Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette siitä usein lukemastani ajatuksesta, että jos jotain tavaraa ei ole tarvinnut yli vuoteen sitä ei tule tarvitsemaan jatkossakaan ja siitä voi luopua? En ole ihan vakuuttunut siitä, että asia on niin yksinkertainen. Jos kuitenkin lähtee siitä olettamuksesta, että kyseinen perussääntö pitää paikkansa, koskeeko se ihan kaikkia tavaroita, siis myös papereita?
En usko tähän vuoden sääntöön. Suomessa jo vaihtuvat vuodenajat tekevät sen.
Suomen neljä vuodenaikaa kyllä mahtuvat siihen yhteen vuoteen, josta säännössä puhutaan...
Mistä tuo sääntö on muuten peräisin, eli kuka on keksinyt sen? Tietääkö kukaan?
Villi arvaukseni on, että ideana on ostaa uutta eikä käyttää jotain muodista jo poistunutta. Olipa kyse vaatteista tai mistä tahansa. Tai jos on kyse vaatteista, niin ehkä ajatuksena on, että jos et ole vuoteen siihen vaatteeseen mahtunut, niin et mahdu tulevaisuudessakaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä olette tehneet vanhoille päiväkirjoille? Säästäneet vai polttaneet? Myötähäpeä ja nauru tuli, kun luin niitä tekstejä. Taidan pakata ainakin osan mukaan mökille ja sivu kerrallaan syötän saunan pesään, eihän niitä kehtaa jälkipolville jättää :D
Oletteko muuten ajatelleet että mitä jos menehtyisitte yllättäen niin kuka kävisi kaiken irtaimistosi läpi? Hävettääkö jo etukäteen mikä urakka läheisille jää? Tämä ajatus ainakin itsellä toimii hyvänä motivaattorina, kun tavaroista luopuminen jumittaa.
Vanhat päiväkirjat hävitin jo pari vuotta sitten, samoin vanhat kirjeet. Vain yhden kirjeen säästin. Mummoni kuoli syöpään, kun olin 9v, mutta ennen kuolemaansa hän oli kirjoittanut mulle kirjeen ja sanonut äidilleni, että kun mä täytän 18v, antaa kirjeen mulle.
Mä olen jo laittanut kaikki tärkeät paperit muovitaskuissa yhteen lipastonlaatikkoon. Siellä on hoitotahtoni paperimuoodossa (se on kyllä myös Omakannassakin), yksi kappale edunvalvontavaltuutuksesta sekä yksi kappale testamentistani. Siellä on myös lista kaikista pankkitileistäni, sijoituksistani sekä tiedot vakuutusyhtiöstä, jossa mulla on kotivakuutus sekä vakuutuksen numero. Molemmat lapseni tietävät, mikä lipastonlaatikko. Eli jos kuolen yllättäen tai en kykenekään hoitamaan enää asioitani, niin heidän pitää mennä vaan sinne laatikolle. Mitään erityisen arvokasta irtaimistoa mulla ei ole ja oikeastaan kotonani on aika vähän mitään sellaista, mihin lapsillani voisi liittyä jotain lapsuusmuistoja eli millä olisi heille jotain tunnearvoa. Olen sisustanut koko huushollin uusiksi sen jälkeen, kun lapset aikuistuivat. Toki voivat halutessaan kierää huushollin ympäri ja katsoa, oisko jotain irtaimistoa, mitä haluaisivat, mutta tärkein on se lipastonlaatikko ja siellä olevat paperit. Mitään arvokasta irtaimistoa täällä ei ole eikä myöskään mitään suvussa sukupolvelta toiselle siirtynyttä tavaraa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän vakuutusasiakirjatkin löytää vakuutusyhtiön sivuilta, miksi ne täytyisi olla vielä itsellä paperisena?
Muuten hyvä kommentti Lampaalta.
No aivan totta! Enhän mä vakuutuskirjojakaan tarvitse paperisena. Kiitos!
Minäkään en noudata tuota "yli vuoteen" -ohjetta. Eihän siinä oikeastaan tarvitse olla kuin yksi joulu sukulaisten luona, niin tuon ohjeen mukaan kaikki joulukoristeet ja joulukuusenjalan voisi heittää pois. Eikä myöskään se, että ei matkusta joka vuosi, tarkoita, että matkalaukku kannattaisi heittää pois. Pikemminkin ajattelen niin, että tulenko tarvitsemaan tätä enää ollenkaan tai jos joskus vuosien päästä ehkä kerran pari tarvitsenkin, onko mun mahdollista lainata sellainen jostain. Mä olen esimerkiksi nyt luopumassa isoista kahviastiastoistani ja jos jostain kumman syystä päättäisin järjestää esimerkiksi 70-vuotispäiväni kotona, niin kahviastiastoja saa vuokrattuakin. Kun 2 vuotta sitten luovuin 12 hengen ruokapöydästäni, voin nyt hyvin lupua kaikista isoista ruuanvalmistusastioistani. En tule enää järjestämään sukujouluja tai muitakaan suvun juhlia, joten en tarvitse isoja astioitakaan. Joskus aikoinaan mulla oli 2 täyspitkää iltapukua, mutta sitten tuli aika, jolloin tiesin, että ei mulla tule olemaan niille enää käyttöä. En ole sellaisessa asemassa, että olisi pelkoa edes kutsusta Linnan juhliin.
Mitä tulee papereihin, niin itse miettisin ensin, mikä tai kuka voi olla sellainen taho, joka niitä papereita vielä kysyisi. Mulla on edelleen tallella yo-todistukseni, molemmat tutkintotodistukseni sekä työtodistuksia, mutta koska en ole enää palaamassa työelämään, voisin nekin heittää jo pois. Verottaja, eläkeyhtiö, hyvinvointialue tms ei niiden perään kysele. Sen sijaan olen kyllä säästnyt perunkirjotukset, perinnönjakokirjat ja säästin myös asunnon osakekirjat, vaikka ne ovatkin jo digitaalisessa muodossa Maanmittauslaitoksella. Kotivakuutuksen vakuutuskirjat mulla on tallella, mutta kun seuraavat tulee, niin edelliset menee silppuriin. Tiliotteita mulle ei ole enää vuosikausiin tullut paperisena vaan ne näkee sitten verkkopankista, jos jotain pitää tarkistaa. Kodinkoneiden takuutodistukset säästän siihen asti, kun laitteen takuu on voimassa. Kun menee umpeen, niin roskiin vaan.
Mulla on pattereilla toimiva radio ja on myös kanistereita. Ja joo, vedenjakelu ei tapahdu hetkessä ja mitä isommalta alueelta vesi on poikki, sitä kauemmin tietenkin kestää tankkiautojen saaminen paikalle. Mulla on kanistereissa myös lähdevettä ihan just tällaisia tilanteita varten. Lisäksi löytyy kaikenlaista muutakin juotavaa kuin vain vettä, mutta kissalle ja koiralle ei oikein muut juomat käy vaan pitää olla vesi.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/