Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Mulla menee nyt järjetön määrä rahaa, koska en täällä evakossa viitsi laittaa juurikaan ruokaa vaan ostan eineksiä tai tilaan Woltin kautta. Lisäksi tulee uusittua nyt kaikki olohuoneen huonekalut sekä keittiöön hankin uudet kylmälaitteet sekä tiskikoneen. Päädyin myös tilaamaan vähän ylimääräistä remonttia (ei siis vesivahingosta aiheutuvaa) ja meinasi lentää kahvit näppikselle, kun sain remppafirmasta tarjouksen. Mutta joo, suomalainen työ on kallista ja noin tonni siitä tarjouksen summasta oli arvonlisäveroa. Oli tarkoitus tehdä tätä pikkuhiljaa sen jälkeen, kun pääsen eläkkeelle, mutta vesivahingon vuoksi tässä tuli sellainen sauma, että katsoin järkevimmäksi hoitaa koko setin nyt samalla kertaa. Kerran se vain kirpaisee. Sen jälkeen mun ei tarvitse loppuelämäni aikana laittaakaan rahaa enää muuhun kuin ruokaan, pesuaineisiin yms sekä lääkkeisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo ole mitään smalltalkkia, että utelee toisen töistä. Epämukavaa kuulustelua.
Kuka edes haluaa keskustella kaltaisesi juorukellon kanssa?
"Kuulin Penalta että olet lasten parissa töissä "Ai. Minusta se on niin perustason tyhjää rupattelua ettei tulisi mieleenkään tulkita sitä utelemiseksi. Minultakin on monesti kysytty että millä alalla olen, sehän on helppo aloitus tilanteessa kuin tilanteessa.
Ja eikö Pena ole tuossa tapauksessa juorukello?
Ap
No,minä olen tällä hetkellä työtön,ja häpeän tilannettani todella paljon, enkä haluaisi, että asia tulee puheeksi.
Suomalaiset ovat liian rehellisiä. Kun kyse on tuntemattomien välisestä small talkista, minkään sanomasi ei tarvitse olla totta. Voit sanoa olevasi vaikka palkanlaskija ja lisätä, että et halua puhua työasioista vapaa-ajallasi. Jos myöhemmin Pena sanoo sulle, että miten niin olet palkanlaskija, tiedät silloin, että kertomasi asiat eivät kulkeudu vain Penalta kysyjälle vaan myös kysyjältä Penalle.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ujous ei haittaa, mutta sellanen tympeä tuppisuumaisuus on ärsyttävää ja epäkohteliasta.
Tämä. En minä etsinyt sieltä häistä mitään sydänystävää, mutta tavallinen muutaman sanan ruokapöytäkeskustelu on jotain mikä mielestäni opetetaan useimmille jo pikkulapsina.
Ap
Muutaman sanan? Tuossahan sinun esimerkki jutustelussa oli muuta sana, mutta se ei sinulle riittänyt vaan vaadit syvällisempää keskustelua.
Mulla opetettiin lapsena ainaskin ettei saa puhua ruoka suussa 🤷🏼
En vaatinut yhtään mitään. Kunhan jälkeenpäin kummasteltiin mieheni kanssa miten aikuisen ihmisen vastaukset ovat kuin uhmaikäisen lapsen. "Joo." "Ei."
Ap
Taidat itse olla se uhmaikäinen lapsi.
Kiukuttelet kun muut ei käyttäydykkään niin kuin itse haluaisit.En kiukuttele, lähinnä ollaan miehen kanssa naureskeltu ilmiölle.
Ja ei, kohtelias ruokapöytäkeskustelu ei ole minun keksimäni sosiaalinen taito ja oletus.
Ap
Naureskele rauhassa. Mekin naureskellaan kun juoruakat ja ukot ei saa meiltä "epänormaaleilta hiljaisilta" jutun aiheita.
Luuletko siis tosissasi että jotain kiinnostaa juoruta eteenpäin niitä asioita joita ventovieraalta ihmiseltä ruokapöytäkeskustelussa kuulee?
Aikamoinen suuruusharha.
Ap
Kuitenkin selvitit ventovieraan henkilön ammatin tämän selän takana, jotta pääset kuulustelemaan kyseistä henkilöä. Mitähän muuta juorusit samalla?
