Reipas ja tunnollinen lammas

Enpä yhtään ihmettele. Ja mitä tulee tuohon väitteeseen, että pohjavettä riittäisi vaikka kuinka paljon, se on ihan höpöä. Maailmassa on jo paikkoja, joissa järvetkin ovat kuivuneet sen vuoksi, että monikansalliset suuryritykset ovat pumpanneet pohjavedet pois. Meillä olisi tuossa tosiaan "Suomen öljyrikkaudet", mutta ei. Eihän me itse sitä pumpata, myydä ja saada rahaa vaan annetaan muiden pumpata, myydä ja saada rahat. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Ainakin työvoimapula helpottaa.

Kun ei helpota. Lisähoitajien tarve on vuoteen 30 mennessä 50 000 - 200 000 hoitajaa tai hoivatyöntekijää.

1980-luvulla oli hoitajista pulaa. Sai valita, mihin meni töihin. Sitten tuli 1990-luvun lama ja hoitajapula loppui kuin seinään. Suomessa oli työttömiä sairaanhoitajia, vaikka ennen lamaa sellainen oli yhtä todennäköinen kuin yksisarvinen. Ei ihmiset silloinkaan lakanneet sairastamasta, mutta kunnilla ja sairaaloilla ei ollut enää varaa palkata hoitajia. Useampi kurssikaverinikin lähti laman aikana ulkomaille töihin, kun Suomessa ei ollutkaan enää töitä.

Käy katsomassa väestön ikärakenteen tilastot. Suomessa ei 90 luvulla ollut vanhuksia nimeksikään toisin kuin nyt. Tilanne on pikkasen eri nyt.

En puhunutkaan pelkästään vanhuksista. Me naurettiin opiskeluaikana ajatukselle työttömästä sairaanhoitajasta, koska eihän ihmiset lakkaisi sairastamasta. Eivät lakanneetkaan, mutta rahat hoitajien palkkaamiseen loppui. Meillä voi olla vaikka 2 miljoonaa hoitoa tarvitsevaa vanhusta, mutta jos rahaa ei ole heidän hoitamiseensa ja hoitajien palkkaamiseen, niin sitten he jäävät ilman hoitoa. Ajatus hoitajien tarpeen määrän kasvamisesta on tottakai ihan relevantti. Mutta yhtä tärkeää on tiedostaa, että onko meillä varaa palkata tarpeeksi hoitajia.

Päättäjät laiskottelivat vuosikymmeniä ja jättivät varautumatta tähän tilanteeseen - poliitikot kun hahmottavat tulevaisuutta korkeintaan neljä vuotta eteenpäin. Suomen väestön ikääntyminen on kuitenkin ollut tiedossa jo ajat sitten. Nyt sitten haetaan ratkaisua säästöistä ja ulkomaisesta halpatyövoimasta eli käytännössä hoivan kattavuuden ja laadun heikennyksistä.

No tämähän se. Jo silloin, kun mä kasarilla opiskelin sairaanhoitajaksi, puhuttiin väestön ikärakenteen muuttumisesta ja vanhusten määrän kasvamisesta. Eli tässä olisi ollut jo ainakin 40 vuotta aikaa varautua asiaan, mutta ei ole poliitikot ja muut päättäjät halunneet varautua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haha, ei paljon ehdi vanhuksia miettimään, kun pitää keskittyä eläkemaksujen maksamiseen eli työhön, sekä omiin lapsiin, joista on ihan lakisääteinen vastuu. Vanhusten tekemille valinnoille ei jälkeläinen mitään mahda. Kannattaa varmaan varautua siihen vanhuuteen jotenkin?

Toivottavasti sun vanhuutes on yksinäinen ja kivulias... Aika paljon on sellaisia jotka on sairastuneet työikäisinä (esim. äitini), jotkut taas ovat lapsettomia joilla ei ole ketään joka omaishoitaisikaan.

Pitää siis ymmärtää valita olla sairastumatta, vammautumatta tai ihan vaan vanhenematta?

Kyllä omasta terveydestään ja toimintakyvystään todellakin kannattaa nykyisin pitää huolta. Ei ole mitään tahoa joka siitä pitäisi huolen ellet tee sitä itse.

Nobel ja Viisasten kivi jakoon! Alzheimerin, dementian, Parkinsonin, syöpien... ehkäisykeino on keksitty!

