Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas vaikuttaa aina jotenkin niin järkevältä ja realistilta. Olen sanonut tästä aikaisemmin, mutta sanon vielä, että harmittaa kun ei lähtenyt mukaan politiikkaan ja profiloitunut sosiaalipolitiikoksi ajamaan soten asioita. 

Mä joskus aikoinaan harkitsinkin politiikkaan lähtemistä. Mutta mun isäni isoveli oli yhden kauden kansanedustajana 1970-luvulla. Toiselle kaudelle ei edes yrittänyt. Sanoi jo silloin, että ei siellä mihinkään voi yksin vaikuttaa, kun puoluekuri pitää huolen siitä, että joko jätät äänestämättä tai äänestät omien arvojesi vastaisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitän, vielä kerran, ap:tä ketjun avaamisesta. Aihe todellakin koskettaa monia, niinkuin viestitulvasta voi päätelläkin. Toivon niin, että itse pääsen ns. suorilta jaloilta kuolemaan. En tahdo ketään velvoittaa apuun, ellen itse selviäisi päivittäisistä hommista, syömisistä, kauppareissuista, pesuista laskunmaksuun yms.

Asioihin voi onneksi varautua. Kaikki juoksevat menot kannattaa laittaa jo hyvissä ajoin suoraveloitukseen. Mä käyn postilaatikolla ehkä kerran kuukaudessa. Ei siellä mitään tärkeää postia yleensä ole. Riippuen siitä, missä asuu, niin kauppareissutkin voi hoitaa ihan netissä. Toki edellyttää, että pää ja sormet toimii sen verran, että kykenee ne tilaukset tekemään. Siinä vaiheessa, kun ei enää ole siinä kunnossa, niin edunvalvontavaltuutuksen tekeminen etukäteen on ihan järkevää. Se valtuutushan ei vielä sinällään tarkoita, että nimeämäsi henkilö saisi tehdä kaiken tuon. Menee jonkin aikaa, että DVV hyväksyy sen. Mulla on edunvalvontavaltuutuksessani ensimmäisenä poikani, sitten tyttäreni, seuraavaksi siskoni ja jos kenellekään em ei sovi, niin sitten yksi lakitoimisto.

Mulla on tehtynä hoitotestamentti. Hoitotestamenttihan on juridisesti velvoittava, mutta ongelma on, että monet tekee liian ympäripyöreän hoitotestamentin. Ja jos hoitotestamentissa on tulkinnanvaraa, sote-puolella joudutaan toimimaan ikäänkuin mitään hoitotestamenttia ei olisikaan. Yksinkertaistettuna se mulla olisi,että sinä päivänä, kun hoitotestamenttini on otettava käyttän, mulle ei saa antaa enää mitään muuta kuin punaviiniä ja kipulääkkeit :D Mutta joo...mun hoitotestamenttini on tosi pitkä ja tarkasti yksilöity. Se ei ole lista, mitä mun omaisteni pitäisi  tehdä, vaan lista siitä, mitä nimenomaan kukaan ei saa enää tehdä. 

Sivusta tähän:

Maalla voi olla kymmeniä kilometrejä lähimpään kauppaan, eipä siellä verkko-ostokset toimi. Postilootaan voi tulla useitakin henkilökohtaisia posteja kuukaudessa, kirjeitä, kortteja.

Kaikki eivät tod.asu kuntakeskuksissa.

Olet aivan oikeasssa!! Ja siksi mun mielestä viiimeistään silloin, kun jää eläkkeelle, pitää alkaa miettiä, missä paikassa vanhuutensa voi viettää. Ja se ei - sitten, kun ei enää pystykään itse käymään edes kaupassa - olekaan välttämättä just se paikka, missä nyt asuu. Muutokset omaan elämään pitää tehdä silloin, kun vielä siihen kykenee. Myös meidän ikääntyvien pitää varautua omaan tulevaisuuteemme eikä kipata kaikkea vastuuta omista mielihaluistamme  lapsillemme. 

Vierailija kirjoitti:

Kiitän, vielä kerran, ap:tä ketjun avaamisesta. Aihe todellakin koskettaa monia, niinkuin viestitulvasta voi päätelläkin. Toivon niin, että itse pääsen ns. suorilta jaloilta kuolemaan. En tahdo ketään velvoittaa apuun, ellen itse selviäisi päivittäisistä hommista, syömisistä, kauppareissuista, pesuista laskunmaksuun yms.

