakolaskua vaan kertolaskua, kunhan potti on kerran kerätty.

Tämä houkuttaa sijoittajia ja sama ilmiö alkaa kohta turvata eläkkeetkin, kun eläkerahastot ovat pikku hiljaa karttuneet niin, että niiden tuotoilla voi jo rahoittaa kasvavan osan eläkkeistä.

Ja juuri tämähän on se syy, miksi ruotsalaiset vaurastuvat. Pääoma siirtyy sukupolvelta toiselle eikä siihen pääomaan kosketa. Tuottoja voidaan käyttää myös jonkin verran kuluttamiseen, mutta osa tuotoistakin käytetään pääoman kasvattamiseen, jotta seuraavalle sukupolvelle siirtyisi enemmän pääomaa ja siten myös enemmän tuottoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne ole toisiaan poissulkevia 

Kuinka niin ei ole? Jos laitat palkasta joka kuukausi vaikka 500e sijoituksiin niin eikö se 500e ole silloin kulutuksesta pois?

Oletuksesi on, että niitä sijoitettuja rahoja ei kuluteta koskaan?

Ei niitä käytännössä kulutetakaan. Sijoittaminen kasvattaa ihmisestä sellaisen nuukajussin, että kaikki liikenevä laitetaan poikimaan ja siitä tulee elämän sisältö. Tietysti jälkipolvet polttavat perintönsä hyvinkin nopeasti, mutta se on tässä tilanteessa vasta kymmenien vuosien päästä. Tunnen paljonkin sijoittajia ja kaikilla on tämä sama piirre. Kertyneestä pääomasta ei luovuta. Minullakin on se.

Ei kaikki jälkipolvet polta perintöään nopeasti. Niitä nuukailijoita voi olla jälkipolvissakin. Mun äidilläni oli muun omaisuutensa lisäksi joku mikä lie säästöhenkivakuutus, jossa edunsaajina oli lapsenlapset. Lapsenlapsia oli kaikkiaan 4 ja jokainen sai vähän yli 50 000 €. Yksi lapsenlapsista pisti koko summan haisemaan jo kuukaudessa. Kaksi lapsenlapsista teki kyllä jonkin verran hankintoja, mutta laittoivat lopun rahan säästöön. Ja se neljäs sijoitti koko summan. Tuo neljäs on mun poikani ja se on kyllä ollut lapsesta lähtien yks Roope Ankka. Jos sai lapsena vaikka 20e setelin synttärilahjaksi, niin siinä missä moni muu olisi käynyt ostamassa edes osalla rahasta karkkia, tämä laittoi setelin kirjekuoreen ja kirjekuoren takaisin lipastonlaatikkoon. 

Sijoittaminen toki saattaa kasvattaa ihmisestä nuukajussin, mutta sekin saattaa kasvattaa, että yks kaks oletkin rahaton, asunnoton ja työtön.  Et halua kokea sitä koskaan enää, koska tiedät, mitä se on. Ja kun alat taas  saada elämäsi kuntoon, et haluakaan humpata kaikkia rahojasi minne sattuu. Mä tiedän, millaista on 19-vuotiaana nukkua yönsä puistonpenkillä. Omilla lapsillani oli aina matalampi elintaso kuin mihin mulla olisi todellisuudessa ollut varaa, jos olisin pistänyt vaan surutta rahaa haisemaan. Muistan muuten, kun aikoinaan kävin eri pankeissa kyselemässä asuntolainaa. Yksi pankeista olisi myöntänyt mulle omasta mielestäni ihan älyttömän summan. Olisin voinut ostaa asunnon Helsingistä tai Espoosta. Mutta ei mulla olisi sen lainan kanssa jäänyt sitten oikein mitään säästöön eikä varsinkaan yhtäkään euroa sijoituksiin. Olisihan se ollut tottakai coolimpaa asua Helsingissä tai edes Espoossa kuin täällä Vantaalla, mutta halusin yksinhuoltajaäitinäkin pystyä asuntolainan maksamisen lisäksi myös säästämään ja sijoittamaan.