No niin, sitten vedetään taas henkeä. :D En selvittänyt mitään, Pena mainitsi että on samalla alalla tuppisuun kanssa. Yksi kysymys ei ole kuulustelua vaikka asiaa miten kääntelisi.
Ap
Tuossa onkin "red flag". Pena oli kertonut tuppisuusta sinulle jo etukäteen. Tuppisuun on siis varauduttava siihen, että mitä ikinä hän sulle kertoisikin, sinä saatat kertoa sen Penalle. Tai jollekin muulle. Tunnen ihmisiä, jotka kertovat mulle muista ihmisistä silloin, kun nämä muut eivät ole edes paikalla. Tällaisille ihmisille en koskaan kerro itsestäni mitään. En ylipäätään pidä siitä, että puhutaan jostain kolmannesta osapuolesta yhtään mitään hänen selkänsä takana. Jos on pakottava tarve puhua ihmisistä, voi sitten puhua julkkiksista, poliitikoista tms. Mutta ei yksityishenkilöistä. Tai no häissä voi puhua morsiusparista tai hautajaisissa vainajasta.
Sait vastauksia kysymyksiisi eli eihän tämä henkilö täysin tuppisuu ollut. Olisi hyvä ymmärtää sellainen asia, että jotkut ihmiset mieluummin kuuntelevat muiden jutustelua kuin osallistuvat itse keskusteluun. Kyse voi olla ihan luonteenpiirteestä tai vaikka siitä, että syystä tai toisesta ei oikein jaksaisi nyt osallistua. On vaikka nukkunut tosi huonosti tai on jotain omia huolia. Hääpari on kuitenkin niin läheinen, ettei ole halunnut sen vuoksi jäädä häistä pois. Oli ihan kiva, että huomioit myös tämän henkilön, mutta saamistasi vastauksista pystyit jo päättelemään, ettei hän ole juttutuulella. Hänelle oli ihan ok, että et yrittänyt kysellä enempää vaan annoit olla rauhassa. Ja sinullakin oli muuta juttuseuraa eli et millään tavalla tarvinnut jutustelua juuri tämän ihmisen kanssa.
Kiinnostava kommentti! En ole ikinä törmännyt tuollaiseen ajatusmaailmaan, että muista ihmisistä ei saa puhua elleivät he ole paikalla. Tuntuu ihan pimeältä, mutta ehkä se on oletus joillekin? Minä puhun usein muista ihmisistä heidän poissaollessaan. Esimerkiksi siellä häissä juttelin hääparista hääparin kuulematta, kuten muutkin, ja eilen työkaveri kyseli mitä miehelleni kuuluu (hän oli ennen samassa työpaikassa). Ei tulisi mieleenkään että keskustelun täytyy aina liittyä vain niihin jotka ovat paikalla.
Ap
Tässä me ollaankin erilaisia. Mä juttelen yleensä ihan mielelläni tuntemattomienkin kanssa, jos olen ylipäätään juttutuulella. Eli en ole väsynyt tai kivut tavallista kovemmat. Mulle kuitenkin riittää, että toinen kertoo itsestään (jos siis toinen välttämättä haluaa puhua ihmisistä eikä asioista). Ei puolisostaan, lapsistaan, työkavereistaan, anopistaan, naapureistaan jne. Ja kuten jo edellisessä kirjoitin, häissä tietty voi puhua hääparista ja hautajaisissa vainajasta. Vain hyvien ystävien kanssa voin jutella ihmisistä, jotka liittyvät ystäväni elämään.
Tässä ketjussa oli hyvä esimerkki siitä, miten kannattaa aloittaa keskustelu. En nyt kaiva sitä esiin, mutta kertoo itsestään jotain siten, että antaa siinä samalla täkyjä toiselle, mistä toinen voi jatkaa. Esimerkiksi kertoo olleensa aamulla koiran kanssa lenkillä. Siitä saa toinen jo kaksi aihetta: koirat ja liikunta. Ja oliko se toinen esimekrki joku mökkeilyyn ja marjastamiseen liittyvä? Tästäkin saa monta aasinsiltaa eri aiheisiin ilman, että tarvitsee puhua muista ihmisistä - tai edes itsestään - yhtään mitään.
Niin, esimerkiksi se hummus olisi ollut aihe johon olisi voinut vastata jotain muuta kuin joo. Vaikka että ei itse niin välitä siitä, mutta katkarapusalaatti on herkullista, maistoitko jo?
