Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Digitaalisia palveluita lisätään.

Digitaaliset palvelut on monesti oikein hyvä juttu. Säästää niin potilaan kuin terveydenhuollon henkilöstönkin aikaa ja vaivaa. Jos reseptin uusimiseen kännykällä menee 1 minuutti (siis uusimispyynnön jättämisestä siihen, että resepti on uusittu), en mä ainakaan pidä sitä ollenkaan huonona asiana.  Dikigitaalisten palveluiden käyttö kuitenkin edellyttää, että potilas osaa käyttää digitaalisia palveluita. Moni vanhus ei osaa. Ei varsinkaan enää sitten, kun dementia etenee. Mulla on useampia kroonisia sairauksia enkä edes muista, milloin viimeksi olen käynyt lääkärin vastaanotolla. Erityisesti kroonisten sairauksien hoidossa digipalvelut vähentävät vastaanottokäyntien tarvetta. Yksityisellähän digipalvelut ovat olleet käytössä jo useampia vuosia ja julkinenkin voisi ottaa niitä enemmän käyttöön. 

Kävin kurkkimassa ikkunan takaa kotiini ja yläkertaan vievät portaat olivat jo paikoillaan. Seinät olivat valkoiset, mutta koska sisällä ei ollut sisällä valoja, en osaa sanoa, oliko jo tapetitkin vai vasta pohjamaali laitettu.Viikonlopuksi kotiin..JEEEE!!!

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan aloittajan olevan aktiivista elämää viettävä puhelias nainen.

Ei siinä mitään, ellei yritä ahtaa kaikkia muitakin samaan muottiin (joka itselle on tietenkin se "normaali").

Tekisi mieli kysyä - vaikka tuskin saan rehellistä vastausta - joutuuko miehesikin näiden muuttamisleikkien kohteeksi? Onko kehitysprojekti käynnissä miehen parhaaksi (=päänmenoksi)?

Ei tarvitse olla puhelias kyetäkseen tavalliseen, lyhyeen pöytäkeskusteluun muiden juhlavieraiden kesken. Tästä on hyvä esimerkki juurikin mieheni, joka oli enemmän tai vähemmän pöyristynyt näiden parin tyypin epäkohteliaisuudesta. Hän on oman luonnehdintansa mukaan sosiaalisesti jännittävä ja ja hiljainen tarkkailija, mutta taitaa juhlapöytäkeskustelun vaikka väkisin koska käytöstavat on hallussa.

Ap

Tuosta tulee mieleen Pokka pitää-sarjan pariskunta. Miehen taidettava juhlapöytäkeskustelu, vaikka väkisin 😅

Omasta mielestään. Hänelle on kotona aikanaan opetettu käytöstapoja, johtuu varmaan siitä.

Ap

Mä ymmärrän tuon. Kun 1980 muutin lapsuudenkodistani pois, sain äidiltäni Käytöksen Kultaisen Kirjan mukaani. Tiedän kyllä,miten missäkin tilanteessa pitää käyttäytyä, mutta silti voin hyvin miettiä, onko sellainen muodollinen "oikein" käyttäytyminen enää tätä päivää. Varsinkaan juhlissa, jotka eivät ole virallisia vaan ihan yksityishenkilöiden järjestämiä. Jos kaikki käyttäytyisivät juhlissa kuten Käytöksen Kultaisessa Kirjassa sanotaan, ne jos mitkä olisivat nk pönötysjuhlat. 

Mitä enemmän mulle tulee ikää, sitä vähemmän kiinnostaa muiden kuin itselleni kaikista tärkeimpien ja läheisimpien ihmisten juhlat. Jos tarve vaatii, voin heidän (esim omien aikuisten lasteni) juhlissaan ottaa muiden vieraiden viihdyttäjän roolin, mutta mieluiten en ottaisi sitäkään. Joskus nuorena suku olisi paheksunut, jos en olisi osallistunut sukulaisten milloin mihinkin juhliin, mutta nyt saa onneksi jo skipata serkkujen pyöreiden vuosien synttärit ja vaikka hautajaisetkin, jos ei kiinnosta. Sukupolvi, joka asiaa paheksuisi, on jo mullan alla.

