Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Ennen riitti perheelle yksi maitolajike, yksi itse tehty leipä ja voi. Nyt pitää kaupasta saada 4 eri sortin maitoa, voita leivälle, paistamiseen, kevyttä, kolesterolia alentavaa, kasvisversiota ja 6 eri leipää. Ennen siis riitti vähempi raha pöytään. Nyt on jääkaapit pullollaan kaikkea eri sortteja, mikään ei kuiten nirsoille kelpaa ja varmuudeksi pidemmän elämän saamiseksi ostetaan kallista luomua. Siksi ne kahden rahat ei riitä.

Tämä pitää kyllä paikkansa. Ennen kauppojen valikoimat olivat paljon suppeampia, joten perheessä ei voinut jokainen esittää omia mielitekojaan. Jos vatsa ei kestänyt maitoa, sitten oli ilman maitoa. Jos ei eettisistä syistä halunnut juoda maitoa, sitten oli ilman maitoa, 

Kasarilla elämä oli erilaista. Ruoka oli paljon yksinkertaisempaa kuin nykyisin. Syötiin hyvin pitkälti satokauden mukaan. "Hiilaripaskasta" ei oltu vielä kuultukaan, joten mehut, hillot, marjakiisselit, pannukakut, ohukaiset jne olivat vielä ihan normaalia ja terveellistä ruokaa. Ja perunakin ihan perusruokaa, samoin makaroni.  Perheissä riitti yksi puhelin, olipa perheessä 1 tai 10 ihmistä. Myös yksi telkkari riitti. Kukaan ei kotonaan vielä tarvinnut tietokonetta. 

Merkkivaatteet tai ylipäätään merkkitavarat olivat korkeintaan aikuisille, ei todellakaan lapsille. Varsinkaan sen ikäisille, jotka kasvavat vielä. Oli ihan tavallista kierrättää ysträviern ja sukulaisten kesken lasten vaatteet, vauvanvaunut, pinnasängyt, sukset, luistimet jne. Vain harva pisti satasia kuukaudessa lastensa harrastuksiin. Kun nuori muutti lapsuudenkodistaan pois, ei ostettu nuoren kotiin kaikkea uutena vaan kerättiin niin vanhemmilta kuin muiltakin sukulaisilta välttömättömät huonekalut ja muut kodin tavarat. Ja noin muuten yleensäkin kodin elektroniikka kesti huomatavasti kauemmin kuin 2 viikkoa takuuajan päättymisen jälkeen. Mulla on edelleen aktiivisessa käytössä UPO:n sähkögrilli, jonka ostin toukokuussa vuonna 1987. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut. Melko nopeasti toinen osapuoli ehdottaa että "pitäisköhän sun käydä vaikka psykologilla juttelemassa..." Ja tämä siis jos yrittää ottaa mitään "vaikeampaa" aihetta esille. Veikkaan että pelko on se mikä ihmisiä estää puhumasta ja kuuntelemasta.

Ehkä sulla menee nyt sekaisin syvällinen keskustelu ja omista ongelmista avautuminen?

No eikö se ole syvällistä keskustelua jos puhutaan vaikka siitä, miten kokee että maailmassa on nykyään paljon julmuutta tai miten haluaisin että turkistarhaus lopetetaan suomesta, koska se on turhaa kidutusta. Tai puhua ilmastonmuutoksesta -> että haluaisin elää askeettisemmin, ilman autoa ja luopua lihansyönnistä = olen täysin seonnut.

Jos tuosta nappaa esimerkiksi turkistarhauksen, niin olen samaa mieltä siitä, että se on eläinrääkkäystä ja se pitäisi kieltää. En kuitenkaan ole perehtynyt turkistarhaukseen elinkeinona siten, että voisin kenenkään asiaa tuntevan kanssa keskustella aiheesta syvällisesti. En myöskään ole perehtynyt valtion talouteen enkä edes nykyisen hallituskauden ensi vuoden budjettiin siten, että pystyisin edes miettimään, millaisia tukia ja muita toimenpiteitä pitäisi näille elinkeinonharjoittajille tarjota, jos heidän toistaiseksi laillinen elinkeinonsa jossain vaiheessa kielletään. Käsittääkseni - en ole edes varma - turkistarhoja on eniten Pohjanmaalla eikä mulla ole Pohjanmaastakaan sellaista tietoa, että voisin visioida turkistarhaajille jonkin muun alan työuran. Lähihoitajia ja sairaanhoitajia sielläkin kaiketi tarvitaan, mutta kaikki eivät voi opiskella lähihoitajiksi tai sairaanhoitajiksi. Enkä ole myöskään tietoinen turkistarhaajien ikähaarukasta eli ovatko he pääasiassa nuoria vai jo sen ikäisiä, että heitä koskemaan voitaisiin laittaa jokin aikaistettu eläke. En siis pystyisi syvälliseen keskusteluun aiheesta turkistarhaus vaan ainoastaan olemaan samaa mieltä siitä, että se on eläinrääkkäystä ja pitäisi kieltää. 

Mun mielestä ei oikein voi keskustella syvällisesti aiheesta X, jos ei ole perehtynyt aiheeseen X. Eli pitää olla varsin paljon tietoa ennenkuin aiheesta X pystyy keskustelemaan syvällisesti. Jos tietoa ei ole tai sitä on vain vähän, silloin vain toinen puhuu aiheesta X eikä toinen voi ottaa asiaan kantaa. Kyllä syvällistä keskustelua löytyy, kun kumpikin keskustelija on hyvin perehtynyt keskusteltavaan aiheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos yksin asuessasi yllättäen saat kotona vakavan sairauskohtauksen tai tapahtuu jokin tapaturma, todennäköisyytesi selviytyä saattavat olla heikommat kuin heillä, joilla on joku asuinkumppani.

Totta, mutta tuossakin vaikuttaa paljon se, onko asuinkumppanisi sillä hetkellä kotona vai vaikkapa töissä. 

Otsikossa muuten puhuttiin yksinäisyydestä, joka on tunne, eikä yksin olemisesta, joka taas on fyysinen olotila. Ihminen voi tuntea itsensä yksinäiseksi, vaikka olisikin puoliso tai kämppis jakamassa saman asunnon. Yksin asuvalla taas voi hyvinkin olla seurustelukumppani, ystäviä sekä muita läheisiä kuten vanhemmat, sisaruksia, omat aikuiset lapset jne eikä hän tunne olevansa lainkaan yksinäinen. Eli kumpi nyt lynentää elinikää: yksinäisyys vai yksin oleminen?

Höpö höpö. Jos on yhtään odotettavissa juttuseuraa, rahallista apua tai paikalla olemista, ei ole yksinäinen. Voi toki olla tyytymätön valitsemaansa seuraan, mutta yksinäinen ei ole.

Sun kommenttisi pitääkin muistaa, kun  jonain päivänä taas  palstalla joku parisuhteessa elävä kertoo yksinäisyydestään. Eli jos on ukko, joka maksaa ainakin osan laskuista, puhuu muutaman sanan silloin tällöin ja nukkuu samassa sängyssä, ei voi silloin olla yksinäinen.