Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen ainakaan puhelin ei saanut olla oppitunnilla. Opettaja kun siitä sanoi, sen uskoi koko luokka.

Jep. Ja muutenkin opettajaa kunnioitettiin paljon enemmän mitä nykyään. Opettaja jos puuttui kiusaamiseen, se aika usein loppui, mutta tänä somen aikakautena, on kaikki muuttunut ja pahat oppilaat ei saa kuria ollenkaan eikä useammat vanhemmat välitä pitää myöskään kuria kotona.

Mun kouluaikoina kansakoulussa sekä vielä oppikoulussa parilla ekalla luokalla oli käytössä "kollektiivinen rangaistus". Tarkoitti sitä, että kun yksi tai kaksi oppilasta perseili, koko luokka jäi jälki-istuntoon. Ei muuten luokkakaverit naureskelleet, että olipas hauska jekku. Eikä todellakaan perseilijän kannattanut kuvitella, että tulisi millään tavalla suositummaksi porukassa. Ihan päinvastoin kävi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä esimerkki maailman erosta on se, että muistan tänä päivänäkin kun teininä kuulin ekan kerran, että joku oli raiskannut kaksivuotiaan. Se oli elämän kestävä shokki. Sitä ennen en ollut tajunnut, että taaperoita voidaan raiskata.

Nyt sen tajuaa varmaan ne taaperot itse ja isommat ovat nähneet dokumentteja sellaista. Minun maailma oli paljon turvallisempi näennäisesti kuin nykylasten maailma. Silloin kiusattiin rankasti myös opettajien taholta. Mutta maailma sen ympärillä tuntui turvallisemmalta. Ja muuttamalla muualle, pääsi eroon kaikista ihmisistä. Nyt ne tulee somessa mukana maailman ääriin.

Varmasti lisää kyllä lasten ahdistuneisuutta että kaikki maailman pahuus on nähtävillä netissä ja somessa jatkuvasti. Ainahan kaikkea tätä on tapahtunut, mutta nyt ihan kuka vain lapsi törmää todella raakaan p0rnoon ja kaikenlaiseen kauheaan jo tosi nuorella iällä. Lasten tapa käsitellä pelottavia ja ahdistavia juttuja voi olla niiden jakaminen muiden lasten kanssa.

Lisäksi kaikenlaiset sekopäät groomaa ja ahdistelee lapsia netissä. Näiden toiminta on helpottunut netin ansiosta.

Omassa lapsuudessani 1960-luvulla ei tullut uutisia aamusta iltaan eikä myöskään ollut iltapäivälehtiä, joiden lööpeissä olisi ollut kissan kokoisin kirjaimin kaikkea maailman pahuudesta. Telkkarin iltauutisten aikaan lapset olivat jo omissa sängyissään eikä olohuoneessa katsomassa uutislähetystä. Vaikka siis maailmalla tapahtuikin kaikenlaista kamalaa, ei se tullut lasten tietoon. Vasta teininä 1970-luvulla, kun aloin itse lukea sanomalehtiä, tulin tietoiseksi monista asioista. Siihen asti "kamaluudet", joista sai tietoa, tuli koulussa historian tunneilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen asui monilla ukit ja mummit lähellä ja saattoivat ottaa lapset hoitoon niin että perheeT jaksoivat ja oli yhteisöllisempää.

Olet väärässä. Nykyajan isovanhemmat hoitavat lastenlapsiaan enemmän kuin koskaan ennen.

Lapset ovat muuttaneet enemmän muille paikkakunnille. Tämän takia ei ole vanhukset samalla tavoin hoitamassa lapsen lapsia kuin aikaisemmin.

Maalta kaupunkeihin muutto alkoi vahvasti 1960- ja 1970-luvuilla. Monella noilla vuosikymmenillä syntyneillä lapsilla isovanhemmat olivat satojen kilometrien päässä. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tässä pitää erottaa kaksi asiaa, keskustan viihtyisyys ja vetovoimaísuus sekä sitten ne liikenteen sujuvuuden tarpeet. Pelkästään viihtyisyyden ja vetovoimaisuuden takia ei kenenkään tarvitse päästä ajelemaan ydinkeskustan läpi autolla. Se todellinen keskustan palveluista nauttiminen tapahtuu kävellen sen jälkeen kun keskustaan on tultu joko joukkoliikenteellä tai sitten autolla joka on jätetty johonkin keskustan lukuisista parkkihalleista. En tiedä yhtään kaupunkia jonka viihtyisyys ja vetovoima tulisi siitä että siellä liikkuu mahdollisimman paljon autoja.

Ihan eri kysymys on sitten se että miten se välttämätön autoliikenne keskustassa ja keskusta läpi saadaan sujumaan. Ja siihen ainoa oikeasti järkevä tapa olisi keskustatunneli mutta se on ilmeisesti valitettavasti kuopattu jo lopullisesti.

Mä olen kanssassi samaa mieltä. Ne vuosikymmenet, jolloin naapurikaupungeista tultiin sankoin joukoin ostoksille Helsingin keskustaan, ovat menneisyyttä. Nyt keskustan vetovoimana on kahvilat, ravintolat ja erilaiset kulttuuritapahtumat. Kuitenkin näihin em paikkoihin pitäisi tavarantoimittajien ja järjestäjien päästä eikä se onnistu kävellen, fillarilla tai julkisilla. 

Yksikään tavarantoimittaja ei koita ajaa Kaivokadulle tavaraa toimittamaan. Ne kyllä osaa sinne tunneliin, ei hätää.

No hyvä. Mulla ei ole autoa, joten en edes tiedä, missä Helsingin keskustassa on tunneli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta haluaisin oikeasti voida asua tässä kaupungissa. Ihan sama minkä puolueen väki nyt kusee omiin muroihinsa; ongelma on se, että vallassa olevat ihmiset puuttuvat nyt todella asioihin jotka eivät kuulu heille vaan ihan kaikille kaupunkilaisille puolueeseen katsomatta! Yhden ihmisen enemmistöllä.

Ei pahalla, mutta Helsingin asukkaat ovat äänestäneet ja nyt toteutetaan heidän tahtoaan. Olen pahoillani että se on sinulle henkilökohtaisesti huono juttu, mutta enemmistön ääntä on kuultu ja sen seurauksien kanssa on vain elettävä.

Ymmärsit väärin. Tämä on minulle henkilökohtaisesti mainio juttu: olen pyöräilijä. Mutta osaan ajatella muitakin, kuin omaa erinomaista vihreää napaani.

"Mutta haluaisin oikeasti voida asua tässä kaupungissa."

Aha, ajattelin että tämä lause oli tosissaan kirjoitettu.

Niin, toisen ihmisen asema voi joku päivä olla minun asemani. Vaikka tänään voisin asua kaupungissa vihreine terveine jalkoineni, katson naapurin vaaria ja mietin, miten hän siihen pystyy. Samalla ymmärrän, että kyse on myös minun mahdollisuuksistani elää kaupungissa sinä päivänä, kun omille terveille vihreille jaloilleni tapahtuu jotain.

Siinä vaiheessa käy kuten lukuisille muillekin vanhuksille eli heidän on muutettava palveluiden lähelle.