Tuskin olen ainoa, joka on osallistunut juhliin tietyllä tavalla velvollisuudesta. Osallistuu, vaikka mieluummin käyttäisi senkin ajan johonkin mieluisampaan. Tässäkin ketjussa on kirjoitettu, että jos ei halua jutella tuntemattomien kanssa, pitää jättäytyä juhlista pois. Toisaalta palstalla on ollut useitakin aloituksia, jossa harmitellaan sitä, että ihmiset eivät enää osallistu juhliin. On ollut tarkoitus järjestää juhlat esim 50:lle, mutta vain 10-20 ilmoittaa tulevansa. Sitten juhlien järjestäjä on pettynyt. 

Mä järkkäsin reilu 10 vuotta sitten vielä viiskymppiseni, johon tuli toisilleen tuntemattomiakin ihmisiä, mutta en kutsunut juhliini ketään sellaista, joka olisi tuntenut juhlissa ainoastaan minut. Kuuskymppiset vietin jo vain lähisuvun kesken (ei siis edes ystäviä niihin juhliin) ja seitsemänkymppisiini en aio järjestää juhlia ollenkaan.

Itse rakastan juhlia, läheisten ja vähän vähemmän läheisten. Ymmärrän kyllä että kaikki eivät rakasta, mutta vaihtoehtona on silloin tosiaan myös jäädä pois. Jos sitä ei koe vaihtoehdoksi, on mielestäni kuitenkin asiallista muistaa käytöstavat kun niihin juhliin asti sen berberinsä raahaa.

Ap

Mä pidän rennoista juhlista tuttujen kesken, mutta olen ne pelkästään kohteliaisuussyistä lausuttavat  small talkin liirumlaarumit sanonut elämäni aikana jo niin monille sadoille ihmisille, ettei sellaiset juhlat jaksa enää kiinnostaa. Onneksi työn puolesta ei enää edes tarvitse, koska voin nakittaa kaikki firman edustustehtävät nuoremmille. Ymmärrän  oikein hyvin, miksi moni muukin tässä ketjussa pitää small talkia yksityishenkilöiden järjestämissä juhlissa varsin tylsänä ja turhana. Työn puolesta edustustehtävissä on sentään tarkoitus, että saisi lisää asiakkaita ja kauppoja ja lisäksi siitä maksetaan palkkaa. 

Tämä tarkoitus varmaan myös opastaa sekä myyjän että ostajan edustajia siinä, millaisista asioista tilaisuudessa on puolin ja toisin luontevaa keskustella.

Kyllä. Sen vuoksi työelämän small talk onkin erilaista kuin vapaa-ajan small talk. 

Yksi ystävä on, jonka kanssa viestittelen päivittäin. Toinen, jonka kanssa muutaman kerran viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan aloittajan olevan aktiivista elämää viettävä puhelias nainen.

Ei siinä mitään, ellei yritä ahtaa kaikkia muitakin samaan muottiin (joka itselle on tietenkin se "normaali").

Tekisi mieli kysyä - vaikka tuskin saan rehellistä vastausta - joutuuko miehesikin näiden muuttamisleikkien kohteeksi? Onko kehitysprojekti käynnissä miehen parhaaksi (=päänmenoksi)?

Ei tarvitse olla puhelias kyetäkseen tavalliseen, lyhyeen pöytäkeskusteluun muiden juhlavieraiden kesken. Tästä on hyvä esimerkki juurikin mieheni, joka oli enemmän tai vähemmän pöyristynyt näiden parin tyypin epäkohteliaisuudesta. Hän on oman luonnehdintansa mukaan sosiaalisesti jännittävä ja ja hiljainen tarkkailija, mutta taitaa juhlapöytäkeskustelun vaikka väkisin koska käytöstavat on hallussa.

