Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Ihan asiaahan tuo puhui. Suuri osa suomalaisista viihtyy erinomaisen hyvin kotona. Joko yksin, puolison tai mahdollisten lastensa kanssa. Opiskeluaikana vielä jaksaakin riekkua opintojen ohella siellä sun täällä, mutta monella tulee siinäkin rahatilanne vastaan. Suomessa ei ole tapana lähteä töiden jälkeen nk after workeille vaan töistä mennään joko suoraan kotiin tai harrastusten kautta kotiin. Ystävien ja kavereiden määrä on rajallinen, koska ei ole aikaa eikä monilla varaakaan olla jatkuvasti jossain ystävien ja kavereiden kanssa. Tai edes viestitellä kymmenille ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä mietin että kannattaisiko tosiaan muuttaa johonkin muualle? 1300€ on posketon summa sairaanhoitajana työskentelevälle yksinhuoltajalle..
Missä Helsingin sairaanhoitajat sitten asuvat, jos eivät Helsingissä?
Miksi pitäisi olla töissä juuri Helsingissä? Voihan siellä olla töissä sinkkuna ja lapsettomana ja vaihtaa työpaikkaa sitten, kun tarvitsee isomman asunnon. Ei ole mikään pakko olla koko työuransa ajan Helsingissä töissä.
Niin no onhan sekin yksi ratkaisu, että kaikki sairaanhoitajat muuttavat jonnekin maakuntiin, ja Helsingin terveydenhuolto pysähtyy. Jostain syystä tätäkään ei haluta, vaan samaan aikaan haluttaisiin, että Helsingissä on työntekijöitä, mutta kuitenkaan he eivät saisi asua Helsingissä. Mahdoton yhtälö.
Mä olen osittain samaa mieltä tuon aiemman kirjoittajan kanssa. Ei läheskään kaikilla sairaanhoitajilla - Helsingissäkään - ole neljää lasta ja vieläpä yksinhuoltajana. Kun aikoinaan opiskelin Tukholmankadulla sijaitsevassa sairaanhoito-opistossa sairaanhoitajaksi, olihan se houkutteleva ajatus, että olisi töissä Meilahden sairaalassa ja asuisi kävelymatkan tai korkeintaan muutaman pysäkinvälin päässä työpaikasta. Lapsettomana sinkkuna mulla olisi ollutkin varaa johonkin yksiööön sillä alueella, mutta ei todellakaan yksinhuoltajana. Kun esikoisen syntymän jälkeen palasin hoitovapaalta takaisin töihin, työmatkani oli lyhyt, mutta työpaikkani ei ollutkaan Meilahdessa vaan Myyrmäessä. Fillarilla 15 minuuttua, talvisaikaan bussilla ehkä saman verran. Myöhemmin palasin Meilahteen töihin, mutta lapset olivatkin silloin jo isompia. Olen vaihtanut työpaikkaa, asuinpaikkaa ja alaakin elämäntilanteiden muuttuessa ja vaikka Meilahdessa olikin ihan kiva olla töissä, ei se kuitenkaan mikään ainut vaihtoehto ollut.
Edes siellä mainitsemassasi Myyrnäessä asuminen ei ole edullista. Jotenkin porukka tarkertuu tuohon Meilahteen vaikka fakta on että koko pk-seudulla asuminen on kallista. Hoitajia täällä kuitenkin tarvitaan, joten mikä sitten on ratkaisu ongelmaan? Hoitajat pois pk-seudulta ja tilalle kielitaidotonta porukkaa jostain ulkomailta?
Pääkaupunkiseudulla asuminen ON kallista, en mä muuta ole väittänytkään. Mutta jos haluaa sairaanhoitajan palkalla hankkia neljä lasta, silloin on mietittävä, missä sillä palkalla voi sen lapsikatraan kanssa asua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä mietin että kannattaisiko tosiaan muuttaa johonkin muualle? 1300€ on posketon summa sairaanhoitajana työskentelevälle yksinhuoltajalle..
Missä Helsingin sairaanhoitajat sitten asuvat, jos eivät Helsingissä?
Miksi pitäisi olla töissä juuri Helsingissä? Voihan siellä olla töissä sinkkuna ja lapsettomana ja vaihtaa työpaikkaa sitten, kun tarvitsee isomman asunnon. Ei ole mikään pakko olla koko työuransa ajan Helsingissä töissä.
Niin no onhan sekin yksi ratkaisu, että kaikki sairaanhoitajat muuttavat jonnekin maakuntiin, ja Helsingin terveydenhuolto pysähtyy. Jostain syystä tätäkään ei haluta, vaan samaan aikaan haluttaisiin, että Helsingissä on työntekijöitä, mutta kuitenkaan he eivät saisi asua Helsingissä. Mahdoton yhtälö.
Mä olen osittain samaa mieltä tuon aiemman kirjoittajan kanssa. Ei läheskään kaikilla sairaanhoitajilla - Helsingissäkään - ole neljää lasta ja vieläpä yksinhuoltajana. Kun aikoinaan opiskelin Tukholmankadulla sijaitsevassa sairaanhoito-opistossa sairaanhoitajaksi, olihan se houkutteleva ajatus, että olisi töissä Meilahden sairaalassa ja asuisi kävelymatkan tai korkeintaan muutaman pysäkinvälin päässä työpaikasta. Lapsettomana sinkkuna mulla olisi ollutkin varaa johonkin yksiööön sillä alueella, mutta ei todellakaan yksinhuoltajana. Kun esikoisen syntymän jälkeen palasin hoitovapaalta takaisin töihin, työmatkani oli lyhyt, mutta työpaikkani ei ollutkaan Meilahdessa vaan Myyrmäessä. Fillarilla 15 minuuttua, talvisaikaan bussilla ehkä saman verran. Myöhemmin palasin Meilahteen töihin, mutta lapset olivatkin silloin jo isompia. Olen vaihtanut työpaikkaa, asuinpaikkaa ja alaakin elämäntilanteiden muuttuessa ja vaikka Meilahdessa olikin ihan kiva olla töissä, ei se kuitenkaan mikään ainut vaihtoehto ollut.
Vierailija kirjoitti:
Ennen riitti perheelle yksi maitolajike, yksi itse tehty leipä ja voi. Nyt pitää kaupasta saada 4 eri sortin maitoa, voita leivälle, paistamiseen, kevyttä, kolesterolia alentavaa, kasvisversiota ja 6 eri leipää. Ennen siis riitti vähempi raha pöytään. Nyt on jääkaapit pullollaan kaikkea eri sortteja, mikään ei kuiten nirsoille kelpaa ja varmuudeksi pidemmän elämän saamiseksi ostetaan kallista luomua. Siksi ne kahden rahat ei riitä.
Tämä pitää kyllä paikkansa. Ennen kauppojen valikoimat olivat paljon suppeampia, joten perheessä ei voinut jokainen esittää omia mielitekojaan. Jos vatsa ei kestänyt maitoa, sitten oli ilman maitoa. Jos ei eettisistä syistä halunnut juoda maitoa, sitten oli ilman maitoa,
Tuo edellinen kirjoitti "ystävät ovat paljon enemmän kuin kavereita" ja tarkoitti varmaankin, että ystävät ovat läheisempiä kuin kaverit. Suhde heihin on siis erilainen kuin suhde kavereihin. Näin minullakin on.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/