Ap
Tuo on toki totta, mutta tuossa on vain yksi aihe eli ruoka. Tuosta keskustelun olisi aika hankalaa rönsyillä muihin aiheisiin. Kun taas marjastamisesta olisi voinut rönsyillä tämän kesän marjasadon kautta sään kautta Välimeren maiden maastopaloihin jne. Kaikki ihmiset eivät hallitse tällaista, joten sosiaalisilta taidoiltasi lahjakkaampana sinun pitäisi osata johdatella ja esittää asioita siten, että toiselle tarjoutuu useampia vaihtoehtoja, mihin tarttua. Jos toinen ei tartu, hän ei ole juttutuulella. Toiselta ei yleensä tarvitse edes kysyä mitään. Ei varsinkaan esittää ensin yksi lause ja sitten heti perään kysymys. Kysymykselläsi heität pallon tälle toiselle ja jos on ujompi tai arempi ihminen kyseessä, kysymyksesi tuntuu kiusalliselta. Vähän kuin koulussa, jossa opettaja kysyy just sulta, vaikka et edes viitannut. Ymmärrätkö pointin? Voit ihan hyvin puhua itse vähän pidempään ja katsoa, miten toinen reagoi. Jos toista ei kiinnosta, niin ei se mitään. Sitten juttelet jollekin toiselle, jota kiinnostaa.
Ei tulisi pieneen mieleenkään alkaa jauhaa omista asioistani tunnustelematta ensin onko toinen mukana keskustelussa. Se vasta epäkohteliasta olisi. Ja eikö paraikaa syötävä ruoka ole luontevampi aihe kuin marjastus, josta esimerkiksi itselläni ei ole mitään kokemusta eikä aihe myöskään kiinnosta? Helpompi olisi siis aloittaa siitä ruoasta ja sitten kääntää keskustelu vaikka marjastukseen jos se kiinnostaa. Outoa olettaa että se joka keskustelun aloittaa on velvollinen arvaamaan mikä on juuri sitä toista kiinnostava aihe.
Ja tosiaan annoin heti kaksi vaihtoehtoa joihin olisi voinut tarrata kiinni. Ruoka, ja sitten työ johon minullakin on opintojen osalta pientä kosketuspintaa. Ei mitään. En tiedä olisiko siis mielestäsi vielä pitänyt alkaa vääntää jostain kolmannesta aiheesta? Itse ajattelin että jo toinen kysymys oli liikaa, olisi pitänyt olla alun alkaenkin hiljaa. Mutta kun en tiennyt.
Ap
Minusta keskustelun aloittaja nimenomaan on velvollinen antamaan sellaisia täkyjä, joista toinen voi valita. Hänhän on se, joka haluaa jutella. Sanoit tuossa, että marjastus ei sinua kiinnosta, mutta entä jos toista ei kiinnosta ruoka? Keskustelun aloitushan on tunnustelua, mikä toista saattaisi kiinnostaa. Ja aina pitää myös hyväksyä sde, että toista ei nyt kiinnosta jutella yhtään mistään. Ei varsinkaan sinun tai minun kanssani. Ei sitä pidä ottaa henkilökohtaisesti.
Jotkut oikeasti mieluummin vain kuuntelevat, mitä muut ympärillä puhuvat. Esimerkiksi kun lapset aikuistuvat ja tuovat ensimmäisiä kertoja uuden seurustelukumppaninsa suvun luokse, niin uudelle ihmiselle on äärettömän kiusallista, jos joutuu "tentattavaksi". On hyvä huomioida uusi ihminen, mutta pitää olla tilannetajua ja sosiaalista silmää ymmärtää, minkä verran toiseen ihmiseen on hyvä ottaa kontaktia. Moni alkaa osallistua juttuihin sitten, kun on tavattu jo useamman kerran ja uusi tulija pystyy renotutumaan eikä jännitä enää niin paljon. Jossain häissä tai vastaavissa ei ole edes tarkoitus osua samaan paikkaan kuin sen yhden kerran, joten ei ole mitään väliä sillä, tuleeko toisen kanssas juteltua vai ei.
