Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Näiden käsinojallisten penkkien ja vastaavien suunnittelun lähtökohta nimen omaan on estää niillä nukkuminen. Tämä on ollut täysin tietoinen vaatimus kun noita on tilattu, hankittu ja asennettu. Eli siinä mielessä kyse on nimen omaan vihamielisestä arkkitehtuurista.

Tähän samaan sarjaan kuulu myös se, että roskikset ovat nykyisin usein lukittuja tai sitten on syviä molokkeja, joista ei ihminen pääse tulemaan omin avuin pois. Joskus aikoinaan spurgut nukkuivat usein paperinkeräyslaatikoissa, koska varsinkin sanomalehtipaperi piti lämpimänä. Molokit ja lukitut roskikset ovat siis myös syrjintää, ei pelkästään asunnottomille vaan myös dyykkareille. 

Miten tuo eroaa siitä, että ennen älypuhelimia kahvihuoneessa saattoi lukea lehteä? Ja saattaahan joku edelleen lukea lehden, mutta lukee sen älypuhelimestaan. 

En, mutta aika varmasti heidät voidaan kloonata. 

Koko onnellisuustutkimus on mielestäni typerä, koska eihän siinä kansalaisten onnellisuuden tunnetta mitata vaan ihan muita asioita. Kyllä Suomesssa rehellinen kansalainen voi edelleenkin aika hyvin luottaa poliisiin. Ihan uskaltaa ulkoilmaakin hengittää pelkäämättä ilmansaasteita. Metsistä uskaltaa kerätä marjoja ja sieniä. Järvikaloja uskaltaa syödä.  Tarkoitan siis, että on meidän luonto edelleenkin vielä aika puhdas. Ei välttämättä ole enää 50 vuoden päästä, mutta ainakin toistaiseksi on. Meillä ei ole kovin kummoisia luonnonmullistuksia. Rannikkoseudun maanjäristykset on aika pieniä. Hurrikaaneja ja tsunemeja ei vielä ole ja iltapäivälehtien hekumoimat lumipyryt ja myrskyt on pääsääntöisesti sellaisia, joita täällä on ollut jo sukupolvien ajan aina silloin tällöin. Meillä on subjektiivinen päivähoito-oikeus eikä päivähoitomaksut ole lähelläkään sitä, mitä on esimerkiksi briteillä. Peruskouluun pääsevät kaikki ja nyt sitten oppivelvollisuusikäkin nostettiin 18:aan vuoteen. Kolmannen asteen koulutuksessakaan ei ole lukukausimaksuja. Ainakaan vielä. 

Vaikka joidenkin mielestä ollaankin jo menossa "parempaan ja kansainvälisempään" suuntaan, silti moni suomalainen edelleen palauttaa löytämänsä kännykän, avaimet tai lompakon. Eli ollaan me edelleen kuitenkin aika rehellistä porukkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

En lukenut koko ketjua. Kun omat lapseni olivat kouluikäisiä, oli reissuvihko. Siihen opettaja kirjoitti, jos lapsi oli törttöillyt koulussa niin, että oli tulossa jälki-istunto. Ennen reissuvihkoja saatiin vaan nk muikkari eli opettajalta lappu, jossa ilmoitettiin jälki-istunnosta. Mitään positiivista palautetta ei annettu lapsesta reissuvihossa, mutta siihen maailman aikaan olikin todistuksissa vielä käytösnumero ja se palaute tuli sitten siinä. Ymmärrän kodin ja koulun välisen yhteistyön merkityksen, mutta ei kai jokaisesta lapasen hukkaamisesta tai ruotsin läksyjen unohtamisesta tarvitse laittaa viestiä? 

Ei siitä tulekaan viestiä, vaan merkintä. Wilma toimii tässä suhteessa opettajan työkaluna ja muistivihkona.  Vanhemmilla menevät viestit ja merkinnät sekaisin.

Miksi opettajan itselleen tai kollegoilleen tekevät merkinnät menevät myös oppilaan vanhemmille?