Asioihin voi onneksi varautua. Kaikki juoksevat menot kannattaa laittaa jo hyvissä ajoin suoraveloitukseen. Mä käyn postilaatikolla ehkä kerran kuukaudessa. Ei siellä mitään tärkeää postia yleensä ole. Riippuen siitä, missä asuu, niin kauppareissutkin voi hoitaa ihan netissä. Toki edellyttää, että pää ja sormet toimii sen verran, että kykenee ne tilaukset tekemään. Siinä vaiheessa, kun ei enää ole siinä kunnossa, niin edunvalvontavaltuutuksen tekeminen etukäteen on ihan järkevää. Se valtuutushan ei vielä sinällään tarkoita, että nimeämäsi henkilö saisi tehdä kaiken tuon. Menee jonkin aikaa, että DVV hyväksyy sen. Mulla on edunvalvontavaltuutuksessani ensimmäisenä poikani, sitten tyttäreni, seuraavaksi siskoni ja jos kenellekään em ei sovi, niin sitten yksi lakitoimisto.

Mulla on tehtynä hoitotestamentti. Hoitotestamenttihan on juridisesti velvoittava, mutta ongelma on, että monet tekee liian ympäripyöreän hoitotestamentin. Ja jos hoitotestamentissa on tulkinnanvaraa, sote-puolella joudutaan toimimaan ikäänkuin mitään hoitotestamenttia ei olisikaan. Yksinkertaistettuna se mulla olisi,että sinä päivänä, kun hoitotestamenttini on otettava käyttän, mulle ei saa antaa enää mitään muuta kuin punaviiniä ja kipulääkkeit :D Mutta joo...mun hoitotestamenttini on tosi pitkä ja tarkasti yksilöity. Se ei ole lista, mitä mun omaisteni pitäisi  tehdä, vaan lista siitä, mitä nimenomaan kukaan ei saa enää tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Tulipa näin velana taas se vanha klisee mielee, "kuka hoitaa sinut vanhana, kun sinulla ei ole lapsia". Näin se menee...

 

t: vela

No näinpä. Vaikka sulla olisi lapsikin, niin voisihan se kuolla ennen suakin tai olla siinä vaiheessa, kun tarvitset itse apua, jo avuntarpeessa itsekin. Tai muuttaa toiselle puolelle maapalloa. Mun toisella lapsellani on jo toinen jalka lähdössä. Anoppinsa ikääntyy Meksikossa ja jos niin käy, että alkaa tarvita enemmän apuja, mun lapseni on pakko muuttaa Meksikoon tai edes jonnekin, mihin sen anopin saa mukaan. Tästä ei ole kovinkaan montaa vuotta, kun Suomessa evättiin oleskelulupa vanhukselta, jonka poika asui suomalaisen vaimonsa kanssa Suomessa. Vieläpä ihan hyvätuloisia oli tämä nuorempi sukupolvi ja olisivat olleet valmiita elättämään mummon, mutta ei. Mummo palautettiin maahan, jossa hänelä ei ollut enää ketään sukulaisia elossa. 

Pistin eilen Maisan kautta terveyskeskuksen omatiimille kysymyksen sytostaattien uudelleen aloittamisesta. Sieltä tuli Maisaan vastaus ja puhelinnumero, mihin mun pitää soittaa. Soitin ja automaatti vastasi, joten taas odottelen takaisinsoittoa :D Tällä kertaa sentään omissa asioissani. Vähän luulen, että omalääkäri haluaa nähdä mut. Ja ton mun jalkani. Ja pistää sitten lähetteen Peijakseen. En vaan tiedä, mitä oikein tästä nyt ajattelisi. Just olen saanut muutaman päivän hengittää kaikessa rauhassa. Jonot on takuulla noihin leikkauksiin pitkät, mutta kun jonoon pääsee, niin jokin peruutusaika voi tulla ihan milloin vaan. Jotenkin haluaisin olla nyt vaan ihan zen ja nauttia rauhasta. Ajatus siitä, että hypin sitten 8 viikkoa yhdellä jalalla kyynärsauvojen kanssa ei just nyt ole se, mitä haluan. Entä, jos kompastun sitten jaloissani pyörivään Kyylään? :D