Monet eivät halua puhua työstään tuntemattomille. Mä en halua puhua vapaa-ajallani työstäni yhtään kenellekään. Tuosta työkysymyksestäsi kuitenkin sen verran, että Pena kertoi sinulle, että tuppisuu on lasten parissa töissä. Sinä taas kerroit tuppisuuulle, että Pena kertoi sinulle tuppisuun olevan lasten parissa töissä. Et ehkä näe tässä mitään outoa, mutta tuppisuu tietää nyt, että Pena kertoo hänen asioistaan muille ihmisille. Tuppisuun pitää siis olla aiempaa varovaisempi, mitä jatkossa kertoo Penalle.
Jutuissasi ei ole nyt tolkun hiventä, vaikka monesti kommenttisi ovatkin mielestäsi osuvia. Minulla on siis keskustelun aloittajana velvollisuus heitellä toiselle täkyjä, siis useampia, mihin tarttua jos eka tai ekat aiheet eivät kiinnosta. Montako näitä täkyjä voi heittää ennen kuin keskustelu muuttuu tenttaamiseksi, josta myös puhut? Jos annan aiheen, ei tartu, annan toisen, ei tartu, niin montako vielä annan vai meneekö kolmannella jo ahdisteluksi?
Tosiaan, mainitsin että marjastus ei itseäni kiinnosta. Jos se sitä vastoin on se ainoa aihe josta kesustelukumppani suostuu puhumaan, hän voi itse vaikka toisen täkyni jälkeen kääntää keskustelun siihen. Joo, olen tosiaan hoitoalalla. Mitäs olet näin syksyn tullen puuhastellut? Onko tullut käytyä marjastamassa? Mä olen siihen touhuun ihan koukussa!
Mahdotonta myös samaistua tuohon että Pena on nyt pahis joka kertoo asioita eteenpäin, Penaa kannattaa varoa eikä häneen voi luottaa. Kuinka monelle oikeasti oma ammattiala on sellainen salaisuus, että siitä ei saa kukaan muu missään mainita tai luottaus on menetetty? Minusta on 100% neutraali asia jos vaikka mieheni toteaa ruokapöydässä kolmannelle osapuolelle että Liisa on muuten töissä hankinnassa, eikö sun työ sivunnut vähän samaa hommaa?
Ap
Kirjoitin edellisessä kommentissani: "On hyvä huomioida uusi ihminen, mutta pitää olla tilannetajua ja sosiaalista silmää ymmärtää, minkä verran toiseen ihmiseen on hyvä ottaa kontaktia. " Ei ole olemassa mitään yhtä sääntöä, kuinka monta kertaa toiselle sanoo jotain. On aina yksilöllistä ja tilannekohtaista. Jo pelkästään noista vastauksista, mitkä tältä tuppisuuksi kutsumaltasi ihmiseltä sait, olisi pitänyt ymmärtää, ettei hän ole nyt kiinnostunut sun kanssasi juttelemisesta.
Olipa tilanne mikä tahansa, mun mielestä aina pitäisi ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia. Sä annat tässä ketjussa kuvan, että koska SINÄ halusit jutella juhlissa toisen ihmisen kanssa, toisen olisi pitänyt tehdä kuten SINÄ haluat. Sulla oli siellä juttuseuraa yllinkyllin ja jos koko tilaisuudessa oli vain 2 ihmistä, joiden kanssa juttu ei luistanut, niin tuskin he kaksi sun juhlafiilistäsi pilasivat. Olen samaa mieltä, että juhlissa on ihan kohtelista jutella muidenkin kanssa. Mutta koska ihmiset ova erilaisia, joskus riittää se, että saat kysymyksiisi vastauksen. Ko henkilö ei kuitenkaan ignoorannut sua täysin vaan vastasi kysymyksiisi. Teki sen verran kuin oli tarpeen ja jätit hänet sen jälkeen rauhaan. Miksi tämä ei riitä sulle?
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ujous ei haittaa, mutta sellanen tympeä tuppisuumaisuus on ärsyttävää ja epäkohteliasta.
Tämä. En minä etsinyt sieltä häistä mitään sydänystävää, mutta tavallinen muutaman sanan ruokapöytäkeskustelu on jotain mikä mielestäni opetetaan useimmille jo pikkulapsina.
Ap
Muutaman sanan? Tuossahan sinun esimerkki jutustelussa oli muuta sana, mutta se ei sinulle riittänyt vaan vaadit syvällisempää keskustelua.
