Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija wrote:

Mä en tiedä mikä vääristymä ihmisiä/palstalaisia nykyään vaivaa, kun tuntuu ettei enää osata lukea vaan joko luetaan sanat aivan väärin tai ainakin se luettu ymmärretään ja tulkitaan ihan väärin. Lisäksi ei näemmä enää edes ymmärretä että iso alkukirjain sanassa meinaa sitä, että kyse on nimestä..

Mä voin  myöntää, että luin itsekin ensin ketjun otsikon väärin. Luin - kuten joku muukin - "mieHelle" enkä "mieLelle". Vasta, kun avasin linkin ja luin artikkelin, tajusin, että ei siinä puhuttu miehistä vaan mielestä.

Kommentoija 164: Kirjoitin jo 3 kertaa sulle vastauksen , mutta kaikki niistä meni odottamaan julkaisua. Koitan myöhemmin illalla uudelleen. 

Vierailija wrote:

No voi, minä kun olen just miettinyt, että sun kanssa olisi mukava olla vaikka FB-kaveri.

No hyvää jatkoa kuitenkin, kiva kun voin lukea ajatuksiasi täällä. :)

 

 Siihen 20:een on kyllä vielä 5 paikkaa vapaana :) Mä haluan pitää määrän maksimissaan 20, koska silloin ehdin ja jaksan seurata kaikkia Fb-kavereitani. Ymmärrän hyvin sen, miltä voi tuntua, jos kukaan Fb-kavereistakaan ei onnittele syntymäpäivänä. Tai koskaan laita tykkäyksiä tai kommentoi mitään. Mä koin pitkään huonoa omaatuntoa siitä, että en ollut tarpeeksi aktiivinen ja osallistuva kaikkien yli 260 Fb-kaverini suhteen. Facebookin algoritmikin heittää omaan uutisvirtaan jollain omalla logiikallaan päivitykset. Olisi aina pitänyt käyttää aikaa käydä kurkkaamassa kaikkien parinsadan ihmisen seinät. Nyt ehdin oikein hyvin seurata kaikkia Fb-kavereitani. 

Vierailija wrote:

Joo tajuan, mutta sullakin on mm.sosiaalinen identiteetti eri ryhmissä joka vaikuttaa sun käytökseen.

Ohessa pähkinänkuoressa:

https://mielenihmeet.fi/sosiaalipsykologia-mita-se-on-ja-miksi-se-on-ta…

 

 Tietenkin mulla on eri ryhmissä erilainen sosiaalinen identiteetti, joka vaikuttaa mun käytökseen. Ei tulisi mieleenkään puhua esimnerkiksi työporukassa mun  yksityisasioistani. Enkä myöskään ystävieni kanssa puhu työasioistani. Ja töissäkin on erilainen rooli silloin, onko paikalla vain työkavereita vai myös asiakkaita. Jos olen projektissa projektipäällikön ominaisuudessa, tietenkin roolini on erilainen kuin jos olisin vain yksi projektiryhmän jäsenistä.  Ja ihan jo pukeutumisenikin on erilaista riippuen siitä, ketä olen menossa tapaamaan tai minne olen menossa. Lähikauppaan voin mennä pieruverkkareissa, mutta en asiakastapaamiseen.

Kerroin hiljattain palstalla yhdessä iäkkäiden omaisten hoitoon liittyvässä ketjussa, että kun menen auttamaan yli ysikymppisiä vanhemnpiani, mä laitan "sairaanhoitajan hatun päähäni" enkä silloin ajattele vanhempiani vanhempinani vaan asiakkaina/potilaina. Kun menen heidän luokseen ihan vain kahville, silloin olen taas heidän tyttärensä enkä heidän hoitajansa. Omille aikuisille lapsilleni taas olen heidän äitinsä enkä heidän ystävänsä. Lähisuvussa suvun matriarkka elää jo ihan omassa muumimaailmassaan eikä isosiskoni ole kovin innokas ottamaan lähisuvun matriarkan roolia itselleen. Ehkä tämä rooli jossain vaiheessa tipahtaa mulle. Tai sitten teen sen radikaalin päätöksen, että annetaan sukuyhteisön hajota. 



Mikä mun roolini tai sosiaalinen identiteettini missäkin ryhmässä kulloinkin sattuu olemaan, ei vaikuta mitenkään siihen, kuka mä olen ja millaisena näen itseni. Osaan erotella itsestäni ...miten tämän nyt sanoisi ... henkisellä tasolla kaikki erilaiset roolit, joita mun täytyy eri tilanteissa esittää. 

Vierailija wrote:

Avainkysymys on että mikä on se syy ettet uskalla ääneen sanoa erilaisia mielipiteitäsi? Tämä on sosiaalipsykologiaa, joka vaikuttaa myös sinun käytökseesi, tiedostat sen tai et.

Ja tottakai olemistaan on helpompi toteuttaa jos rinnalla on yksikin joka näkee ja hyväksyy.

Kyse ei ole siitä, että en uskaltaisi sanoa ääneen erilaista mielipidettäni. Tarkoitin aiemmassa sitä, että tapanani ei ole kulkea ympäriinsä kertomassa tuntemattomille omia mielipiteitäni. En kaipaa tuntemattomien hyväksyntää enkä ylipäätään tuntemattomia.  Miksi mun pitäisi jossain kadulla tai kuppilassa kertoa jollekin sellaiselle, joka ei merkitse mulle mitään, omia mielipiteitäni yhtään mistään? Tai ylipäätään itsestäni yhtään mitään? Small talk on keksitty tuntemattomien ihmisten kanssa jutustelua varten. 



Jälkimmäisestä kohdasta kommentissasi olen tosiaan samaa mieltä. Jos sulla on se oma laimasi - olkoon se sitten suuri tai pieni - joka hyväksyy sut kaikista omituiusuuksistasi huolimatta, omaa olemistaan on helpompi toteuttaa. Ei tarvitse miettiä, mitä jotkut randomit tai se yleinen mielipide on mieltä.