Omasta terveydestä huolehtiminen ei oikeastaan edes tarkoita sairauksien ehkäisyä vaan sen toimintakyvyn ylläpitämistä mahdollisista sairauksista ja sairastumisista huolimatta.

Sairaudet sairastuttaa. Sairastuminen tarkoittaa terveydentilan ja toimintakyvyn heikentymistä. Miten ylläpidät toimintakykyäsi "sairastumisista huolimatta"?

Toiminta kykyä ylläpidetään ihan samalla tavalla oli terve tai sairas. Toki siihen kannattaa varautua että se toimintakyky väistämättä ikääntyessä heikkenee. Ja siihen pitää myös sopeutua että vanhana kaikki se mikä nuorena oli mahdollista ei ehkä vanhana enää olekaan. Tarkoittaen vaikka sitä lonkkaleikkausta jos siitä olisi selvinnyt seitsemänkymppisenä ei siitä välttämättä selviä enää 75 vuotiaana tai jos naapuri selviää siitä 90 vuotiaana ei se tarkoita automaattisesti sitä että minun terveydellä siitä selviäisi seiskavitosena.

Etenevissä sairauksissa toimintakyvyn ylläpitäminen ei vaan ole mahdollista. Kun muisti menee, se menee. Tai kun jalat eivät kanna, ne eivät kanna. Toki kannattaa pysyä sen verran aktiivisena kuin kykenee, mutta parantumattomien sairauksien osalta sillä on aika marginaalinen vaikutus. Olen katsonut vierestä, kun Parkinson-potilasta "kuntoutetaan". Miksi? Mikä järki? Hermostossa etenevä sairaus ei parane millään jumpalla tai kävelyllä.

On siinä se järki, että mitä kauemmin Parkinsonia sairastava pystyy asumaan kotona, sen halvemmaksi se tulee yhteiskunnalle. Tosin jos on jo laitoshoidossa, tilanne on tietenkin eri. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Ainakin työvoimapula helpottaa.

Kun ei helpota. Lisähoitajien tarve on vuoteen 30 mennessä 50 000 - 200 000 hoitajaa tai hoivatyöntekijää.

1980-luvulla oli hoitajista pulaa. Sai valita, mihin meni töihin. Sitten tuli 1990-luvun lama ja hoitajapula loppui kuin seinään. Suomessa oli työttömiä sairaanhoitajia, vaikka ennen lamaa sellainen oli yhtä todennäköinen kuin yksisarvinen. Ei ihmiset silloinkaan lakanneet sairastamasta, mutta kunnilla ja sairaaloilla ei ollut enää varaa palkata hoitajia. Useampi kurssikaverinikin lähti laman aikana ulkomaille töihin, kun Suomessa ei ollutkaan enää töitä.

Käy katsomassa väestön ikärakenteen tilastot. Suomessa ei 90 luvulla ollut vanhuksia nimeksikään toisin kuin nyt. Tilanne on pikkasen eri nyt.

En puhunutkaan pelkästään vanhuksista. Me naurettiin opiskeluaikana ajatukselle työttömästä sairaanhoitajasta, koska eihän ihmiset lakkaisi sairastamasta. Eivät lakanneetkaan, mutta rahat hoitajien palkkaamiseen loppui. Meillä voi olla vaikka 2 miljoonaa hoitoa tarvitsevaa vanhusta, mutta jos rahaa ei ole heidän hoitamiseensa ja hoitajien palkkaamiseen, niin sitten he jäävät ilman hoitoa. Ajatus hoitajien tarpeen määrän kasvamisesta on tottakai ihan relevantti. Mutta yhtä tärkeää on tiedostaa, että onko meillä varaa palkata tarpeeksi hoitajia.

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Ainakin työvoimapula helpottaa.

Kun ei helpota. Lisähoitajien tarve on vuoteen 30 mennessä 50 000 - 200 000 hoitajaa tai hoivatyöntekijää.

1980-luvulla oli hoitajista pulaa. Sai valita, mihin meni töihin. Sitten tuli 1990-luvun lama ja hoitajapula loppui kuin seinään. Suomessa oli työttömiä sairaanhoitajia, vaikka ennen lamaa sellainen oli yhtä todennäköinen kuin yksisarvinen. Ei ihmiset silloinkaan lakanneet sairastamasta, mutta kunnilla ja sairaaloilla ei ollut enää varaa palkata hoitajia. Useampi kurssikaverinikin lähti laman aikana ulkomaille töihin, kun Suomessa ei ollutkaan enää töitä.