Mulla opetettiin lapsena ainaskin ettei saa puhua ruoka suussa 🤷🏼
En vaatinut yhtään mitään. Kunhan jälkeenpäin kummasteltiin mieheni kanssa miten aikuisen ihmisen vastaukset ovat kuin uhmaikäisen lapsen. "Joo." "Ei."
Ap
Taidat itse olla se uhmaikäinen lapsi.
Kiukuttelet kun muut ei käyttäydykkään niin kuin itse haluaisit.En kiukuttele, lähinnä ollaan miehen kanssa naureskeltu ilmiölle.
Ja ei, kohtelias ruokapöytäkeskustelu ei ole minun keksimäni sosiaalinen taito ja oletus.
Ap
Naureskele rauhassa. Mekin naureskellaan kun juoruakat ja ukot ei saa meiltä "epänormaaleilta hiljaisilta" jutun aiheita.
Luuletko siis tosissasi että jotain kiinnostaa juoruta eteenpäin niitä asioita joita ventovieraalta ihmiseltä ruokapöytäkeskustelussa kuulee?
Aikamoinen suuruusharha.
Ap
Kuitenkin selvitit ventovieraan henkilön ammatin tämän selän takana, jotta pääset kuulustelemaan kyseistä henkilöä. Mitähän muuta juorusit samalla?
No niin, sitten vedetään taas henkeä. :D En selvittänyt mitään, Pena mainitsi että on samalla alalla tuppisuun kanssa. Yksi kysymys ei ole kuulustelua vaikka asiaa miten kääntelisi.
Ap
Tuossa onkin "red flag". Pena oli kertonut tuppisuusta sinulle jo etukäteen. Tuppisuun on siis varauduttava siihen, että mitä ikinä hän sulle kertoisikin, sinä saatat kertoa sen Penalle. Tai jollekin muulle. Tunnen ihmisiä, jotka kertovat mulle muista ihmisistä silloin, kun nämä muut eivät ole edes paikalla. Tällaisille ihmisille en koskaan kerro itsestäni mitään. En ylipäätään pidä siitä, että puhutaan jostain kolmannesta osapuolesta yhtään mitään hänen selkänsä takana. Jos on pakottava tarve puhua ihmisistä, voi sitten puhua julkkiksista, poliitikoista tms. Mutta ei yksityishenkilöistä. Tai no häissä voi puhua morsiusparista tai hautajaisissa vainajasta.
Sait vastauksia kysymyksiisi eli eihän tämä henkilö täysin tuppisuu ollut. Olisi hyvä ymmärtää sellainen asia, että jotkut ihmiset mieluummin kuuntelevat muiden jutustelua kuin osallistuvat itse keskusteluun. Kyse voi olla ihan luonteenpiirteestä tai vaikka siitä, että syystä tai toisesta ei oikein jaksaisi nyt osallistua. On vaikka nukkunut tosi huonosti tai on jotain omia huolia. Hääpari on kuitenkin niin läheinen, ettei ole halunnut sen vuoksi jäädä häistä pois. Oli ihan kiva, että huomioit myös tämän henkilön, mutta saamistasi vastauksista pystyit jo päättelemään, ettei hän ole juttutuulella. Hänelle oli ihan ok, että et yrittänyt kysellä enempää vaan annoit olla rauhassa. Ja sinullakin oli muuta juttuseuraa eli et millään tavalla tarvinnut jutustelua juuri tämän ihmisen kanssa.
Kiinnostava kommentti! En ole ikinä törmännyt tuollaiseen ajatusmaailmaan, että muista ihmisistä ei saa puhua elleivät he ole paikalla. Tuntuu ihan pimeältä, mutta ehkä se on oletus joillekin? Minä puhun usein muista ihmisistä heidän poissaollessaan. Esimerkiksi siellä häissä juttelin hääparista hääparin kuulematta, kuten muutkin, ja eilen työkaveri kyseli mitä miehelleni kuuluu (hän oli ennen samassa työpaikassa). Ei tulisi mieleenkään että keskustelun täytyy aina liittyä vain niihin jotka ovat paikalla.