Ap

Tuosta tulee mieleen Pokka pitää-sarjan pariskunta. Miehen taidettava juhlapöytäkeskustelu, vaikka väkisin 😅

Omasta mielestään. Hänelle on kotona aikanaan opetettu käytöstapoja, johtuu varmaan siitä.

Ap

Mä ymmärrän tuon. Kun 1980 muutin lapsuudenkodistani pois, sain äidiltäni Käytöksen Kultaisen Kirjan mukaani. Tiedän kyllä,miten missäkin tilanteessa pitää käyttäytyä, mutta silti voin hyvin miettiä, onko sellainen muodollinen "oikein" käyttäytyminen enää tätä päivää. Varsinkaan juhlissa, jotka eivät ole virallisia vaan ihan yksityishenkilöiden järjestämiä. Jos kaikki käyttäytyisivät juhlissa kuten Käytöksen Kultaisessa Kirjassa sanotaan, ne jos mitkä olisivat nk pönötysjuhlat. 

Mitä enemmän mulle tulee ikää, sitä vähemmän kiinnostaa muiden kuin itselleni kaikista tärkeimpien ja läheisimpien ihmisten juhlat. Jos tarve vaatii, voin heidän (esim omien aikuisten lasteni) juhlissaan ottaa muiden vieraiden viihdyttäjän roolin, mutta mieluiten en ottaisi sitäkään. Joskus nuorena suku olisi paheksunut, jos en olisi osallistunut sukulaisten milloin mihinkin juhliin, mutta nyt saa onneksi jo skipata serkkujen pyöreiden vuosien synttärit ja vaikka hautajaisetkin, jos ei kiinnosta. Sukupolvi, joka asiaa paheksuisi, on jo mullan alla.

Tuskin olen ainoa, joka on osallistunut juhliin tietyllä tavalla velvollisuudesta. Osallistuu, vaikka mieluummin käyttäisi senkin ajan johonkin mieluisampaan. Tässäkin ketjussa on kirjoitettu, että jos ei halua jutella tuntemattomien kanssa, pitää jättäytyä juhlista pois. Toisaalta palstalla on ollut useitakin aloituksia, jossa harmitellaan sitä, että ihmiset eivät enää osallistu juhliin. On ollut tarkoitus järjestää juhlat esim 50:lle, mutta vain 10-20 ilmoittaa tulevansa. Sitten juhlien järjestäjä on pettynyt. 

Mä järkkäsin reilu 10 vuotta sitten vielä viiskymppiseni, johon tuli toisilleen tuntemattomiakin ihmisiä, mutta en kutsunut juhliini ketään sellaista, joka olisi tuntenut juhlissa ainoastaan minut. Kuuskymppiset vietin jo vain lähisuvun kesken (ei siis edes ystäviä niihin juhliin) ja seitsemänkymppisiini en aio järjestää juhlia ollenkaan.

Itse rakastan juhlia, läheisten ja vähän vähemmän läheisten. Ymmärrän kyllä että kaikki eivät rakasta, mutta vaihtoehtona on silloin tosiaan myös jäädä pois. Jos sitä ei koe vaihtoehdoksi, on mielestäni kuitenkin asiallista muistaa käytöstavat kun niihin juhliin asti sen berberinsä raahaa.

Ap

Mä pidän rennoista juhlista tuttujen kesken, mutta olen ne pelkästään kohteliaisuussyistä lausuttavat  small talkin liirumlaarumit sanonut elämäni aikana jo niin monille sadoille ihmisille, ettei sellaiset juhlat jaksa enää kiinnostaa. Onneksi työn puolesta ei enää edes tarvitse, koska voin nakittaa kaikki firman edustustehtävät nuoremmille. Ymmärrän  oikein hyvin, miksi moni muukin tässä ketjussa pitää small talkia yksityishenkilöiden järjestämissä juhlissa varsin tylsänä ja turhana. Työn puolesta edustustehtävissä on sentään tarkoitus, että saisi lisää asiakkaita ja kauppoja ja lisäksi siitä maksetaan palkkaa.