Ap
Tässä me ollaankin erilaisia. Mä juttelen yleensä ihan mielelläni tuntemattomienkin kanssa, jos olen ylipäätään juttutuulella. Eli en ole väsynyt tai kivut tavallista kovemmat. Mulle kuitenkin riittää, että toinen kertoo itsestään (jos siis toinen välttämättä haluaa puhua ihmisistä eikä asioista). Ei puolisostaan, lapsistaan, työkavereistaan, anopistaan, naapureistaan jne. Ja kuten jo edellisessä kirjoitin, häissä tietty voi puhua hääparista ja hautajaisissa vainajasta. Vain hyvien ystävien kanssa voin jutella ihmisistä, jotka liittyvät ystäväni elämään.
Tässä ketjussa oli hyvä esimerkki siitä, miten kannattaa aloittaa keskustelu. En nyt kaiva sitä esiin, mutta kertoo itsestään jotain siten, että antaa siinä samalla täkyjä toiselle, mistä toinen voi jatkaa. Esimerkiksi kertoo olleensa aamulla koiran kanssa lenkillä. Siitä saa toinen jo kaksi aihetta: koirat ja liikunta. Ja oliko se toinen esimekrki joku mökkeilyyn ja marjastamiseen liittyvä? Tästäkin saa monta aasinsiltaa eri aiheisiin ilman, että tarvitsee puhua muista ihmisistä - tai edes itsestään - yhtään mitään.
Niin, esimerkiksi se hummus olisi ollut aihe johon olisi voinut vastata jotain muuta kuin joo. Vaikka että ei itse niin välitä siitä, mutta katkarapusalaatti on herkullista, maistoitko jo?
Ap
Tuo on toki totta, mutta tuossa on vain yksi aihe eli ruoka. Tuosta keskustelun olisi aika hankalaa rönsyillä muihin aiheisiin. Kun taas marjastamisesta olisi voinut rönsyillä tämän kesän marjasadon kautta sään kautta Välimeren maiden maastopaloihin jne. Kaikki ihmiset eivät hallitse tällaista, joten sosiaalisilta taidoiltasi lahjakkaampana sinun pitäisi osata johdatella ja esittää asioita siten, että toiselle tarjoutuu useampia vaihtoehtoja, mihin tarttua. Jos toinen ei tartu, hän ei ole juttutuulella. Toiselta ei yleensä tarvitse edes kysyä mitään. Ei varsinkaan esittää ensin yksi lause ja sitten heti perään kysymys. Kysymykselläsi heität pallon tälle toiselle ja jos on ujompi tai arempi ihminen kyseessä, kysymyksesi tuntuu kiusalliselta. Vähän kuin koulussa, jossa opettaja kysyy just sulta, vaikka et edes viitannut. Ymmärrätkö pointin? Voit ihan hyvin puhua itse vähän pidempään ja katsoa, miten toinen reagoi. Jos toista ei kiinnosta, niin ei se mitään. Sitten juttelet jollekin toiselle, jota kiinnostaa.
Ei tulisi pieneen mieleenkään alkaa jauhaa omista asioistani tunnustelematta ensin onko toinen mukana keskustelussa. Se vasta epäkohteliasta olisi. Ja eikö paraikaa syötävä ruoka ole luontevampi aihe kuin marjastus, josta esimerkiksi itselläni ei ole mitään kokemusta eikä aihe myöskään kiinnosta? Helpompi olisi siis aloittaa siitä ruoasta ja sitten kääntää keskustelu vaikka marjastukseen jos se kiinnostaa. Outoa olettaa että se joka keskustelun aloittaa on velvollinen arvaamaan mikä on juuri sitä toista kiinnostava aihe.
Ja tosiaan annoin heti kaksi vaihtoehtoa joihin olisi voinut tarrata kiinni. Ruoka, ja sitten työ johon minullakin on opintojen osalta pientä kosketuspintaa. Ei mitään. En tiedä olisiko siis mielestäsi vielä pitänyt alkaa vääntää jostain kolmannesta aiheesta? Itse ajattelin että jo toinen kysymys oli liikaa, olisi pitänyt olla alun alkaenkin hiljaa. Mutta kun en tiennyt.
Ap
Minusta keskustelun aloittaja nimenomaan on velvollinen antamaan sellaisia täkyjä, joista toinen voi valita. Hänhän on se, joka haluaa jutella. Sanoit tuossa, että marjastus ei sinua kiinnosta, mutta entä jos toista ei kiinnosta ruoka? Keskustelun aloitushan on tunnustelua, mikä toista saattaisi kiinnostaa. Ja aina pitää myös hyväksyä sde, että toista ei nyt kiinnosta jutella yhtään mistään. Ei varsinkaan sinun tai minun kanssani. Ei sitä pidä ottaa henkilökohtaisesti.
Jotkut oikeasti mieluummin vain kuuntelevat, mitä muut ympärillä puhuvat. Esimerkiksi kun lapset aikuistuvat ja tuovat ensimmäisiä kertoja uuden seurustelukumppaninsa suvun luokse, niin uudelle ihmiselle on äärettömän kiusallista, jos joutuu "tentattavaksi". On hyvä huomioida uusi ihminen, mutta pitää olla tilannetajua ja sosiaalista silmää ymmärtää, minkä verran toiseen ihmiseen on hyvä ottaa kontaktia. Moni alkaa osallistua juttuihin sitten, kun on tavattu jo useamman kerran ja uusi tulija pystyy renotutumaan eikä jännitä enää niin paljon. Jossain häissä tai vastaavissa ei ole edes tarkoitus osua samaan paikkaan kuin sen yhden kerran, joten ei ole mitään väliä sillä, tuleeko toisen kanssas juteltua vai ei.
Monet eivät halua puhua työstään tuntemattomille. Mä en halua puhua vapaa-ajallani työstäni yhtään kenellekään. Tuosta työkysymyksestäsi kuitenkin sen verran, että Pena kertoi sinulle, että tuppisuu on lasten parissa töissä. Sinä taas kerroit tuppisuuulle, että Pena kertoi sinulle tuppisuun olevan lasten parissa töissä. Et ehkä näe tässä mitään outoa, mutta tuppisuu tietää nyt, että Pena kertoo hänen asioistaan muille ihmisille. Tuppisuun pitää siis olla aiempaa varovaisempi, mitä jatkossa kertoo Penalle.
Mä ymmärrän tuon. Kun 1980 muutin lapsuudenkodistani pois, sain äidiltäni Käytöksen Kultaisen Kirjan mukaani. Tiedän kyllä,miten missäkin tilanteessa pitää käyttäytyä, mutta silti voin hyvin miettiä, onko sellainen muodollinen "oikein" käyttäytyminen enää tätä päivää. Varsinkaan juhlissa, jotka eivät ole virallisia vaan ihan yksityishenkilöiden järjestämiä. Jos kaikki käyttäytyisivät juhlissa kuten Käytöksen Kultaisessa Kirjassa sanotaan, ne jos mitkä olisivat nk pönötysjuhlat.
Mitä enemmän mulle tulee ikää, sitä vähemmän kiinnostaa muiden kuin itselleni kaikista tärkeimpien ja läheisimpien ihmisten juhlat. Jos tarve vaatii, voin heidän (esim omien aikuisten lasteni) juhlissaan ottaa muiden vieraiden viihdyttäjän roolin, mutta mieluiten en ottaisi sitäkään. Joskus nuorena suku olisi paheksunut, jos en olisi osallistunut sukulaisten milloin mihinkin juhliin, mutta nyt saa onneksi jo skipata serkkujen pyöreiden vuosien synttärit ja vaikka hautajaisetkin, jos ei kiinnosta. Sukupolvi, joka asiaa paheksuisi, on jo mullan alla.
Tuskin olen ainoa, joka on osallistunut juhliin tietyllä tavalla velvollisuudesta. Osallistuu, vaikka mieluummin käyttäisi senkin ajan johonkin mieluisampaan. Tässäkin ketjussa on kirjoitettu, että jos ei halua jutella tuntemattomien kanssa, pitää jättäytyä juhlista pois. Toisaalta palstalla on ollut useitakin aloituksia, jossa harmitellaan sitä, että ihmiset eivät enää osallistu juhliin. On ollut tarkoitus järjestää juhlat esim 50:lle, mutta vain 10-20 ilmoittaa tulevansa. Sitten juhlien järjestäjä on pettynyt.
Mä järkkäsin reilu 10 vuotta sitten vielä viiskymppiseni, johon tuli toisilleen tuntemattomiakin ihmisiä, mutta en kutsunut juhliini ketään sellaista, joka olisi tuntenut juhlissa ainoastaan minut. Kuuskymppiset vietin jo vain lähisuvun kesken (ei siis edes ystäviä niihin juhliin) ja seitsemänkymppisiini en aio järjestää juhlia ollenkaan.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/